Antsoja ja omituisia kiekkovalintoja.

Keskisormi täysin huomaamatta...

Käytiin jälleen Mikon kanssa Kivikossa. Alunperin oli tarkoitus lähteä vähän kauemmas, Hyvinkään uudelle radalle tai Riihimäelle Riuttaan, mutta sääennusteet povasivat kuivinta iham tänne stadiin, joten miksi lähteä merta edemmäs kastumaan.

Tällä kertaa valkkailtiin yhden Gripin verran kiekkoja mukaan, molemmat saivat yhtä monta valintaa. Jälleen avauskiekko valittiin toisen puolesta ja aloitus väylältä 2.

Mukana oli
300 Pa3
350 Pa3
Ultrium Jokeri
Pro P2
Star P2

DX Roc
Pro Roc
350 M3

Star Eagle
Champion Firebird

Starlite Mamba
Star Roadrunner
Star Sidewinder
Pro Destroyer
Pro Wraith
Scorpius (en Millennium muoveista tiedä mitään, mut se niitten Star)
S-line PD
Bottom stamp Star Dessu
Blizzard Champion Dessu
Air D3

 Talitreeneistä.

Mä annoin Mikolle mun ylivakaan bottom Dessun ja itse arvasin jo matkalla saavani Mikon vanhan Pro Wraithin, koska meillä oli pieni vastatuuli. Miko avasi korin tasalle, vasemmalle, alle kymppiin ja itse vähän kauemmas. Oli kuitenkin mun paras avaus tolle väylälle ikinä joten lähäriä pariin metriin ja par korttiin Miko otti kakkosen.

-1/E

Kolmosväylällä annoin Mikolle lapaseen Roadin, bäkkärille se ois rollerikiekko, mutta foreihin se on kevyellä vedolla todella tarkka kapistus. Mutta nyt oli vähän yliyrittämistä ja kiekko käänsi liikaa yli päätyen viereiselle väylälle, eli OB. Mä sain myös Mikon rollerikiekon, eli Sidukan ja se oli kuin luotu mua varten. Tosi kevyellä kiskasulla sain sen lentämään pillisuoraan ja päädyin milliin. En tarvinnut lähäriä.

E/-1

Ehdin yhden siirtymän verran fiilistellä mun johtotilannetta, mutta tunnetusti murenen paineen alla. Sain Käteeni Roadin, jonka heitin miltei ensimmäiseen puuhun. Jatko M3 antsalla joka jäu lyhyeksi. Kolmas viiteen metriin, josta töhösin PUTIN KOKONAAN YLI. Paluuputti MYÖS OHI ja miinustuloksesta kaksi päälle. Huhhhuh, mitä mokellusta. Miko pisti Eaglen suuuuperhallitusti ja kauniisti metriin ottaen tyylikkäästi omansa, eli johtopaikan, takaisin. Eihän me oikeasti toisiamme vastaan skabailla, paitsi mä mielessäni aina siihen asti, kun käy jotai tällaista. Sit tajuun onneksi lopettaa vertaamasta itseäni tollaseen supertaitajaan.

-1/+2

Jari Huotarin kuva Player's Cupista.

Vitosella avasin DX Rocilla todella lyhyelle ja lähäri meni pitkäksi. Puttia uskalsin sentään kokeilla jyrkästä greenistä huolimatta, mutta ei sekään onnistunut. Miko laittoi Roadilla lyhyeksi ja putin ineen.

-2/+3

Kutosella mä avasin jälleen Roadilla ja onnistuinkin kohtuullisen hyvin. Loppuun vain jäi skipit tulematta, kiekko vain töpsähti paikoilleen. Eka lähäri oli karmeus, mutta toisen sain milliin. Par vaikka kunnon töhöilyäkin tapahtui. Miko laittoi Blissu Dessun forella sweettiin ja Jokerin milliin.

-3/+3

Seiskalla mulle tuli käteen D3 ja sen heitin kallioon. En ihan ensimmäiseen, joten toka heitto oli ihan hyvästä paikasta, mutta pikkugripparilla aivan vituiksi. Kolmas heitto lyhyeksi ja nelonen alle. Miko laitto mun Bottom Dessulla rinteeseen ja siitä Jokerin forella milliin, nostokolmoselle.

-4 +4

Talin treenikiessiltä.

Kasilla Miko avas Spedellä vitoseen ja otti birdien ja mä Wraithilla viiteentoista, putti alle ja kolmonen.

-5/+4

Ysiväylällä sain Pro Dessun käteen ja mä lipsautin sit vasuriin ja pahasti, sieltä lähäri töpsähti ihan siihen kummun yläpäähän, josta putti ohi ja nelonen korttiin. Miko avasi Wraithilla korin alle ja nappasi nätin kakkosen taas. Ai että tää väylä on kuin tehty tuolle miehelle.

-6/+5

Kympillä avasin vähän matalan samalla Dessulla, kuin edellisenkin väylän joten jäi enemmän lähäriä, kuin mihin mulla ois varaa, jos paria hakee eli pelikirjan mukainen bogey sieltä jälleen napsahti. Miko pisti Wraithin 9 ja 10 väylien väliseen no-mans-landiin ja otti sieltä parin.

-6/+6

Seuraavalla väylällä mulla on ollut hirmuisat vaikeudet saada kiekko tarpeeksi oikealta, kun yritän kuitenkin hakea tiukkaa linjaa jotta pannu jaksaisi korille asti. Noh mä en edelleen sieltä saanu ja pääsin mörrinrajasta laittamaan tosi rumaa forea. Onneksi se yski ittensä läpi, bogey tosta ottais jo reilummin päähän. Miko avasi firellä johonki viiteen kuuteen metriin, josta pääsi tasapainoilemaan melko hazardista paikasta putin ineen.

-7/+6

Lausteelta kesän alusta.

Kahdelletoista Miko tarjosi Wraithia, mutta mä jouduin nyt pyytää vähän armoa. En halunnut enää yhtään tyypin kiekkoa ja anoin Roc-oikeuden itselleni. Reilusti liian oikealle avaus, mutta jatkopaikka ihan kelvollinen. Jatko ei niinkään, laitoin outtiin.. Outin rajalta pieni seivi, kun sain putin ineen, joten vain yksinkertainen bogey korttiin. Miko otti myös bogeyn, kun avaus päätyi oikealle outtiin.

-6/+7

Kolmellatoista avattiin myös molemmat OB:lle, minä Eaglella ja Miko jollain muulla. Droppari oli mulle petollisella etäisyydellä, mutta onnistuin olemaan lirvauttamatta lyhyeksi tai rykimättä pitkäksi ja sain sen bogeyn tästäkin kasaan.

-5/+8

Neljällätoista töhösin avauksen Rocilla puuhun, siitä sitten lähäri vähän nolon hysse, mutta putti sisään ja Mikon laitoin avaamaan P2:lla ja hänen foreantsasta jäi antsa puuttumaan, mutta putti oli onneksi jiirissä ja birdien onnistui nappaamaan.

-6/+8

Viidentoista avasin 350-muovin Pa3:lla suht hyville paikoille, mutta putti ei jaksanut perille ja pariin taas tyytyminen. Miko avasi Respectillä ensimmäisiin puihin vasemmalla.

-6/+8

Kuudellatoista avaus M3:lla puuhun ja siitä lähäri neljään metriin. Miko pisti Jokerin forella kaikista raoista läpi päätyen vähän turhan paljonpikealle, josta putti ohi.

-6/+8

Jari Huotarin kuva Player's Cupista.

Mukana menossa Frisbeepointin Toni.

Seitsemällätoista mulla on ollut tosi vaikeaa saada kiekko aukosta läpi, saati että putille pääsisi. Mutta nyt sain käteeni Pro P2 ja sain kuin sainkin kiekon läpi helposti. Puttia jäi kuitenkin sen verran, että pariin oli jälleen tyytyminen. Onko jopa ensimmäinen kerta, kun olen selvinnyt "pirkkumetsästä" ilman bogeja? Peikkometsä se on, jos minulta kysytään!

Mikolle annoin tähän foretehtävän, Pa3 milliin, kiitos. Kolmen puun kanssa se kiekko flirttaili kuin yksinäinen mies ravintolassa pilkun tienoilla - too close for comfort, mutta läpi meni ja birdie.
-7/+8

Kahdeksalletoista sai Miko PD:n ja minä firen. Viimeksi avasin firellä tähän paljon paremmin kuin nyt, mutta otin roll from hell'in ja jätin väylän kesken. Nyt puttia kokeilin vähän kauempaa, mutta ei onnistunut. Kiekko jäi onneksi metriin ja par. Miko laittoi vähän pitkäksi, eikä upottanut puttia, joten päädyttiin molemmat kolmosiin.

-7/+8

Päätettii kierros ykköselle, joka on oikeasti toimivampi paikka lopettaa, koska siinä ei aiheuteta heti rundin alkuun kauheaa tukosta, mutta päästään kuitenkin lähelle poistunistietä, kun väylä on suoritettu.

Koska ykkönen tukkeutuu aina kiekkoa metsästävistä heittoryhmistä, oli nytkin edessämme pari porukkaa odottamassa tiivuoroaan. Odottelu ei niinkään haittaa, mutta perään kerääntyvä jengi, joka tsiigaa (kuten itsekin teen) jokaisen avauksen, kuumottaa ihan huolella.

Mikolle pistin käteen Jokerin ja tyyppi pisti upeasti näytöstyyliin kiekon korin tolpan juureen. Yyyyyh. Siinä sit itse perään Mikon antaman Pro Dessun kanssa ja paniikissa rykimään kohti saarta. Pieni vastatuuli toi lisäjännityksen, mutta rento ja tarpeeksi kova ryki liidätti ton pinkin paholaisen korista pitkäksi, alle femmaan! Kun lähdettiin kävelemään kohti koria, kyseli joku odottajista kevereiltaan, "Miks ei me heitetä noin?" Paistattelin fiiliksissäni, kun tosiaan viikko aiemmin pistin gatorin tyylikkäästi sinne jonkkaan.. Ei kaikkien tartte sitä tietää!

Lopputulokseksi -8/+7. Mun ennätys on +4 ja yleensä oon pyörinyt siinä +9-+12 välimaastossa, eli erittäin hyvä kierros mulle, vaikka kyrsiikin se nelosen todella ruma tripla.

Ei liity mihinkään mitenkään, mutta surffausta tiedossa tammikuussa.

...
Käytiin myös Talissa pyörimässä kahtena kauniina iltana. Ekasta kiessistä ei ole oikeastaan kerrottavaa, oltiin kahden kiekon kanssa pyörimässä vain. Jengiä oli kyllä paljon, kuten kesällä kuuluukin, mutta on toi ykkösväylä kyllä heti ihan karmea pullonkaula.

...
Toisella kerralla alkoi Talissa ihan yhtä nihkeästi. Ei mitään erityisen mieleenpainuvaa, ei siis edes pahassa. Viimeinen kutonen olikin ainoa valonpilkahdus koko kierroksella.

Kolmellatoista pistin avauksen Pro Dessulla keskellä olevan esteen läpi. Se ei ehkä ole se turvallisin reitti, mutta mulla on ollut tapana osua siihen silloinkin, kun yritän vältellä, tai vaihtoehtoisesti päädyn oikeanpuolisten puiden alle. Läpi meni ja pääsin kokeilemaan pitkää birkkuputtia.. Ei onnistunut, mutta par on mulle aina hyvä.

Neljällätoista lähti enemmän alkukierroksen tahtiin, eli täysillä ja puuhun, sinne vasemmalle heti tien jälkeen. Sen verran oli rykiä, että kiekko sätki avoimelle ja pääsin yrittämään lähäriä ilman esteitä. Vähän jäi vasuriin ja puttia en laittanut sisään. Bogey.

Viidellätoista sain elämäni Pro Dessulla avauksen, helposti ohi keskellä olevien vartiopuiden, lähäri milliin ja par. Niitä ei tältä väylältä ole ihan liikaa mulle siunaantunut. Miko otti vieressä upean birdien, kun avasi metriin. Siis METRIIN. Ei mitään järkeä kuinka upea avaus..

Kuudellatoista hain annukkaa Dessulla ja osuin melko hyvin hakemastani raosta. Lopun feidin takia jäin kuitenkin niin kauas korista, että ei toivoa birkusta.

Mallailua..

..ja veto! 

Ilmeellä tietenkin.

Seitsemällätoista avasin Pa3:lla vähän turhan lyhyeksi, josta kokeilin sellaista korkeaa ja löysää puttia, joka ei päätyisi pitkäksi. Siihen se jäikin, nostolle ja olin jälleen "ihannetuloksessa".

Vikalle väylälle avasin jälleen Dessulla. Hitsi et on kiva kiekko ja Pro-muovi on mulle just kivan alivakaata. Kun käveltiin tiille, sanoin Mikolle, että nyt heitän vaan flättinä ja ihan täysillä luottaen siihen et kiekko kääntää yli. Niin siinä kävi, kiekko käänsi yli ja pääsin johonkin sinne puskan korkeudelle. Lähäri mantereen päähän ja siitä toinen lähäri kahteen metriin ja ensimmäinen par mitä mä oon tuolle väylälle ottanut! Yksi peikko jälleen selätetty.

Heitin siis ton vikat 6 väylää ihan elämäni peliä ja tulokseen +1. Joskus vois vaikka suorittaa kokonaisen kierroksen yhtä tasaisesti, vähänkö se olis kivaa.

Miko ihastui mun Ultrium Jokeriin, niin sai testiin tämä Premiumit.

...
Kun seurustelee miehen kanssa, joka on niin hyvä tyyppi kuin mitä Miko on, välillä saa viestin työpäivän aikana "Haluuks joku päivä opetella heittää ylivakailla kiekoilla antsaa?" Tällaiselle tytölle, joka pelkää olevansa kauhea taakka, jos pyytää oppia, vapaaehtoisesti tarjoituminen on ihan parasta.

Miko osaa opettaa todella hyvin. Hän näkee heti mitä teen väärin ja osaa auttaa sen korjaamisessa. Se on jännä, kun joskus katsoo videolta jotain suoritusta ja näkee, että jotain siinä on väärin, I just can't put my finger on it. Sitten on Miko, joka osaa avata ja analysoida heittoa huomattavasti tarkemmin ilman videoita, pelkästään siinä sivusta seuraillen.

Mä oon niin kovin monella tapaa onnekas tuosta miehestä.

Siitä hysseä.

Lauantaina me sit käytiin treenaamassa antsoja ylivakailla kiekoilla. Mentiin ensin Kivikkoon, tarkoituksena ryhmien välissä heittää kakkosen tiiltä. Ei onnistunut, liikaa porukkaa. Siltamäessä oli fudiskenttä täynnä jengiä, muttaTuusula pelasti.

Kivikossa ehdittiin muutama heitto kokeilla ja tuli mulle yksi hyvä avaus siinä. Oli varmasti pisin heitto mulle kakkosväylällä ikinä. Tän takia oliskin ollut kiva treenata jossain tutussa paikassa, jossa löytyy haluttu suunta ja tutut vartailukohteet. Heti voi sanoa oliko heitto hyvä ja lopputulos myös.

Tuusulassa kuitenkin jatkui treenit ja kentällä on sen verran kokoa, että saatiin valittua hyvien antsatuulien  mesta. Heittely tuntui hyvältä ja jotain tuntui tarttuvan päähänkin.

Treenisetti.

Upea ja kuuma mies sekä päivä.

Vauhdinoton suunta (takaoikealta etuvasemmalle) oli uus juttu, sitä en ollut aiemmin kokeillut. Nyt pitäis seuraavaksi kokeilla jollain väylällä, että menikö yhtään jakeluun. Eli tajusinko mihin pitää heittää, jotta saan kiekon päätymään about mihin tahdon.

Kun keräiltiin kiekkoja niin päästiin hyville hyssetuulille. Mua alkoi ihan hirveästi kiukuttamaan, kun heittopituudet puolittui niistä mitä olin juuri heittänyt. En muutenkaan osannut heittää mitään maltillisessa hyssessä,  pelkkiä lyhyitä pommeja tarjoilin. Paitsi viimeinen yritys. Päätin heittää ihan täböllä ja jostain löytyi noin satametrinen ryki. Huikeaa!

Yli satasia antsoja ja noin satasen hysse. Kelpaa!

Aina on aikaa jäätelölle.

Kuva Jari Huotari.

DG kesä 2015

 Viimeiset treeniputit ennen SM-skabojen ensimmäistä kisapäivää.

Mulla on ollut aika vähän intoa kirjoittaa. Tuntuu, että nyt kun menin tituleeraamaan tämän kisavuodeksi, asetin itselleni paineet, joihin mulla ei ole sietokykyä. Mä en olekaan yksilökisannut Staminan jälkeen kertaakaan, enkä edes tiedä mihin kisoihin seuraavaksi lähtisin. Tai lähdenkö. Aika näyttää. Muutenhan mua ei just nyt edes nappaa, mut olis kiva päästä noiden mimmejen kanssa taas heittää. Jos ei kisainto iske, ni pitää varmaan yrittää jotkut treffit saada aikaan.

Mä oon kuitenkin pelaillut. Oon käyny treenailee Savelassa ja Siltamäen fudiskentällä. Pyörähtänyt Lausteella, Paimiossa ja Maskussa, sekä esitellyt Mikolle Ristikiven. Me ollaan käyty kerran pariskaboissa ja mä oon päässyt seuraamaan Mikoa Tali openissa sekä jakamaan mun värjäämät palkinnot voittajille.

Tali Openissa kelit hemmotteli.

Kuva: Jari Huotari

Mulla on ollut hieno kesän alku, vaikka kelit ei vielä hemmottelekaan meitä. Miko on auttanut mua lähäreissä ja ennakko-odotuksista poiketen, mulla alkaa vähän menee jakeluunkin. Mä oon todella pitkään putannut lyhyimpiä lähäreitä vaihtelevalla menestyksellä, kun mun lähäriarsenaali on sisältänyt ylipitkän rykin ja ujon lirvautuksen. Molemmat päätyvät liian kauas korista.

Uusia ratoja tässä on tosiaan tullut Masku ja Paimio. Maskun idea siitä, että on vaihtoehtoiset koripaikat ja kahdet tiit on mun mielestä loistava. Siitä en sitten mene varmaksi, onko väylät yhtä hyvin suunniteltuja. Me kun kierrettiin, niin ajateltiin ensin käyttää vain toisia tiipaikkoja, mutta lopulta päädyttiin vain valitsemaan mielestämme parempi väylä.

Maskussa oli komeaa. Myös maisemat.

Mulla jäi Maskun kiessi kesken, kun kiekkoa noukkiessa työnsin silmäni suoraan kuusenoksaan. Teki muuten kipiää! Siinä sitten permawink päällä kiersin seurana loput väylät.

Wink ;)

Paimio oli ihan ex tempore visiitti. Päätettiin todella sattumalta poiketa motarilta, jotta mä pääsin ihailememaan Aallon suunnittelemaa Paimion sairaalaa, ja matkan varrella osui silmään pari koria. (Ei sillai silmään, kun se kuusenoksa neuloineen) Olihan se tehtävä pikku detour ja onneksi. Oli nimittäin tosi symppis puistorata, ei ehkä pidemmän matkan arvoinen, mutta jos fribahammas kolottelee siinä kohdin motaria, niin suosittelen kyllä käymään viskomassa.

Vikalle väylälle otettiin viel pikku kisa. Mä best shottia ja Miko worstia ja oli meillä ehkä joku panoskin. Tasoihin kuitenkin päästiin, joka kertoo karua kieltä tasoerosta, mutta se onkin ihan ok!

Lausteella aloitettiin ensin rangella. Miko vähän tsekkaili mun draivia ja huomasi, että mun ajoitus painonsiirrossa on ihan perseellään JA mä lähden jo vauhdinoton alussa liian etupainoisesti liikkeelle. En siinä rangella vielä saanut mitään tolkkua toimintaan, mutta nyt ainakin ajatus muhii päässä.

Lausteella saa keskittyä, ettei turhia heittoja tule scoreen liikaa.

Pelattiin Lausteella vain noi kisaväylät, jotka olisi Mikolla edessä Pro Tourin osakilpailussa. Alku oli ihan hyvä, omaa tasoa mutta kutosväylän tietämillä muhun iski hirmuinen puukammo. En enää saanut yhtään avausta aukosta läpi, jos oli mahdollisuus osua puuhun.  Psyykkasin ihan itse itseni siihen, joten lopetin hetkeksi heittelyn ja keräsin päätä kasaan. En halunnut alkaa liikaa murisemaan ja sain kuin sainkin taas hyvän fiiliksen päälle.

Worlds-putterit molemmille.

Lauste on kyl magee rata,  näitä lisää! Pääsin uudestaan sinne pelailemaan, kun Pro Tourin osakilpailua edeltävänä perjantaina oli pariskabat. Tällä kertaa ei pelkoakaan voitosta, kun osallistuttiin avoimeen sarjaan, mutta saatiin heittää upeassa kelissä ja hyvässä seurassa (terkkuja Väinölle ja Laurille). Olikin koko viikonloppu aivan uskomattoman kauniit kelit, kesän ensimmäinen lämmin viikonloppu.

...

 Minigolf skills not up to par.

Tammisaaressa käytiin myös pelaamassa. Oli mun eka kerta sielläkin ja olisi ehdottomasti pitänyt heittää vähintään kaksi kierrosta. Muutamia tosi hienoja väyliä ja kauttaaltaan kaunis ympäristö. Ekalla rundilla vaan harvemmin pääsee väylän sisimpään olemukseen vielä kiinni.

Väsynyt fribaaja.

Käytiin myös kylällä asti kokeilemassa minigolfia. Oli vähän petollinen alku, kun molemmat pistää holarit. Siinä sitten henkseleitä paukutellen seuraavalle väylälle, josta molemmat nakutti kympin korttiin. Luku oli noinkin siedettävä vain, koska enempää yrityksiä ei saa. Miko paransi peliään loppua kohden, mutta mä kynsin melko syvällä ottaen lopulta neljä tai viisi kymppiä tuloskorttiin. Nauratti ja itketti!

Todella kaunis on Tammisaari, menkää ja kokekaa!

 Keli kohdillaan, kuten heittokin.

...

Järvassa käväistiin tänäkin kesänä. Mikolla ei ollut siellä kisoja, joten lähdimme fribaturisteilemaan ja nautimme vain pelistä sekä toisistamme. Rata ei ollut täysin sama, kuin viime vuonna, sillä korit oli lyhimmällä mahdollisella sijoituksella. Tämä oli pettymys, sillä moni väylistä menettää täysin olemuksensa, kun koripaikka muuttuu.

Meitä kuitenkin hellittiin loistavalla kelillä, joten edes kitukasvuiset väylät eivät fiilistä latistaneet.

Viime vuonna kirjoitin tämän jutun Järvasta ja edelleen allekirjoitan ajatuksiani väylistä.

Järvassa saippuakuplia odotellessa.

...

 SM-kisaaja.

Oon keskittynyt loppukesästä enemmän friban seuraamiseen, kuin pelailuun tai tulosten laskemiseen. Mikon vierellä on tullut käveltyä kolme kierrosta European Openissa ja kaikki neljä SM-kisoissa. Tein jopa reissun Jenkkeihin ja siellä seurasin huippuja maailmanmestaruuskisoissa. Pääsin muun muassa seuraamaan äärimmäisen jännittävää ja tunteentäyteistä FPO:n perjantain kierrosta, johon Sarah Hokom saapui myöhässä auto-onnettomuudesta. Uskomaton selviytyjä ja suuri inspiraationlähde.

Sarah Hokum onnettomuuden jälkeen kaivamassa forea syvältä.

On tää hieno laji ihan katsojankin seurata.

Jännittävä kierros edessä.

European Openissa tuli nähtyä ihan läheltä Paul McBethin, Will Schusterickin ja Ricky Wysockin pelaamista. Ei se ollut maagista, mutta se oli tasaista. Joku joskus sanoikin, että onnistunut kierros ei tunnu frisbeegolfin riemuvoitolta vaan siitä puuttuu se epäonnistumisten tuska. Kaipa niitä hienojakin suorituksia sekaan mahtuu, mutta kaikki meistä muistaa parhaiten ne heitot, jotka lisäsivät tulosta turhaan. Mukava oli huomata miten nöyrä jätkä McBeth on, oli aika paljolti omissa oloissaan, musiikkia kuunnellen ja caddynsa kanssa vitsaillen. On kiva, että noin ylivoimainen pelaaja on myös hyvä tyyppi.

Lizotten väylä.

Wordseissa seurasin Seppoa parina päivänä, Morainen ja Slippery Rockin radoilla. Molemmat kiinnostavia ratoja, Moraine tiukempaa metsäväylää muutamalla avoimemmalla höystettynä ja SR taas pitkää avointa väylää muutamalla metsäväylälllä höystettynä.

Ohn Scoggins dropparilla.

Kisa oli varmasti miellyttävä seurata kotoota käsin, kun jokaiselta kierrokselta oli mahdollista saada livekuvaa. Paikan päällä seuraaminen ei ollut niinkään mielekästä, ratakarttoja ei ollut näkyvillä ja yhteislähdöt vaan radikaalisti vähentävät sitä friban määrää mitä pääsee katsomaan. Neljän radan välillä suhaaminen tuo oman lisän vielä koko sekamelskaan ja selkeästi karsii satunnaista "koska nyt olen jo täällä, niin katsotaas vielä vähän mastereitakin" -seurantaa.

Itse pelasin vain yhden ysiväyläisen jenkeissä, kun sairastuin loppulomalla.

Jos saisi EO:n ammattimaisuuden ja fasiliteetit yhdistettyä Wordsin säähän ja livetarjontaan, alkaisi olosuhteet olla katsojan kannalta aika hulppeat. Toisaalta, myös EO sai kritiikkiä siitä, ettei satunnaiset katsojat olisi tervetulleita. Ei ollut tarpeeksi vessoja ja ruokatarjoilua.. Toivottavasti nyt kiinnitti safkalafkat huomiota päivittäisiin kävijämääriin ja lähtevät mukaan seuraavalla kerralla.

Täysin epäitsekkäästi toivon myös kasvisruokatarjontaa sit hei!

Ilta-aurinkoa Mukkulassa.

...

Ollaan käyty Mikon kanssa paljon kopittelemassa. Aluksi en osannut yhtään heittää tuollaista perus rantafrisbeetä ollenkaan, on nimittäin ihan hirveän alivakaa kapistus. Mutta niin sitä vaan oppii ja sain lisättyä spinniä touhuun

Kisaillut en ole. En koko kesänä. Paitsi Mikon kanssa jotain pikku pelleilykisoja, esim mun keksimä uusi pelimuoto "Essi voittaa". Siinä vastustaja pelaa vasemmalla kädellään (jos oikeakätinen pelaaja) worst shottia ja Essi oikealla kädellä best shottia. Jos käy niin huonosti, että kierroksen päättyessä Essillä on kirjattuna enemmän heittoja, voittaa isompi tulos.

Hiukan hyvä pelimuoto, mulle. Kisa käytiin mun kotikentällä, Tuusulan urkkakeskuksella, jossa olen varmaan jonku tusinan kierrosta heittänyt. Mut on se lähellä kotia! Koska kaikkia varmaan nyt kiinnostaa miten kisassa kävikään, niin paljastetaan, että Essi voitti.

Käytiin myös Järvenpäässä ensimmäistä kertaa.

Sunnuntaina ei kisailtu, mutta pelleiltiin kuitenkin. Eiku pelailtiin. Kivikossa max viiden kiekon kierros, jolle vastustajat valitsevat toistensa kiekot.

Miko sai:
S-line PD:n (koska tän pannun lentoa on niin siistii kattoo)
Starlite Mamba (mä en osaa heittää tätä hallitusti, mut Miko onkin ihan eri eläin)
MVP Shock (koska arvelin, ettei tyyppi oo koskaan heittänyt kyseisen merkin pannuja)
300s M3 (hakattu alivakaa herkku)
Ultrium Jokeri (koska Miko tykkää heittää ylivakaita puttereita)

Mun heittoarsenaali oli:
Star Destroyer (mallia lihakoukku, mutta alivakaampi kuin se PD, jonka olisi halunnut mulle antaa, mutta mä ehdin ensin)
Champion Firebird (Mikon ylivakain väylädraiveri)
Champion Gator (Mikon ylivakain midari)
S-line P2 (Mikon ylivakain putteri)

Turun urheilupuistossakin vierailtiin.

Vielä pieneksi lisähöysteeksi me päätettiin jokaisella väylälla toisen avauskiekko. Aloitettiin väylältä 2 ja Miko pohti kuinka paljon voi laittaa hysseä Mambaan, ettei tuu liikaa. Sanoin, että ei ole liikaa hysseä olemassa. Miko ei uskonut ja kiekko flippas yli cutaten. Mutta silti pidempi kuin yksikään mun avaus ikinä. Missään. Itse sain Dessun vääntää jäätävässä antsassa juuri ja juuri puurajan ohi. Lähäri pitkäksi ja tsägällä pitkä putti laitteeseen. Miko maalasi lähärinsä ilman ketjuja koriin ja niinhän se menikin, mutta oli sen verran kimmoisa Jokeri, että pomppasi puoli metriä ylös ja ulos.

Kesä on ihmisen parasta aikaa.

Kolmosella Miko laittoi Jokerilla milliin ja mä Firellä ekaan puuhun. Tästä alkoi Mikon ilotulitus, vaikka  nelosella kone yskikin vielä ja oli tyytyminen pariin. Mä onnistuin nelosella firelähärissä ja otin myös parin, kolmosen bogin jälkeen. Note to self: Gator ei lennä mihinkään. Paitsi vasemmalle.

Vitosella oli tarkoitus heittää Dessu flättinä oikealta puolen väylää, mutta heitin ihan keskeltä ja vain tuurilla olin vielä IB. Lähäri vähän leveäksi, joten lähäri korin alle ja helppo nostonelonen. Miko pisti Shock-foren vähän pitkäksi ja putin sisään.

Kutosella jäi avaus yllättäen lyhyeksi P2:lla ja lähäri oli ruma fore kalliolle. Sieltä kuitenkin täydellinen lähäri korin alle ja nostonelonen. Miko pisti samaan aikaan birsejunan toiselle asemalle.

Seiskalla mä otin hyvällä avauksella, huonolla ja hyvällä lähärillä TODELLA huonolla putilla femman ja kasilla Gatorlähäri metriin ja par. Mikolle birdie birdie.

Ysin sain avata Gatorilla (kiitos rakas), joten lähäriä pääsinkin heittämään n. 50 metrin päästä tiiltä. Huono boogie eli bogey, mutta väylä ei jättänyt kylmäksi. Miko nimittäin avasi sillä Mamballa ja laittoi reilusti hysseä. Kun kiekko katosi näkyvistä taivaalla, epäili hän jälleen laittaneen liikaa hysseä. Sekuntia myöhemmin kiekko ilmestyi taas näkyviimme, tietenkin korin vieressä. Metriin avasi. Se on varmasti siistein heitto, joka kyseisellä kiekolla on ikinä heitetty, ehkä jopa mitä sillä tullaan koskaan heittämään.

Useimmiten olen ollut liikkeellä tällaisella kiekkomäärällä.

Kympillä avasin firellä ja lähestyin firellä ja kolmonen olisi pitänyt ottaa, mutta mun putti on normitilanteessakin vähän hutera saati kun joutuu ihan oudolla kiekolla puttaa.  Miko sai avata Jokerilla, joten pitkästä aikaa joutui hänkin heittää tällä väylällä lähärin.

Yhdeltätoista vaadin Mikolta pommihysseä Spedellä ja mies vastasi kutsuun. Itse laitoin Dessun millin liikaa vasemmalta ja olin metsässä. Sieltä putteriupsi metriin ja par.

Kahdellatoista hukkasin maailman rumimman Dessun (epäonninen värjäysyritys). Miko otti kolmosen.
Kolmellatoista firellä avaus mallia "täböl oikeelle, fire kyl tulee takas ineen" ja odotetusti par korttiin.



Kolmentoista jälkeen oli ilta pimentynyt jo siihen malliin, että siirryttiin suoraan kahdeksalletoista, jolle otin historiani rumimman puttirollin. En pelannut väylää loppuun. Ykkösellä kävin vielä hävittämässä Gatorin ja hyvin mielin nukkumaan. Miko oli neljäntoista väylän jälkeen tuloksessa -9, joten päätin hiljaa mielessäni valitsevani jatkossakin hänen bäginsä sisällön. Mä olin 14 väylän jälkeen -2 kiekossa, tuloksen jäädessä kuitenkin reilusti plussalle.



Olipa hauska pelailla noin. Suosittelen muillekin, varsinkin toi että toinen valitsee millä avaa väylän. Siinä, kun on kiekon armoilla, saattaa oppia uutta kiekoista, väylistä ja itsestään pelaajana. Ja ainakin tuli naurettua!

Helppo nauraa, kun on tää tyyppi vierellä. Frisbeepointin Player's Cupista, kuva by Jari Huotari

...
Välillä pohdin kisailua. Aionko enää kisata ja jos niin miten? Tuleeko jossain vaiheessa into lähteä viikkokisoihin taas ottaa itsestään mittaa, niin ei tarvitse muita miettiä vai olenko mieluummin taitavan porukan huonoin ja opin? Vai enkö kisaa ja nautin vain lajista tällaisena mitä se nyt mulle on? Stressitön ja hauska friba on nimittäin sairaan kivaa just nyt. Ei jaksa harmittaa epäonnistumiset ja en laske tuloksiani. Olen joillain osa-alueilla selkeästi edistynyt, mutta esim draiveridraivi on ottanut takapakkia, kun en ole sitä enää hinkannut treenistä toiseen.

Kuva otettu sen jälkeen, kun varmistetusti yli satametrinen draivi läks tältä tytöltä.

Jos mä tässä onnistuisin jättämään paineet pois ja jossain vaiheessa päättäisin taas kisata, niin löytyiskö joku rauha tekemiseen vai olisinko ihan yhtä paiseissa kuin tähänkin asti? Se selviää, jos selviää. Nyt vain nautitaan jokaisesta hetkestä, kun pääsee heittämään ennen talven tuloa.

Hyvää syksyä frisbeekansa.

Onnekkaiden paskiaisten tiimipipat.

Tali Open 2015

Sain toimeksiannon tehdä tämän vuoden Tali Openin palkintokiekot. Halusin teeman, joka kertoo Helsingistä ja tyylin, joka on minua.

Tämä on minun Helsinki:

Avoin sarja







Avoin naiset







Masters







Grand masters








-Essi