DIY: Blimp my kesähousut

Onko teillä koskaan sellainen olo, että sydämenne roikkuu ilmalaivasta majakan yläpuolella, auringonlaskun aikaan ?
Ei minullakaan.

Pari viikkoa takaperin menin auttamaan ystävääni maalaamaan terassia. Laitoin jalkaani semirisat farkut, joille ei tuntunut enää olevan käyttöä.

Sitten tuli helteet ja nuo risat, maaliset farkut joutuivat veitsen alle, jotta sain niistä capri-mittaiset. Aivan mahtavat kesähousut, jotka eivät ehkä ole ne siisteimmät.

Isompi maalitahra. Näyttää vähän sontivalta linnulta, mutta sille linjalle en halunnut lähteä.

Päätin antaa niille jatkoaikaa ja tuhertaa maaliläikkien ympärille lisää maalia. Päädyin tekemään ilmalaivan joka kannattelee sydäntä.

Nopea luonnos.

Aloitin kuitenkin kuvan aivan liian pienenä tai liian ylhäältä, mutta se ei osunut lähellekään maalitahraa. Loppuun asti hiottu suunnitelma siis... no tahraa peittämään tulisi liekehtivä majakka.

Tekstiilimaalilla hahmoteltuna.

Rumat liekit ovat rumia.

Minäpäs en tykännyt niistä liekeistä, en ole koskaan moisia osannut piirtää, miksihän taas yritin. Jälleen suunnitema sai uuden suunnan, kun majakan taustalle piirtyi auringonlasku ja pilviä.

Lopullinen lahje

Yksityiskohta.

Sydän.

Majakka vaan ei perävaunua.

Vaikkei koskaan olisikaan sellainen olo, että sydämeni roikkuu ilmalaivasta majakan yläpuolella, auringonlaskun aikaan, niin tiedän nyt miltä se saattaisi näyttää.

Toisessa lahkeessa oli myös tahra, kovasti pienempi.

Pysyin teemassa, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa

Maalit ensin.

Sitten tussia. Kuumailmapallo tällä kertaa sydämen saattajana.

Tällaiset päällä.

Tsemppiä teille, joilla on huomenna töitä, onneksi, suurella osalla meistä, vapaa viikonloppu kurkkii jo yhden vuoron takana.

-Aittatar

Huuliaan lipova tärähtänyt kissi.

Aivojumppaa.

Leuanvetojen lisäksi mulla on piirtämiseen liittyvä pakkomielle. Sisäelimet, lihakset, ihmisen anatomia noin yleensä. Ystävänpäivään liittyi sydän, siitä tämä oikeastaan lähti. Tupakoinnin lopettamista juhlisti keuhkot.

Keskustelin työkaverin kanssa keuhkopaidasta ja sain samalla uuden inspiraation. Aivot. Jotka ajattelevat vain juoksemista. Eli juoksupipoa tiedossa.

Googlesta vähän apua.

Piirsin ja harjoittelin ja suunnittelin.

Olisin halunnut harmaan pipon, mutta värivalikoima oli todella surullinen. Valkoiselle pipolle siis hahmottelin kuvan.

Sitten kunnolla väriä ja yksityiskohtia.

Vähän lähempää.

Pipo päähän ja lenkille. Aivoissa vain yksi ajatus.

-Aittatar

Falling water -kitty.

Tupakoijan tunnustuksia: Heikko hetki inspiroi.

Tässä menneellä viikolla tuli eteen hetki, jolloin tupakan kaipuu oli suuri. Mieli ja keho kaipasi sauhuja.

Päätin tiistaina mennä katsomaan lätkää. Töiden jälkeen oli kuitenkin aikaa tapettavana kolme tuntia. Olisin tietenkin voinut jäädä töihin tekemään saldoja, mutta keli oli kaunis ja viikonlopun uhkaavat lumisateet vaativat mua nauttimaan täysin rinnoin hetkellisestä keväästä. Siinä, kun hain take-away -kahvikupin ja menin siitä nauttimaan auringonpaisteeseen, tahdoin jokaisella solulla tupakkaa. Se hetki toi kehoon muistot niistä kaikista sadoista samanlaisista tuokioista, mihin tupakka on kuulunut olennaisesti. Se muistutti miten hyvä ystävä savuke on ollut niissä lämpimän lempeissä, yksinäisissä hetkissä.  Miten kahvikuppi, kevään tiepöly ja silmäluomia lämmittävä aurinko jäävät hieman vajaaksi kokemukseksi, kun ei saa keuhkoja täyteen savua. Tuli ikävä.

Pääsin tilanteesta ohi ja oli ihan helppoa jättää tupakat ostamatta, mutta asia jäi mielen päälle. Sen sijaan, että vellon aiheessa, niin taputan itseäni selälle,  kun en ratkennut ja muistelen jälleen,  miksi tässä tilanteessa ollaan. Inspiroidun!

Flunssan sänkyyn kaatamana ja koko viikonlopun kotona viettäneenä, etsin käsiini tabula rasan ja rustailin itselleni printin paitaan.

Valkoinen wife beater, olen tykännyt käyttää, mutta nyt se tarvitsee uudistuksen.

Aiemmin piirtämäni keuhkot mallina.

Hahmotelma paitaan. Hups, siitähän tuli vähän toispuoleinen.

Lisäsin yksityiskohdat.

Teksti paikoilleen.

Valmista.

-Aittatar

Vieraileva kissitähti.

Shrinking for friendship

Mulla on ihania naisia elämässä, joita halusin muistaa ystävänpäivänä. Lisäksi löysin yhdestä blogista inspiraatioksi uuden materiaalin, kutistemuovin.

1. Piirsin paperille skissejä. Ei niin tarkkaa,  koska jäljen ei tarvinnut olla lopullista.

2. Sitten piirsin kuvat läpikuultavalle kutistemuoville. Kutistemuovi halutun kuvan päälle ja tussilla piirtämään läpi. Helppoa ja hauskaa, kuin lapsen hakkaaminen, sanoisi vanha koulukaveri.

3. Väritin kuvat. Mulla on käytössä Faber-Castellin polychromos puuvärit, jotka esittelin täällä.

4. Lopuksi leikkaus ja rei'itys. Muistakaa leikata tarkasti, mutta ei haittaa, jos muovi vähän "murtuu" tiukissa mutkissa. Pikku ongelmat sulaa uunissa veks. Ja suosittelen tekemään tarpeeksi suuret reiät. Noi rei'ittimen vaikuttaa suht passeleilta.

Irti leikattu ja rei'itetty.

Tää oli teaser photo, joten kuvana ei kovinkaan informatiivinen.

5. Uuniin 175 astetta, kunnes ovat valmiita. Tää prosessi on ihan mieletön. Kun kutistuminen alkaa, kuvat muodostavat kupin, joka alkaa syömään itseään. Valmista tulee, kun kuvat ovat suoristuneet jälleen. Suosittelenkin odottamaan, että kutistuminen on loppu,   koska mulla jäi muutama koru snadisti kuperaksi. Ensi kerralla kutistelen ne yksi kerrallaan. Kun ne ottaa ulos uunista, on hetki aikaa painaa ne suoraksi. Itse käytin tähän lasinalusta.

Tällainen mutka siitä tulee! Kun kuvan asettaa kiiltävä puoli alaspäin tapahtuu kuppiefekti. Suosittelen sitä, jottei tarvitse kääntää kuvaa kesken polton.

Muovi kutistuu syiden mukaan, eli se miten piirrät kuvat paperille vaikuttaa lopputulokseen. Nämä kaksi sydäntä on siis pirretty samasta luonnoksesta läpi. 

Kutistemuovi on valmiissa tuotteessa n. millin paksuista ja värit voimistuvat uunissa. Tykkään lopputuloksesta kovasti.

6. Ketjut paikoilleen. Jos käytät tuplakierteisiä renkaita, ujuta kynsisaksien kärki kierteiden väliin ja käännä se poikittain. Näin saat tilaa ahtaa kutistemuovin renkaasta läpi. 

Kahviystävälle kahvikuppi

Gilmore Girls ystävälle GG-kahvikuppikoru

Valokuvauksesta innostuneelle kamera. Mutta osaatko sanoa mikä kamera?

Pääkallomuffinssi kaunottarelle.

Yksi ystäväni soittaa hotelliin etukäteen varmistaakseen, että aamiaisella on pekonia. 

Nyt hänellä on foreverbacon.

Lopulliseen koruun laitoin tummat renkaat ja ketjut.

Sydänystävä.

Valmista!

Ihanat naiset saivat lahjansa pienissä paperipusseissa, itsetehtyjen korttejen kera.

<3

Tytöt, ootte mulle tärkeitä!

-Aittatar, joka naisiaan rakastaa

Inspired by Angelique Houtkamp

Olen aivan rakastunut Angelique Houtkampin taiteeseen. Hän on tatuoinnin uuden koulukunnan edustaja (jos olen oikein käsittänyt), joka tekee sekä kauniita töitä, että myös ihastuttavan satumaisia kuvituksia.

Tällä kertaa kuitenkin inspiroiduin työstä, jossa viuhka toimii röntgenlaitteena. Jokainen nainen, joka on viettänyt iltansa tanssien livemusiikin tahtiin hellepäivän lopuksi, Ruuhijärven nuorisoseurantalossa, tietää miten tärkeä viuhka voi olla.

 Löysin tuskaisen etsinnän jälkeen viuhkan, jonka olen aikoinani juurikin Ruuhijärven Rockabilly festivaaleille ostanut, hätäratkaisuna huoltoaseman lahjapuodista. Se ei ole erityisen kaunis ja yksi tuki taisi olla jo ostotilanteessa olla hukkunut. Eli ei tunnesidoksia tai rahallista arvoa.

Muutaman sudillisen valkoista ja mustaa maalia jälkeen, tulos oli tämä.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla toistaa Houtkampin naisen,  meikkeineen ja hiuksineen. Arvostan näitä vahvoja naishahmoja, jotka Angelique on luonut.

On muuten tämä Angelique Houtkamp itsekin aika kuuma kissa. Ei olisi pöllömpi idea hänenkin tyyliään kokeilla kopioida. 

Terveisin Aittatar ja rakkauden lähetti Angelique