Rescue-toimintaa.
Pieni, mutta niin syvä oja, että mun neon-oranssi Roc katosi näkyvistä.
Tankotuntia ennen kävin kentällä harjoittelemassa heittoja, lähinnä avauksia. Koska mun avaukset jää todella lyhyiksi, ajattelin yrittää saada vauhdinotolla lisää pituutta. Ei nyt ihan niin helposti tehty, kuin luulin. Tai siis lähinnä toivoin. Mun luulot itsestäni ja heittotaidoistani ei ole ihan järjettömän korkeat. Ne on oikeastaan aika alhaiset.
Lauran kiekkoa kaivamassa, Keinukalliossa.
Vauhdilla:
Rysty 66m
Kämmen 54m
Vauhditon:
Rysty 73m
Kämmen 57m
64m ja 77m myöhemmin viikolla
Eli juuri tällä hetkellä toi vauhti ei oikein mun peliä auta. Osittain noita metrejä syö se, että heitot lähtee liian ylös, jolloin kiekko tulee lopuksi takaisin joitain metrejä.
XXL-ostoksia.
Tankotunnilla odotti IHANA YLLÄTYS! Satu oli vihdoin tervehtynyt ja pääsi meitä opettamaan. Ei meidän varaopettajissa mitään vikaa tietenkään ollut, mutta ihana oli Satua nähdä pitkästä aikaa. Se on kanssa sellainen supertsemppari ja hyvänmielenlähettiläs.
Aloitettiin vähän erikoisesti pienillä lattia-akrobatia siirtymisillä tangolle. Ensin kierähdys kyljen yli konttausasennosta ja siitä spinnutangolle pyörimään.
Toinen mitä kokeiltiin oli takakuperkeikka olan yli tangon luo ja siitä olkanousu. Olkanousu ei multa normaalisti onnistu, mutta tollai, kun sai matalammasta lähtöasennosta ponnistettua vauhtia nii nousi tämäkin ruho yllättäen tangolle. Ei sulavasti, mutta sillai essisti.
Seuraavaksi yritettiin kaksosen kautta Ayshaa. Mulle toi Aysha on kyl ihan tarpeeksi haastava ilman mitään ylimääräisiä kiemuroita, niin riitti sen kanssa hommaa ja unohdin kaksoset.
Selvisi että ollaan tankoystävän kanssa käsitetty koko Aysha vähän väärin. Me yritetään saada persus kauas tangolta ja nilkat pitää asennossa kunnes irrotetaan jalat. Nyt kuitenkin Satu huusi sata kertaa, että päästetään peppu liian pitkälle, että se pitäis saada nostettua ylös ja koko kroppa kuuluu olla lähempänä tankoa. Center of gravitya kun alkaa pohtimaan, niin kuulostaa fiksulta. Vähemmän tarvii tehdä lihaksilla töitä, jos saa vartalon tasapainoon.
Kokeiltiin myös alakautta päästä ayshaan. Siinä menee vielä hetki, mutta ainakin sain jo kroppaa ylös ja vatsaa kippuralle. Enää tarvis jalat saada suoraksi ja pysyä asennossa. That's all. (Kuvittele tähän mun "naurattaa niin et silmät valuu" -ilme.)
Loppuun vielä hauispito. Oli todella lähellä, jos olisin ehtinyt laittaa vähän mighty grippiä kainaloon niin luulen että olis pysynyt. Mutta mun tankoystävä onnistui ja sai sen näyttää helpolta. That bitch!
Tiistai.
Kivikkoon fribailemaan. Ensin harjoiteltiin aika pitkäänkin putteja, kun odotettiin loppuporukkaa saapuvaksi. S oli hankkinut uusia kiekkoja, joten pääsin niitäkin testailemaan.
Työkaveri kutsui mua fribakuningattareksi ja herra S kuvitti tilanteen.
Aloitettiin kierros hienosti. Kolme kiekkoa Kivikon luulojen poistajaan, eli ensimmäiseen lampeen. Muut saivat pelastettua kiekkonsa, mutta mun oli uhrattava kiekkojumalille Leopard ja sepäs korpesi.
Huippu alku jatkui aika samaa rataa, muutamaa onnistumista lukuun ottamatta. Kutosella sain oikeasti hyvän avauksen, mutta sen jälkeen kardinaalimoka josta en päässyt enää yli. Mun piti ohittaa n. klo 10:ssä heittopaikastani sijaitseva mandopuu vasemmalta puolelta. No ei onnistunut. Jäi kiekko kiinni käteen ja lensi ihan päin v*ttua. Mietin siinä, että pystynkö jatkamaan, mutta pala nousi kurkkuun ja silmät alkoi vuotaa. Itkua pidätellen lähdin pois ja heti kun katosin näköetäisyydestä alkoi kyyneleet valumaan. Turhautti niin paljon.
Siellä lepää Leopard. Rest in peace.
Keskiviikko.
Halusin lähteä heittämään, mutta Kivikon reissun jälkeen ajattelin, että on parempi mennä yksin. Kun mainitsin, että haluaisin käydä kokeilemassa Söderkullan radan, oli niin innokas tyttö meidän whatsapp-ryhmässä, että en voinut jättää neitiä rannalle.
Eka kiekka +10, joka oli mulle ihan huippu tulos. Tais olla 12-väyläinen, eli vähemmän kuin +1 per väylä. Se taitaa olla mun ennätys.
Toka kierros ei mennyt niin hyvin, kun 3-väylällä (par 4) heitin metsään ja loppujen lopuksi sieltä hortoiltuani ulos sain tulossarakkeeseen ysin. Mutta tämä kierros tulee aina jäämään mun mieleen, sain väylällä 7 elämäni ensimmäisen birdien eli PIRKON eli yhden heiton alle ihannetuloksen! Tulos oli +15, mutta vain pirkot muistetaan.
Kävin vielä 8 väylää Siltiksessä nakkelemassa, kun siellä oli tuttuja kiertämässä.
Heitin forella Keinukallion väylällä nro. 8
Torstai.
Oli niin nätti ilta Helsinkipäivän jälkeen, että oli lähdettävä taas heittelemään. Ajattelin mennä testaamaan ton Järvenpään lähiradan Vanhankylänniemessä, mutta käännyin karkuun kun tajusin, että siellä on Puistoblues viikonloppu jo käynnissä. Käänsin auton nokan kohti Nikkilää.
En ollut Nikkilässäkään koskaan heittänyt ja pakko myöntää, not impressed. Liian metsäpainoitteinen ja sehän ei sovi tällaiselle, joka heittää aina, kun mahdollista, puuhun.
Tulos +15 oli ihan siedettävä. Sama kuin Söderkullan toka kierros, mutta mielestäni vaikeampi rata.
Nikkilän ratakartta.
Kelikuvaa likaisesta lasista.
Perjantai.
Lähdin Lauran kanssa aamiaisen jälkeen Keinukallioon. Laura ei ollut aiemmin käynyt ja paikka on muodostunut mun lemppariksi, joten mikä parempi kohde vapaapäivällä?
Ei se ihan nappiin mennyt, hävitin mun 150 grammaisen Jackalin ja melkein meni Roc myös, mutta tuurilla saatiin se ongittua ojasta. Mutta kaikesta huolimatta edelleen tykkään mestasta ja Laurakin ihastui.
Lauran putteri oli helppo nakki.
Heitettiin vaan yhdeksän väylää vaikka noita löytyy se 18. Mutta nälkä ja sade ja miltei pari tuntia jo kestänyt kierros veivät yliotteen ja päädyttiin etsimään ravintoa. Peli mulla on edelleen puhelimessa kesken, eli voidaan jatkaa heti kun halutaan.
Käytiin syömässä ja sen jälkeen suunnattiin XXL urheiluliikkeeseen hypistelemään kiekkoja. Eihän se pelkäksi hypistelyksi jäänyt, vaan molemmat ostettiin kolme kiekkoa. Tarjolla oli vain suht normaalipainoisia Innovoita.
Lauantai.
Oli ihan upea keli, joten työpäivän jälkeen oli ihan pakko päästä viskelemään. Ensin piti kuitenkin hakea jotain millä viskoa, joten suuntasin Frisbeepointiin. Tämä frisbeegolfin karkkikaupaksi tituleerattu paikka sijaitsee todella pitkän draivin, eli ihan kävelymatkan, päässä Talin fribaradasta. Hyllyt notkuvat värikkäitä kiekkoja erilaisista muoveista, monissa painoissa ja vaihtelevilla ominaisuuksilla. On shimmerii ja glitterii ja mattaa. Oh my!
Erillinen hylly keskellä myymälää kertoi "We love 150". Siellä oli näitä keveämpiä kiekkoja, kuten se Jackal jonka hukkasin. Ostin uuden, tismalleen samanlaisen ja vanhan Leopardin sain myös mukaan kevyenä versiona. Lisäksi nappasin toisen Maniac-putterin. On kivempi harjoitella putteja, kun on useampi kiekko heitettävänä. Olisin ostanut enemmänkin, jos mulla ois ollut kortti mukana, mutta käteisvarat tuli kolmen kiekon jälkeen vastaan.
Frisbeepointista siirryttiin J:n kanssa, joka saapui paikalle henkiseksi tueksi ja kyydin toivossa, Nummelanharjun radalle. Harjoiteltiin puttausta, kun venattiin kolmatta heittäjää saapuvaksi.
Ei mennyt hyvin mulla kierros. Ei sitten ollenkaan. Mutta olipahan hauskaa. Upea keli ja huippu seura takasi kyllä hienon illan. Ja en mä ollut ainoa epäonnistuja. Muut ei vaan ihan yhtä täysillä mokailleet.
Puttiharjoituksia kannon päältä. Olen vakuuttunut, että mun tasapainoilusta on vielä hyötyä, kun joskus joudun tositilanteessa heittämään yhden jalan varassa.
Jossain vaiheessa alkoi taas heitot kopsahtelemaan puihin. Koska mun heitot ei myöskään koskaan mene sinne mihin tähtään, otin käänteispsykologisen taktiikan käyttöön. Tähtäsin aina johonkin puuhun. IHME JA KUMMA, vihdoin sain ne kierrettyä.
Vikalla väylällä meinasi tulla pissat housuun, kun kaikki heitti niin huonosti. J yrittämällä yritti heittää mua päin ja T.H.:n kanssa nakeltiin päin puita.
Tulos +32, ei jää jälkipolville kerrottavaa.
Nummelanharjun väylä nro 6 lähti forella. Onnistuneella sellaisella.
Frisbeehirviötä on nyt ruokittava, kaikki muu jää vähän kakkoseksi. Ei voi mitään. Luulisi, että kehitystä tapahtuis, kun näinkin paljon aikaa radalla kiertämiseen käyttää, mutta ei oikeastaan. Kivaa on silti suuremman osan ajasta. Ensi viikolla taas salille, kun olen päässyt traumoistani yli ja eteenpäin.
-Aittatar
Jotain kirjoja ja joku kissa.
