25.1.
Eilen luovuin mun taskussa koko tän prosessin ajan kulkeneesta tupakka-askista. Vihdoin koin olevani valmis olemaan elämässä vailla savukkeita. Tapahtuma oli äärimmäisen seremoniaton ja arkinen, mutta voin kertoa, että mun tarinassa se oli suuri harppaus.
Jos joku päättäisi tehdä mun seikkailusta tupakattomuuteen elokuvan, olisi tämä hetki ollut the käännekohta. Eye of the Tiger soisi taustalla, kun minä, hidastettuna, kaivan taskustani askin. Sen viimeisen oljenkorren ja pelastuksen, jota olen mukanani kantanut.
Ojennan askin äärimmäisen nonchalantisti auton pelkääjän paikalta ukollleni, mutta sisälläni jylläävä fanfaari raikaa. Fireworks, explosions, deafening music. EN OLE TUPAKOIJA! En enää pelkää.
27.1.
Puhuttiin taas Elengiinan kanssa lopettamisesta ja sen vaikeuksista. Hän ihmetteli, miksi mä olin vaikuttanut niin rauhalliselta mun päätöksen suhteen. Tässä mun veikkauksia, mistä se johtui:
En tehnyt suurta numeroa lopettamisesta. Kerroin ihmisille pikkuhiljaa, kun asia oli ajankohtainen, mutta oma ukkokaan ei saanut asiasta kuulla, kun vasta neljäntenä päivänä. En siis kokenut lopettamisesta paineita ja se helpotti, kun yleensä paineiden helpottamiseksi tupakoija sytyttää savukkeen.
Tein lopettamisen suhteen aivotyötä jo kaksi vuotta ennen lopettamisen aloittamista. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun yritän vain lopettaa, en vähentää tai koukuttaa itseäni johonkin "terveellisempään". Kun 1.1.2014 päätin jättää tupakan polttamatta, se tuntui oikealta ratkaisulta, matkalta joka oli tullut päätökseen. Uusi seikkailu alkoi.
Päätin lopettaa vain kuukaudeksi. Loppuelämän tupakoimattomuus on todella rankka päätös tehdä. Mutta kuukaudeksi siihen pystyy kuka tahansa. Toiveena oli, että en enää tahdo tupakkaa kuun loputtua. Ja niinhän tässä näyttäisi käyvän.
Luin asioita, jotka vahvistivat päätöstäni, faktoja kehon paranemisesta ja "stumppaa tähän " -kirjan. Vahvistin mieleeni ajatusta miksi lopetin, jotten miettisi miksen jatkaisi.
31.1.
Näin viime yönä unta, että aloitin taas tupakoinnin. Olin niin pettynyt itseeni, joten kun heräsin aamulla savuttomana, huojennus oli suuri.
Tämä on viimeinen päivä tammikuuta, eli mun lakkoni viimeinen päivä. Eli nyt voin vaan olla savuton jatkossa. Koska en mä kyllä huomenna meinannut polttaa.
2.1.
En polttanut. *fistpump itselleni*
-Kessuton jo kirjaimellisesti.
Me kissilampun kanssa juhlittiin mun ekaa savutonta kuukautta.
Kattikiäryle.
