Tupakoijan tunnustuksia: Heikko hetki inspiroi.

Tässä menneellä viikolla tuli eteen hetki, jolloin tupakan kaipuu oli suuri. Mieli ja keho kaipasi sauhuja.

Päätin tiistaina mennä katsomaan lätkää. Töiden jälkeen oli kuitenkin aikaa tapettavana kolme tuntia. Olisin tietenkin voinut jäädä töihin tekemään saldoja, mutta keli oli kaunis ja viikonlopun uhkaavat lumisateet vaativat mua nauttimaan täysin rinnoin hetkellisestä keväästä. Siinä, kun hain take-away -kahvikupin ja menin siitä nauttimaan auringonpaisteeseen, tahdoin jokaisella solulla tupakkaa. Se hetki toi kehoon muistot niistä kaikista sadoista samanlaisista tuokioista, mihin tupakka on kuulunut olennaisesti. Se muistutti miten hyvä ystävä savuke on ollut niissä lämpimän lempeissä, yksinäisissä hetkissä.  Miten kahvikuppi, kevään tiepöly ja silmäluomia lämmittävä aurinko jäävät hieman vajaaksi kokemukseksi, kun ei saa keuhkoja täyteen savua. Tuli ikävä.

Pääsin tilanteesta ohi ja oli ihan helppoa jättää tupakat ostamatta, mutta asia jäi mielen päälle. Sen sijaan, että vellon aiheessa, niin taputan itseäni selälle,  kun en ratkennut ja muistelen jälleen,  miksi tässä tilanteessa ollaan. Inspiroidun!

Flunssan sänkyyn kaatamana ja koko viikonlopun kotona viettäneenä, etsin käsiini tabula rasan ja rustailin itselleni printin paitaan.

Valkoinen wife beater, olen tykännyt käyttää, mutta nyt se tarvitsee uudistuksen.

Aiemmin piirtämäni keuhkot mallina.

Hahmotelma paitaan. Hups, siitähän tuli vähän toispuoleinen.

Lisäsin yksityiskohdat.

Teksti paikoilleen.

Valmista.

-Aittatar

Vieraileva kissitähti.

Pimp my paita.

Ystävä täytti vuosia marraskuussa ja halusin hankkia hänelle kylmän talven (silloin vielä se oli todennäköinen) varalle lämpimän paidan. Mulla on kylminä aikoina tapana ajatella vain lämpöä ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun talvella antamani lahja on puettava.

Onneksi minäkin sain osani lämpimistä ajatuksista ja yksi lahja oli tämä upea kudottu tuubihuivi:

Sinapinkeltainen "not-pants" -yhteensopiva.

En kuitenkaan löytänyt mieluisaa paitaa, useamman tunnin etsimisenkään jälkeen, joten ostin luonnonkuituisen paidan, johon painoin itse kuvan. Koska sankaritar on tykännyt merellisistä teemoista, päätin tehdä ankkuripaidan.

Ideoita googlesta. Siellä on tuhat.

Ensin googletin kuvan sopivasta ankkurista.
Kopioin vapaalla kädellä kuvan hieman tukevammalle kartongille ja leikkasin irti. Jos tuntuu, että kynä ei pysy kädessä, niin voit tulostaa kuvan ja liimata sen tukevalle alustalle, leikkaat siitä sitten muotin.
Asetin sablonin haluttuun kohtaan ja tuputtelin valkoista kangasmaalia sienellä sen reunoilta ulospäin häivytellen. Pidä kiinni ankkuristasi (tai minkä kuvan ikinä valitsitkaan) tuputellessasi, jotta saat kauniit, selkeät rajat. Älä pelästy, jos tässä vaiheessa valitsemasi väri näyttää lähinnä sotkulta, kun poistat kirkkaan valkoisen sablonin ja näet todellisen kontrastin, lupaan että tulos on mieluisampi.
Kun olin tyytyväinen valkoisen suhteeseen paidan harmauteen irroitin sablonin ja maalasin sormilla "köyden", eli valkoisia palloja pitkään putkeen.

Ei täysin symmetrinen, mutta idea tullee selväksi.

Pari muuta merihenkistä eksyi samaan pussiin. Eihän niitä voinut sinne kaupan hyllylle jättää, kun kuningasidean oli keksinyt?

Sukat ja huivi. Huiveja oli itseasiassa kaksi, kun en osannut päättää kumpi on kivempi.

Ja tietenkin piti itse askarrella kortti. Joku voisi sanoa, että teema oli jo harvinaisen selvä, riittäisikö jo, mutta itse olen enempi "more is more" -filosofian toteuttaja. Mä paukutan tällä moukarilla nyt tän teeman tähän, toivottavasti ei oo liian hellävarainen vihje.

Tämä oli alunperin teaser instagramissa, liikkuvassa autossa kuvattu, "hieman" tärähtänyt otos.

-Aitan painajainen.

Ostin samalla reissulla myös silmälasikorvakorut, lähinnä eläinten kiusaamistarkoituksiin.

Tyyliniekka herra V kukkapokissaan.