Keskisormi täysin huomaamatta...
Tällä kertaa valkkailtiin yhden Gripin verran kiekkoja mukaan, molemmat saivat yhtä monta valintaa. Jälleen avauskiekko valittiin toisen puolesta ja aloitus väylältä 2.
Mukana oli
300 Pa3
350 Pa3
Ultrium Jokeri
Pro P2
Star P2
DX Roc
Pro Roc
350 M3
Star Eagle
Champion Firebird
Starlite Mamba
Star Roadrunner
Star Sidewinder
Pro Destroyer
Pro Wraith
Scorpius (en Millennium muoveista tiedä mitään, mut se niitten Star)
S-line PD
Bottom stamp Star Dessu
Blizzard Champion Dessu
Air D3
Talitreeneistä.
-1/E
Kolmosväylällä annoin Mikolle lapaseen Roadin, bäkkärille se ois rollerikiekko, mutta foreihin se on kevyellä vedolla todella tarkka kapistus. Mutta nyt oli vähän yliyrittämistä ja kiekko käänsi liikaa yli päätyen viereiselle väylälle, eli OB. Mä sain myös Mikon rollerikiekon, eli Sidukan ja se oli kuin luotu mua varten. Tosi kevyellä kiskasulla sain sen lentämään pillisuoraan ja päädyin milliin. En tarvinnut lähäriä.
E/-1
Ehdin yhden siirtymän verran fiilistellä mun johtotilannetta, mutta tunnetusti murenen paineen alla. Sain Käteeni Roadin, jonka heitin miltei ensimmäiseen puuhun. Jatko M3 antsalla joka jäu lyhyeksi. Kolmas viiteen metriin, josta töhösin PUTIN KOKONAAN YLI. Paluuputti MYÖS OHI ja miinustuloksesta kaksi päälle. Huhhhuh, mitä mokellusta. Miko pisti Eaglen suuuuperhallitusti ja kauniisti metriin ottaen tyylikkäästi omansa, eli johtopaikan, takaisin. Eihän me oikeasti toisiamme vastaan skabailla, paitsi mä mielessäni aina siihen asti, kun käy jotai tällaista. Sit tajuun onneksi lopettaa vertaamasta itseäni tollaseen supertaitajaan.
-1/+2
Jari Huotarin kuva Player's Cupista.
Vitosella avasin DX Rocilla todella lyhyelle ja lähäri meni pitkäksi. Puttia uskalsin sentään kokeilla jyrkästä greenistä huolimatta, mutta ei sekään onnistunut. Miko laittoi Roadilla lyhyeksi ja putin ineen.
-2/+3
Kutosella mä avasin jälleen Roadilla ja onnistuinkin kohtuullisen hyvin. Loppuun vain jäi skipit tulematta, kiekko vain töpsähti paikoilleen. Eka lähäri oli karmeus, mutta toisen sain milliin. Par vaikka kunnon töhöilyäkin tapahtui. Miko laittoi Blissu Dessun forella sweettiin ja Jokerin milliin.
-3/+3
Seiskalla mulle tuli käteen D3 ja sen heitin kallioon. En ihan ensimmäiseen, joten toka heitto oli ihan hyvästä paikasta, mutta pikkugripparilla aivan vituiksi. Kolmas heitto lyhyeksi ja nelonen alle. Miko laitto mun Bottom Dessulla rinteeseen ja siitä Jokerin forella milliin, nostokolmoselle.
-4 +4
Talin treenikiessiltä.
-5/+4
Ysiväylällä sain Pro Dessun käteen ja mä lipsautin sit vasuriin ja pahasti, sieltä lähäri töpsähti ihan siihen kummun yläpäähän, josta putti ohi ja nelonen korttiin. Miko avasi Wraithilla korin alle ja nappasi nätin kakkosen taas. Ai että tää väylä on kuin tehty tuolle miehelle.
-6/+5
Kympillä avasin vähän matalan samalla Dessulla, kuin edellisenkin väylän joten jäi enemmän lähäriä, kuin mihin mulla ois varaa, jos paria hakee eli pelikirjan mukainen bogey sieltä jälleen napsahti. Miko pisti Wraithin 9 ja 10 väylien väliseen no-mans-landiin ja otti sieltä parin.
-6/+6
Seuraavalla väylällä mulla on ollut hirmuisat vaikeudet saada kiekko tarpeeksi oikealta, kun yritän kuitenkin hakea tiukkaa linjaa jotta pannu jaksaisi korille asti. Noh mä en edelleen sieltä saanu ja pääsin mörrinrajasta laittamaan tosi rumaa forea. Onneksi se yski ittensä läpi, bogey tosta ottais jo reilummin päähän. Miko avasi firellä johonki viiteen kuuteen metriin, josta pääsi tasapainoilemaan melko hazardista paikasta putin ineen.
-7/+6
Lausteelta kesän alusta.
Kahdelletoista Miko tarjosi Wraithia, mutta mä jouduin nyt pyytää vähän armoa. En halunnut enää yhtään tyypin kiekkoa ja anoin Roc-oikeuden itselleni. Reilusti liian oikealle avaus, mutta jatkopaikka ihan kelvollinen. Jatko ei niinkään, laitoin outtiin.. Outin rajalta pieni seivi, kun sain putin ineen, joten vain yksinkertainen bogey korttiin. Miko otti myös bogeyn, kun avaus päätyi oikealle outtiin.
-6/+7
Kolmellatoista avattiin myös molemmat OB:lle, minä Eaglella ja Miko jollain muulla. Droppari oli mulle petollisella etäisyydellä, mutta onnistuin olemaan lirvauttamatta lyhyeksi tai rykimättä pitkäksi ja sain sen bogeyn tästäkin kasaan.
-5/+8
Neljällätoista töhösin avauksen Rocilla puuhun, siitä sitten lähäri vähän nolon hysse, mutta putti sisään ja Mikon laitoin avaamaan P2:lla ja hänen foreantsasta jäi antsa puuttumaan, mutta putti oli onneksi jiirissä ja birdien onnistui nappaamaan.
-6/+8
Viidentoista avasin 350-muovin Pa3:lla suht hyville paikoille, mutta putti ei jaksanut perille ja pariin taas tyytyminen. Miko avasi Respectillä ensimmäisiin puihin vasemmalla.
-6/+8
Kuudellatoista avaus M3:lla puuhun ja siitä lähäri neljään metriin. Miko pisti Jokerin forella kaikista raoista läpi päätyen vähän turhan paljonpikealle, josta putti ohi.
-6/+8
Jari Huotarin kuva Player's Cupista.
Mukana menossa Frisbeepointin Toni.
Seitsemällätoista mulla on ollut tosi vaikeaa saada kiekko aukosta läpi, saati että putille pääsisi. Mutta nyt sain käteeni Pro P2 ja sain kuin sainkin kiekon läpi helposti. Puttia jäi kuitenkin sen verran, että pariin oli jälleen tyytyminen. Onko jopa ensimmäinen kerta, kun olen selvinnyt "pirkkumetsästä" ilman bogeja? Peikkometsä se on, jos minulta kysytään!
Mikolle annoin tähän foretehtävän, Pa3 milliin, kiitos. Kolmen puun kanssa se kiekko flirttaili kuin yksinäinen mies ravintolassa pilkun tienoilla - too close for comfort, mutta läpi meni ja birdie.
-7/+8
Kahdeksalletoista sai Miko PD:n ja minä firen. Viimeksi avasin firellä tähän paljon paremmin kuin nyt, mutta otin roll from hell'in ja jätin väylän kesken. Nyt puttia kokeilin vähän kauempaa, mutta ei onnistunut. Kiekko jäi onneksi metriin ja par. Miko laittoi vähän pitkäksi, eikä upottanut puttia, joten päädyttiin molemmat kolmosiin.
-7/+8
Päätettii kierros ykköselle, joka on oikeasti toimivampi paikka lopettaa, koska siinä ei aiheuteta heti rundin alkuun kauheaa tukosta, mutta päästään kuitenkin lähelle poistunistietä, kun väylä on suoritettu.
Koska ykkönen tukkeutuu aina kiekkoa metsästävistä heittoryhmistä, oli nytkin edessämme pari porukkaa odottamassa tiivuoroaan. Odottelu ei niinkään haittaa, mutta perään kerääntyvä jengi, joka tsiigaa (kuten itsekin teen) jokaisen avauksen, kuumottaa ihan huolella.
Mikolle pistin käteen Jokerin ja tyyppi pisti upeasti näytöstyyliin kiekon korin tolpan juureen. Yyyyyh. Siinä sit itse perään Mikon antaman Pro Dessun kanssa ja paniikissa rykimään kohti saarta. Pieni vastatuuli toi lisäjännityksen, mutta rento ja tarpeeksi kova ryki liidätti ton pinkin paholaisen korista pitkäksi, alle femmaan! Kun lähdettiin kävelemään kohti koria, kyseli joku odottajista kevereiltaan, "Miks ei me heitetä noin?" Paistattelin fiiliksissäni, kun tosiaan viikko aiemmin pistin gatorin tyylikkäästi sinne jonkkaan.. Ei kaikkien tartte sitä tietää!
Lopputulokseksi -8/+7. Mun ennätys on +4 ja yleensä oon pyörinyt siinä +9-+12 välimaastossa, eli erittäin hyvä kierros mulle, vaikka kyrsiikin se nelosen todella ruma tripla.
Ei liity mihinkään mitenkään, mutta surffausta tiedossa tammikuussa.
...Käytiin myös Talissa pyörimässä kahtena kauniina iltana. Ekasta kiessistä ei ole oikeastaan kerrottavaa, oltiin kahden kiekon kanssa pyörimässä vain. Jengiä oli kyllä paljon, kuten kesällä kuuluukin, mutta on toi ykkösväylä kyllä heti ihan karmea pullonkaula.
...
Toisella kerralla alkoi Talissa ihan yhtä nihkeästi. Ei mitään erityisen mieleenpainuvaa, ei siis edes pahassa. Viimeinen kutonen olikin ainoa valonpilkahdus koko kierroksella.
Kolmellatoista pistin avauksen Pro Dessulla keskellä olevan esteen läpi. Se ei ehkä ole se turvallisin reitti, mutta mulla on ollut tapana osua siihen silloinkin, kun yritän vältellä, tai vaihtoehtoisesti päädyn oikeanpuolisten puiden alle. Läpi meni ja pääsin kokeilemaan pitkää birkkuputtia.. Ei onnistunut, mutta par on mulle aina hyvä.
Neljällätoista lähti enemmän alkukierroksen tahtiin, eli täysillä ja puuhun, sinne vasemmalle heti tien jälkeen. Sen verran oli rykiä, että kiekko sätki avoimelle ja pääsin yrittämään lähäriä ilman esteitä. Vähän jäi vasuriin ja puttia en laittanut sisään. Bogey.
Viidellätoista sain elämäni Pro Dessulla avauksen, helposti ohi keskellä olevien vartiopuiden, lähäri milliin ja par. Niitä ei tältä väylältä ole ihan liikaa mulle siunaantunut. Miko otti vieressä upean birdien, kun avasi metriin. Siis METRIIN. Ei mitään järkeä kuinka upea avaus..
Kuudellatoista hain annukkaa Dessulla ja osuin melko hyvin hakemastani raosta. Lopun feidin takia jäin kuitenkin niin kauas korista, että ei toivoa birkusta.
Mallailua..
..ja veto!
Ilmeellä tietenkin.
Seitsemällätoista avasin Pa3:lla vähän turhan lyhyeksi, josta kokeilin sellaista korkeaa ja löysää puttia, joka ei päätyisi pitkäksi. Siihen se jäikin, nostolle ja olin jälleen "ihannetuloksessa".
Vikalle väylälle avasin jälleen Dessulla. Hitsi et on kiva kiekko ja Pro-muovi on mulle just kivan alivakaata. Kun käveltiin tiille, sanoin Mikolle, että nyt heitän vaan flättinä ja ihan täysillä luottaen siihen et kiekko kääntää yli. Niin siinä kävi, kiekko käänsi yli ja pääsin johonkin sinne puskan korkeudelle. Lähäri mantereen päähän ja siitä toinen lähäri kahteen metriin ja ensimmäinen par mitä mä oon tuolle väylälle ottanut! Yksi peikko jälleen selätetty.
Heitin siis ton vikat 6 väylää ihan elämäni peliä ja tulokseen +1. Joskus vois vaikka suorittaa kokonaisen kierroksen yhtä tasaisesti, vähänkö se olis kivaa.
Miko ihastui mun Ultrium Jokeriin, niin sai testiin tämä Premiumit.
...Kun seurustelee miehen kanssa, joka on niin hyvä tyyppi kuin mitä Miko on, välillä saa viestin työpäivän aikana "Haluuks joku päivä opetella heittää ylivakailla kiekoilla antsaa?" Tällaiselle tytölle, joka pelkää olevansa kauhea taakka, jos pyytää oppia, vapaaehtoisesti tarjoituminen on ihan parasta.
Miko osaa opettaa todella hyvin. Hän näkee heti mitä teen väärin ja osaa auttaa sen korjaamisessa. Se on jännä, kun joskus katsoo videolta jotain suoritusta ja näkee, että jotain siinä on väärin, I just can't put my finger on it. Sitten on Miko, joka osaa avata ja analysoida heittoa huomattavasti tarkemmin ilman videoita, pelkästään siinä sivusta seuraillen.
Mä oon niin kovin monella tapaa onnekas tuosta miehestä.
Siitä hysseä.
Lauantaina me sit käytiin treenaamassa antsoja ylivakailla kiekoilla. Mentiin ensin Kivikkoon, tarkoituksena ryhmien välissä heittää kakkosen tiiltä. Ei onnistunut, liikaa porukkaa. Siltamäessä oli fudiskenttä täynnä jengiä, muttaTuusula pelasti.
Kivikossa ehdittiin muutama heitto kokeilla ja tuli mulle yksi hyvä avaus siinä. Oli varmasti pisin heitto mulle kakkosväylällä ikinä. Tän takia oliskin ollut kiva treenata jossain tutussa paikassa, jossa löytyy haluttu suunta ja tutut vartailukohteet. Heti voi sanoa oliko heitto hyvä ja lopputulos myös.
Tuusulassa kuitenkin jatkui treenit ja kentällä on sen verran kokoa, että saatiin valittua hyvien antsatuulien mesta. Heittely tuntui hyvältä ja jotain tuntui tarttuvan päähänkin.
Treenisetti.
Upea ja kuuma mies sekä päivä.
Vauhdinoton suunta (takaoikealta etuvasemmalle) oli uus juttu, sitä en ollut aiemmin kokeillut. Nyt pitäis seuraavaksi kokeilla jollain väylällä, että menikö yhtään jakeluun. Eli tajusinko mihin pitää heittää, jotta saan kiekon päätymään about mihin tahdon.
Kun keräiltiin kiekkoja niin päästiin hyville hyssetuulille. Mua alkoi ihan hirveästi kiukuttamaan, kun heittopituudet puolittui niistä mitä olin juuri heittänyt. En muutenkaan osannut heittää mitään maltillisessa hyssessä, pelkkiä lyhyitä pommeja tarjoilin. Paitsi viimeinen yritys. Päätin heittää ihan täböllä ja jostain löytyi noin satametrinen ryki. Huikeaa!
Yli satasia antsoja ja noin satasen hysse. Kelpaa!
Aina on aikaa jäätelölle.
Kuva Jari Huotari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti