(Pyysin vihdoin luvan käyttää peliseuralaiten nimiä, joten suuri osa nimikirjaimista vaihtuu tänään jo ihan nimiksi. Osa kuitenkin koki, että etunimi ei kuvasta tarpeeksi henkilön omaa persoonaa, joten heidän toiveesta on käytössä itse valitsemansa lempinimet. Terveisiä vaan mestari-Sievers ja Big-O.)
Maanantai.
Lomaa jo viettävän Lauran kanssa päästiin mun työvuoron päätteeksi vihdoin heittämään Keinukallion kierros loppuun. Viimeksi se jäi yhdeksän väylän jälkeen kesken, kun nälkä ja sade yllätti ja kierros oli jo kestänyt toista tuntia.
Nyt lähdettiin liikkeelle par 4 väylältä 10, joka aloitetaan heittämällä sillalta kallion päälle. Tällä kertaa sain lätyn ylös avauksella, joten pieni tanssi sille!
Väylältä 13 Laura löysi omaa kiekkoa etsiessään toisen lätyn. Soitin sitten omistajalle ja hän pyysi jättämään löytökiekkoboksiin. Itse kyllä mieluummin noudan, jos mitenkään mahdollista, ei pääse pitkäkyntiset käsiksi.
Keinukallio väylä 18 tiiltä.
Väylä 18 on Keiniksen huikeain, mun mielestä. Kalliolta, metsäpätkän läpi, aakealle pellolle, jonka keskellä olevalla pikku kalliolla on puiden suojassa kori. Tähän asti olen tainnut joka kerta heittää puuhun avauksen, mutta nyt lähti unelmaheitto, joka päätyi ihan kallion viereen ja lopputuloksena par. Kyllä kelpasi hymyillä ja lopettaa kierros hyvillä mielin.
Väylä 18 kori ja mun parputti.
Keinukallio on kyllä metsäväyliltään tosi haastava mulle. Se puree suoraan mun heikkouksiin ja onkin täydellinen paikka harjoitella tarkkuutta, lähestymisiä ja hankalista paikoista heittoja. Kaikki jotka mun kanssa on käyneet viskomassa tietää minkälaista kuraa mun lähestymiset on, varsinkin jos on mitään esteitä.
Jos joku lukija kokee myötätuntoa ja haluu auttaa:
aittatar@outlook.com
Tuloskorttiin +28 (edelliset kierrokset olivat +37 ja +49)
Puolikkaan kierroksen jälkeen kello oli vielä aika vähän, joten jäin ensin hetkeksi puttaamaan, sitten siirryin Tuusulaan Urkkakeskukselle harjoittelemaan taas avauksia. Laura otti videoita joita pääsin laittamaan instagramiin, toivoen palautetta ja apua.
Tiistai.
Instaan laittamani videot on keränneet ihan kivasti neuvoja, joita olen yrittänyt toteuttaa ja suodattaa omaan heittoon sopivasti.
Yksi joka on videoita kommentoinut, on vuoden 2009 maailmanmestari, Avery Jenkins. Oletan, että herra ei itse vinkkejä ole kirjoitellut, vaan hänellä on joku lackey kirjoittamassa. Herra oli juurikin kiertämässä Suomessa ratoja ja pitämässä frisbeegolfklinikoita, ennen reissun jatkumista toisiin pohjoismaihin.
Tiistaina herra Jenkins oli frisbeepointissa jakamassa nimmareita kiekkoihin ja markkereihin. Itselläni ei ollut vielä markkeria, joten ostin mun puttereihin matchaavat.
Pääsin myös kuvaan tyypin kanssa ja kirsikkana kakun päällä hän kysyi multa "Are you by any chance the girl posting videos on instagram?" Eli ihan henkilökohtaista neuvoa olen saanut maailmanmestarilta.
Mentiin vielä odottamaan iltapäiväruuhkan hellittämistä Talin harjoituskoreille. Siinä neppaillessa tuli muutama kundi harjoittelemaan puttia. Aurinkolasejeni piilosta olin tunnistavinani Will Shusterickin, yhden maailman parhaista pelaajista. Holy shit mä sanon.
Kuuden jälkeen Kivikkoon, jossa pääsin lopettamaan sunnuntaina alkaneen kierroksen. Kierrokselta jäi mieleen ykkösväylän avaus, joka pääsi juuri ja juuri saareen, ensimmäistä kertaa.
Kierroksen lappuun tallentui uusi Kivikkoennätys +18.
Keskiviikko.
Töiden jälkeen suuntasin Nummelanharjulle mestari-Sieversin, Timon ja Janin seurassa. Kundeilla kuitenkin kesti taas ikuisuus saapua paikalle, joten kävin täydentämässä auton survival kilttiä. Ostin laastareita, aurinkorasvaa, 10l vettä, puhdistuspyyhkeitä ja käsidesiä.
Nummelanharju nyt oli taas oma ihana itsensä, pientä kiipeilyä ja monta v-sanaa. Pieni raivokohtaus saatiin aikaan väylällä 14 (jos muistan oikein, se U-kirjaimen mallinen). Kun meillä oli vielä väylä ihan kesken, päätti takana oleva pooli alkaa jo heittelemään. Mestari-Sieversin takana puut paukkui ja paukahti siinä pata myös jumiin. Kun saatiin väylä loppuun, käytiin avaamassa jo seuraavalle, mutta jäätiin odottamaan, että pääsee selkeästi kiireellisemmät ohi. Ei siinä voi omaan heittoon keskittyä jos tietää, että kohta saattaa tulla kiekko takaraivoon.
Kundit saapui paikalle vähän hännät koipien välissä. Pyydettiin että ohittaisivat, niin nää alko väittää vastaan, et ei heillä oo mikää kiire ja kun tupakatkin pitää polttaa ja me ollaan jo avattu. Mestari-Sieversin pinna oli aika ilmiliekeissa siinä vaiheessa, kun Timo vielä yritti kohteliaasti sanoa, että mehän ei enää heidän edessä pelata, mutta lopulta pojille meni kaaliin kun jyrähti "Voitteko nyt VITTU vaan avata".
Meidän edellä heittänyt pooli antoi protipin. Jalka aidan välistä niin par on paljon todennäköisempi huonommallakin avauksella. Mestari-Sieversiä otti päähän, kun ei itse ollut keksinyt.
Malli: Timo
Kuvaaja: Jani
En saanut kierrosta loppuun, koska oli päästävä unille. Mutta ei siitä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville.
Torstai.
Töiden jälkeen taas suoraan heittämään, tällä kertaa Siltamäkeen. Mulla oli taas viime lauantailta tutun instamiehen kanssa sovittu kierros, joten seura oli kyllä hyvää. Edellisen kerran en ottanut tuloksia ylös, kun tiesin ettei tule kokonainen kierros, mutta muistan, että kiekko lensi yllättävänkin hyvin. No nyt kuitenkin tein itselleni scorecardin. Onneksi otin ylös, koska paukku enkat rikki. Siltis +10 ilman yhtäkään tuplabogeyta. Pelkkää bogeyta ja par-tulosta ja ehkä joku pirkko olis mun unelma. Nytkin oli pirkkopaikkoja, mutta ne mulla on aina tapana sössiä, paineet on liikaa. Skidisti lähempänä se nollatulos.
Kierroksen jälkeen vielä harjoittelua Tuusulassa, avauksia ja puttia.
Perjantai.
Olin sopinut toisen instagramista tutun, Villen, kanssa pelit Nummelan kaatikselle. Tarkoitus oli ensin ostaa muutama lätty, vähän testailla heittoja ja sit heittää rundi.
Mä yleisesti stressaan uusia tilanteita ja ihmisiä. Olin jo aikeissa Villellekin laittaa viestiä, että mua jännittää ihan sikana ja se tulee näkymään. Mutta mites kävikään? Oli jotain niin aseistariisuvaa rauhallisuutta siinä miehessä, etten missään vaiheessa ehtinyt jännittää.
Kaatis on huikean näköinen paikka. Upeat maisemat ja järjettämiä väyliä. Tässä vähän kuvamateriaalia:
Suon reunalla saappaat, jos kiekko lipsahtaa liikaa oikealle.
Väylän 11 tii on metsän keskellä.
Kori taas kaukana kukkulalla.
Illalla vielä toiselle rundille, tällä kertaa Kivikossa. Taas uus pelikaveri ja tällä kertaa ei otettu tuloksia ylös, nautittiin vaan pelistä ja upeasta illasta. Väylä 12 söi mun kiekon, kun kaveri lainasi sitä, mutta onneksi jo samana iltana tuli ilmoitus, että se oli löytynyt. Mun uus vanha Champion Leopard, joka on pikkuhiljaa pääsemässä mun luottokiekoksi.
Lauantai.
Aamupalan jälkeen Kivikkoon jälleen puttaamaan ja sitten suuntasimme Iivon, mestari-Sieversin, miss Kitéen ja partasuu Mikan kanssa Lahden Mukkulaan.
Ensin kävin kuitenkin ostamassa itselleni lippiksen, kun päänahka on jo kertaalleen palanut, ja aurinkolasit.
Mukkula oli todella vaativa. Ihan mielettömän hieno paikka ja hyvät puitteet, mutta turhan vaikea mulle vielä tällä hetkellä. Silti siellä oli tosi kiva heittää ja ihan kokemuksen arvoinen paikka. Mukkulan harjoittelualue on myös hieno. Monta koria ja ihan tiit mistä heitellä.
Puistoväylillä oli tiukat OB-rajat, jotka oli mulle myrkkyä. Mutta en malta odottaa, että tässä tekniikka vähän paranee ja voin ottaa revanssin. Olisi kiva pystyä puolittamaan plussatulos, mutta en ehkä kehtaa kertoa paljon se oli.
No kehtaanpas. Plus viisVITUNkytyks.
Jos et ole käynyt, suosittelen kokeilemaan. Mutta älä anna "Vihatun ja rakastetun Mukkulan" masentaa, se voi olla vähän koetteleva.
Sunnuntai.
Ristikivi ukon siskon miehen kanssa aamusta. Olivat käymässä täällä päin ja kyseli jo lauantaina mukaan, mutta Mukkula vei koko päivän. Kysyin sit aamurundille, ni tyyppi oli ihan shokissa kun kuuli et tarkoitan klo 8. Kompromissina päädyttiin 8.30 treffeihin ja pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan miltä tuntuu heittää Ristikiven mäntyjen keskellä. Oli muuten yllättävän hyvä, mun paras rundi siellä vaikka loppua kohden lähti vähän ote lipsumaan.
Äitin kanssa aamupalaa, jonka jälkeen lähdin elämäntapafribaajan kanssa Kivikkoon. Kun oltiin tarpeeksi pitkään treenattu puttia, lähdettiin kierrokselle. Alku ei ollut mitenkään kiekon heiton ilotulitusta mun kohdalla, mutta helpottaa kummasti kun on osaaja mukana, joka auttaa, kun on vähän hukassa.
Kierros oli aika tasaista suorittamista mun kohdalla. Elämäntapafrisbeegolffaaja veti väylällä 7 aivan järjettömän upean Birdien (oli oikeasti ilo olla todistamassa väylän mielettömän hieno lähestymisheitto, jonka aion vielä joskus itsekin osata), mutta joutui puttiralliin väylällä 12, todella hienon avauksen jälkeen. You win some, you lose some.
No tää kierros jää kyllä mun mieleen. Parista syystä. Ensinnäkin, uusi enkka syntyi, kun paransin yhdellä heitolla. Mutta toinen juhlinnan syy ja se ratkaiseva tekijä tuloksen paranemiseen oli:
MUN TOKA BIRDIE eli PIRKKOOOOO eli LINTU eli yksi alle ihannetuloksen väylällä 15.
Siitä Pirkosta kuuli kaikki. Riemu oli suuri.
Kierroksen jälkeen menimme harjoittelemaan tuuleen heittämistä väylälle 2. Kivikko on tuulinen paikka, miltei aina joutuu tuuleen heittämään, joten on ensisijaisen tärkeää opetella tuulien vaikutus kiekkoihin. Onneksi elämäntapafribaaja on harjoitellut ja osasi mua auttaa, niin ehkä jossain vaiheessa mun ei tarvii vaan hihitellä tuulelle in a "I haven't the slightest idea what to do with you" -tavalla.
Kun oltiin aikamme siinä heitelty, alkoi taivas tummumaan ja muutama pisarakin löysi meihin asti. Pakattiin siinä kimpsut kasaan ja oltiin lähtemässä pois kun peliseura keksi idean (en tiedä kuinka pitkään se sitä oli hautonut), että mun pitää heittää hänen kevyempi Katana ykkösväylän saareen. Yritin protestoida, kun yhden kiekon jo olen lampeen hukannut. Mutta tyyppi ei ottanut vastalauseitani kuuleviin korviinsa ja sinnehän me suunnattiin.
Ensimmäinen heitto oli todella pelokas ja lähti liian matalana. Toinen heitto edelleen vähän epävarma ja ylikompensoin heittämällä liian korkealle. Kolmas heitto onnistuikin sitten täydellisesti. Sopivasti voimaa ja tarpeeksi matala, jolloin se jaksoi helposti saareen asti ja parempi puttaaja olisi saanut mukiin sisään. Oli upea fiilis, kun tiesi, että pystyi johonkin, mikä on aiemmin ollut peikko.
Vielä Keinukallioon hakemaan löytynyt kiekko ja pari tuntia puttia päälle ja illan viimeisteli Urkkakeskuksella draivitreeni.
Leopard takaisin näkökentässäni.
Hieno viikko frisbeegolfin suhteen takana. Check list näyttää tältä:
Uusi rata Mukkula
Uusi rata Kaatis
Treeniä väylillä ja kentillä
Puttia joitain tunteja
Kivikon saarelle
Uudet enkat Siltamäessä +10
Uudet enkat Kivikossa +17
Toinen Birdiee
Uusia pelikumppaneita ja kiekkoja
Yhteensä n.32h frisbeen nakkelua.
-Aittatar
Duunikaverin kissit lainattu blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti