Aivojumppaa.

Leuanvetojen lisäksi mulla on piirtämiseen liittyvä pakkomielle. Sisäelimet, lihakset, ihmisen anatomia noin yleensä. Ystävänpäivään liittyi sydän, siitä tämä oikeastaan lähti. Tupakoinnin lopettamista juhlisti keuhkot.

Keskustelin työkaverin kanssa keuhkopaidasta ja sain samalla uuden inspiraation. Aivot. Jotka ajattelevat vain juoksemista. Eli juoksupipoa tiedossa.

Googlesta vähän apua.

Piirsin ja harjoittelin ja suunnittelin.

Olisin halunnut harmaan pipon, mutta värivalikoima oli todella surullinen. Valkoiselle pipolle siis hahmottelin kuvan.

Sitten kunnolla väriä ja yksityiskohtia.

Vähän lähempää.

Pipo päähän ja lenkille. Aivoissa vain yksi ajatus.

-Aittatar

Falling water -kitty.

Tupakoijan tunnustuksia: Heikko hetki inspiroi.

Tässä menneellä viikolla tuli eteen hetki, jolloin tupakan kaipuu oli suuri. Mieli ja keho kaipasi sauhuja.

Päätin tiistaina mennä katsomaan lätkää. Töiden jälkeen oli kuitenkin aikaa tapettavana kolme tuntia. Olisin tietenkin voinut jäädä töihin tekemään saldoja, mutta keli oli kaunis ja viikonlopun uhkaavat lumisateet vaativat mua nauttimaan täysin rinnoin hetkellisestä keväästä. Siinä, kun hain take-away -kahvikupin ja menin siitä nauttimaan auringonpaisteeseen, tahdoin jokaisella solulla tupakkaa. Se hetki toi kehoon muistot niistä kaikista sadoista samanlaisista tuokioista, mihin tupakka on kuulunut olennaisesti. Se muistutti miten hyvä ystävä savuke on ollut niissä lämpimän lempeissä, yksinäisissä hetkissä.  Miten kahvikuppi, kevään tiepöly ja silmäluomia lämmittävä aurinko jäävät hieman vajaaksi kokemukseksi, kun ei saa keuhkoja täyteen savua. Tuli ikävä.

Pääsin tilanteesta ohi ja oli ihan helppoa jättää tupakat ostamatta, mutta asia jäi mielen päälle. Sen sijaan, että vellon aiheessa, niin taputan itseäni selälle,  kun en ratkennut ja muistelen jälleen,  miksi tässä tilanteessa ollaan. Inspiroidun!

Flunssan sänkyyn kaatamana ja koko viikonlopun kotona viettäneenä, etsin käsiini tabula rasan ja rustailin itselleni printin paitaan.

Valkoinen wife beater, olen tykännyt käyttää, mutta nyt se tarvitsee uudistuksen.

Aiemmin piirtämäni keuhkot mallina.

Hahmotelma paitaan. Hups, siitähän tuli vähän toispuoleinen.

Lisäsin yksityiskohdat.

Teksti paikoilleen.

Valmista.

-Aittatar

Vieraileva kissitähti.

Kauppakassi goes Dingoes.

Olin suunnitellut "tekeväni" Lauralle joululahjaksi kauppakassin. Pieni hippi mun sisällä arvostaa näitä kestopusseja, mutta kissinhiekkaa siivotessa niistä ei ole hyötyä.

Tarvikkeet olin jo hommannut hyvissä ajoin. Kassitkin taitaa olla neljä vuotta takaperin ostettu.

Joulun ajan kiireellisyys kuitenkin yllätti tänä vuonna. Voin kuvitella, että muutama huokaa ruutujensa takana "really?", mutta mä olin oikeasti ihan ymmyrkäisenä, kun tajusin, etten ehdi tekemään kaikkea mitä piti. Saattaa myös johtua mun pohjattomasta laiskuudesta.

SuperEssi!

No nyt sitten sattui kiva vapaailta, limuvarastot täynnä, tarvikkeet kaapissa ja lätkäpeli töllössä. Hain Googlesta taas kuvan ja aloin kopioimaan sitä, muutamalla taiteellisella vapaudella maustettuna.

Kopion kuvan vapaalla kädellä, joten se ei missään nimessä ole tarkka toisinto. Kangastussi on myös aika armoton kumppani, joten useampikin rehellinen "hups!" -tilanne pääsi käymään.

Taotaan taas tää idea varmasti perille.

Kangastussi on silityksen jälkeen pesunkestävä. Mutta se osuus jää uudelle omistajalle.
Olisi varmasti helpompi ollut tulostaa kuva silityspaperille ja ainakin lopputulos olisi tarkempi. Mutta onhan tässä se personal touch, eikös?

Luovuushan ruokkii luovuutta? Kuten moni muukin asia. Väkivalta, positiivisuus, vauraus...minä. No tussissa oli mustetta ja kaapissa yksi ylimääräinen kangaskassi. Huomasin, kun salille piti normikamppeiden lisäksi raahata juoksukengät, niin kenkäpussi tulisi tarpeeseen.

Nyt on mun juoksupopoilla koti.

Onko sulla tarvetta personoidulle kangaskassille? Happy to help and at your service,

-Aittatar

Kissi hyrräsi mun taustalla.