Päätin tiistaina mennä katsomaan lätkää. Töiden jälkeen oli kuitenkin aikaa tapettavana kolme tuntia. Olisin tietenkin voinut jäädä töihin tekemään saldoja, mutta keli oli kaunis ja viikonlopun uhkaavat lumisateet vaativat mua nauttimaan täysin rinnoin hetkellisestä keväästä. Siinä, kun hain take-away -kahvikupin ja menin siitä nauttimaan auringonpaisteeseen, tahdoin jokaisella solulla tupakkaa. Se hetki toi kehoon muistot niistä kaikista sadoista samanlaisista tuokioista, mihin tupakka on kuulunut olennaisesti. Se muistutti miten hyvä ystävä savuke on ollut niissä lämpimän lempeissä, yksinäisissä hetkissä. Miten kahvikuppi, kevään tiepöly ja silmäluomia lämmittävä aurinko jäävät hieman vajaaksi kokemukseksi, kun ei saa keuhkoja täyteen savua. Tuli ikävä.
Pääsin tilanteesta ohi ja oli ihan helppoa jättää tupakat ostamatta, mutta asia jäi mielen päälle. Sen sijaan, että vellon aiheessa, niin taputan itseäni selälle, kun en ratkennut ja muistelen jälleen, miksi tässä tilanteessa ollaan. Inspiroidun!
Flunssan sänkyyn kaatamana ja koko viikonlopun kotona viettäneenä, etsin käsiini tabula rasan ja rustailin itselleni printin paitaan.
Valkoinen wife beater, olen tykännyt käyttää, mutta nyt se tarvitsee uudistuksen.
Aiemmin piirtämäni keuhkot mallina.
Hahmotelma paitaan. Hups, siitähän tuli vähän toispuoleinen.
Lisäsin yksityiskohdat.
Teksti paikoilleen.
Valmista.
-Aittatar
Vieraileva kissitähti.
Mahtavaa! nostan hattua tupakin pois jättämisestä.. ei helppo nakki.. romahdin itse.. enkä ees tajua miksi.. :D mutta tää postaus kannustaa, täytyy kokeilla uuelleen!
VastaaPoistaIhanaa, jos pystyn kannustamaan. Oon kirjoittanut useammankin postauksen lopettamisesta, sekin helpottaa, kun saa ne ajatukset ulos itsestään, eikä jää vaan vellomaan himoissaan! :D
PoistaSä vielä pystyt siihen, et oo yhtään sen huonompi, kun kaikki ne jotka ovat pystyneet. Tarviit vaan oikean hetken. Mä uskon suhun!
-Aittatar