Aittatar aihealueittain.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

TPK viikko 27: Deeper in the game



Maanantai.

Pelotti tulla mutta uskalsin silti napata 15kg kässärit hauiksiin. Sarjoja lähti, vaikkakaan ei ihan sitä kasisarjaa mitä uhosin. Mutta kaks vitosta, not bad!

Rintaankin sain vähän isommat painot, ei vielä samoissa lukemissa kuin levytangolla parhaimmillaan, mutta ei enää kaukana.

Ojentajista joiduinkin ottaa hirveästi painoa pois, vasen ranne oli todella kipeä eikä kestänyt yhtään painoa. Mutta eipä tuo haitannut, pienillä painoilla pitkää sarjaa ja tuntuma ihan järjetön!! Poltteli niin perkeleesti, ihan kuin silloin kun tekee pitkää sarjaa pohkeita. Tiedättekö? Ei harmittanut kyllä yhtään, taidan ensi kerralla myös vetää vauvapainoilla ja loistavalla hapotuksella.

Tein treeninä yläkroppaa. Unohdan nyt kesän ajaksi kolmijakoisen treenin, koska en luota että pääsen läheskään joka viikko kolmesti salille. Kahdestikin vaikuttaa liian hasstavalta. Eli rintaa ja selkää yksi liike molemmille, hauis, olat ja ojentajat kaksi liikettä per lihas.



Hauiskääntö käsipainoilla
6kg 2*15
15kg *5 *5 !!!
12.5kg *10

Penkki käsipainoilla
30 yksikköä *15 *10 Ristikkäistaljassa lämmittelyksi
15kg *10
17.5kg *6
15kg *10

Ojentajat taljassa
20lb 3*15 1*20

Ylätalja v-kahvalla
20kg *20
40kg 2*10 1*11

Vipunostot sivulle
3kg *20
6kg 3*15
Hauiskääntö
6kg 3*15

Takaolkapäät laitteessa
20kg *20
25kg 3*15

Ojentajat taljassa narulla
60 yksikköä 3*15

Hyvä treeni ja teki hyvää murentuneelle itsetunnolle ja omakuvalle. Ensi kerralla salille meno on varmasti helpompaa.



Tiistai.

Kokeiltiin Lauran kanssa värjätä kiekkoja. Fail.

Youtubessa oli ohjeet kangasväreillä värjäämiseen, mutta voidaan kertoa, että ei sujunut niinkuin strömsöössä. En nyt aiheesta enempää kerro, mutta jos ja kun seuraavat kokeilut onnistuu, palaan asiaan.

Lähdettiin sateeseen harjoittelemaan Urkkakeskukselle. Heitettiin avauksia kolmosväylältä ja haettiin vaan linjoja ja pituutta. Mihin mun tarvii panostaa, että peli kulkee paremmin:
-Avauksien harjoittelu. Näitä pitäisi treenata kentillä ja väylillä. Pituutta ja tarkkuutta lisää, hyzer ja anhyzer kulmat tutuksi sekä rystyltä että kämmeneltä. Sellaista toistettavuutta heittoihin, että kiekkovalinnalla on oikeasti merkitystä.
-Lähestymiset on mun kryptoniittia ja niitä pitää treenata. Tarvitsen kyllä apua, koska en oikeasti tiedä mitä helvettiä mun pitäis tehdä, kun ei voi kiskoa täysillä...
-Puttia puttia, mutta se on kyllä viime aikoina kehittynyt tosi paljon. Mutta lisää treeniä se silti vaatii. Mutta ei oo enää ihan toivoton.

Tussilla piirretty jokeri jokeriin.



Keskiviikko.

Töiden jälkeen Taliin yhden partasuun kanssa. Oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, joten heittelemään pääsy ilman sadetta oli ihan luksusta.

Kierros meni todella Talisti. Puusta puuhun, eikä mikään paras fiilis, mutta pääsin todistamaan, kun partasuu pisti pirkkoenkat uusiksi. Tyypillä oli ennen meidän kiekkaa kaksi birdietä taskussa ja rundin jälkeen niitä oli jo neljä. Toisella kierroksella (jonka jätin kesken) vielä yksi lisää ja sai kundi olla tyytyväinen. Itsehän sain huonomman tuloksen mun kierrokselta, kuin ensimmäisellä kerralla, eikä mun pirkkoja oo näkynyt.

Torstai.
Veikkolaan herran S ja partasuun kanssa. Seuraamme liittyi myös T.H. vaimonsa kanssa kierroksen loppupäässä. Ei ollut ehkä mun taidoille parhaiten soveltuva rata, mutta silti aika gauska. Ja mun tavoitteisiin yksi uusi rata!



Perjantai.

Töiden jälkeen kaarsin Siltikseen pitkästä aikaa yksin kierrokselle. Sain instagramissa haasteen heittää Siltis nolliin kesän loppuun mennessä. Se on todella kaukainen tavoite, mutta tavoitteita on hyvä olla. Mitä muita tavoitteita mulla sitten on? No tässä pikku lista:
1. Osallistua joihinkin höntsäkisoihin
2. Kiertää vähintään 20 eri rataa (nopealla laskulla niitä ois tällä hetkellä jo 12)
3. Yks rata ulkomailla, tällä hetkellä on puhetta ollu tosta Järvasta naapurissa.
4. Viikkokisoihin osallistuminen. Eli kahdet kisat kesän tavoite.
5. Kivikko <+10
6. Avaus 100m
7. Se Siltamäki nolliin.

Ihan yhtä realistisia ei kaikki noista ole, mutta onpahan mihin pyrkiä. On toi Siltamäen nolla niinkin kaukana kuin 23 heiton päässä.

Mä ja mun shakaali.

Leikittiin piilosta.

Mä voitin.



Lähdin vielä illalla kentälle heittämään ja koin pienen discgolffamily -hetken. Nakkelin siinä kiekkoa toisen perään ja kun kävin hakemassa niitä, oli yksi hukkunut. Siellä kuulokkeet korvilla etsin mun valkoista Jackalia, kun huomasin, että pari kundia on kanssa hakuhommissa. En ajatellut asiaa enempää, kunnes toinen kysyi "minkä väristä kiekkoa etsitään". Jätkät oli vaan nähneet, et mulla on lödä hukassa ja liittyneet etsintäpartioon. Lopulta kiekko löytyi ja pojat sai vuolaat kiitokset.

Kundit oli matkalla viereiselle lammelle kokeilemaan sen ylitse heittoa. Pakkohan moista oli mennä katsomaan. Vain toinen kundeista, Sami, heitti, koska Karilla oli olkapää rikki. Ensimmäinen yritys lähti liian korkealle ja jäi metrin liian lyhyeksi. Toinen yritys menikin ihan taivaan tuuliin ja Sami joutui pikku iltauinnille. Kolmanteen yritykseen pistettiin jo vähän paineita kehiin ja kaivettiin kamera esiin. Video pyörimään ja heitto talteen. Niinhän se sitten hienosti ylitti lammen ja päätyi toiselle puolelle. Hyvä Sami!



Lauantai.

Heräsin aamulla semi aikaisin, jotta pääsisin rauhassa kiertämään Siltikseen. Olin sopinut mahdolliset heittotreffit yhden instatutun kanssa, jos kundi jaksaa herätä ajoissa lomalla. No siellä olikin kukko laulanut hyvissä ajoin, kun ennen mun herätyskelloa oli jo kiertämässä.

Hyppäsin instamiehen ja kaverinsa völjyyn väylältä 7 ja aloitin heittämään. Jännitti niin paljon, ettei meinannut happea saada, mutta kierros ei alkanut yhtään pöllömmin. Selkeästi mun tekniikka ei murene paineen alla, vaan yksin heitellessä.

Oli niin taitavaa seuraa tarjolla, että kundien seuraaminen oli lähes yhtä kivaa, kuin itse heittely. On myös taitoa kiekon kadottamiseen, tunnin etsinnänkään jälkeen ei löydetty kiekkoa, joka selkeästi katosi pieneen ruohoplänttiin. Löysin kyllä toisen kiekon, mikä oli sinänsä hienoa, koska se kuului tälle seurueen kolmannelle. Mutta punainen Firebird ei halunnut tulla esiin.



(Edit. Lintu olikin ovela ja tuli esiin vasta, kun oli todella kovan luokan kaverit etsimässä. Avery Jenkins ja The Hat Guy löysivät lätyn ja se on nyt postissa matkalla omistajalleen.)

Kierros ei ollut kokonainen, enkä ottanut tuloksia ylös, mutta mun tasolle tosi hyvää nakkelua.

Whatsappilaiset oli lähdössä Karkkilaan ja päätin liittyä seuraan. Rata on 20 väylää pitkä piinaaja. Ensimmäiset n. 87 väylää heitin puusta puuhun ja koko kierroksella sain vain yhden par-tuloksen. Tuloskorttiin +31.


Herra S harjoitteli once in a lifetime -tyyliin.


Pojat ei ehkä olleet myöskään eniten innoissaan Karkkilasta, mutta tulevat kisat motivoi toiselle kierrokselle. Me tytöt ei oltu yhtä motivoituneita, joten kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan, hypättiin Passattiin ja suunnistettiin Veikkolaan.

Oli kivaa heitellä tyttöseurassa ja törmäsin myös toiseen instatuttuun Viljamiin. Kierros meni paremmin, kuin ekalla kerralla, muttei kuitenkaan erityisen hyvin. Tuloskorttiin +29.

Heitin neitosen kotiinsa, joka sattuu sijaitsemaan ihan siinä Kivikkon takana, joten olihan se kurvattava vielä puttitreeniä tekee.



Sunnuntai.

Olin kahdeksan aikaan liikenteessä, mutta ruokahakureissujen ja muun sekoilun jälkeen pääsin vasta vähän ennen yhdeksää aloittamaan kierrosta . Kivikossa oli tiedossa "Kivikon Supersunnuntai" -tapahtuma, jossa kisattiin koko päivä. Kiertää sai yksilönä tai pariskabata.



Halusin päästä seuraamaan, kun itseäni paremmat pelaajat näyttivät taitojaan, joten oma kierros poikki väylällä nro 12. On se hienoa katsottavaa, kun osaajat osaa. Varsinkin sitä ekan väylän avausta on kiva vahtaa, kun itse vielä ihan käsi ja Leopardinkin jortsuun heittänyt. Aikani seurailtuani päätin taas harjoitella puttausta, siihen ei voi liikaa panostaa. Autoin myös kiekkoetsinnöissä, kun Kivikon viidakkoon niitä hukkuu aika helposti.




Eräs elämäntapafribaaja yritti saada mut osallistumaan kisoihin, mutta ilmoitin suoraan, että not gonna happen. Evästauon jälkeen lähdin monsieurejen T.H. ja T.S. kierrokselle mukaa seuraamaan miten pariskabailu toimii. Se pelattiin best shottina, eli molemmat avaavat ja parempi avaus valitaan. Siitä molemmat taas heittävät and so on... Tykkään suuresti ajatuksesta!



Kierroksen jälkeen ajattelin jäädä vielä puttailemaan ja elämäntapafribaaja tuli siihen kaveriksi. T.S. kävi vaihtamassa vaatetta ja liittyi seuraan. Siinä alkoi taas painostus, että pitäisi osallistua sinkkuna tai T.S.:n parina. "Eieiei" oli mun vastaus. Kunnes ei enää ollut. Kunnes keräsin rohkeutta ja päätin lähteä parikisaamaan. Onneksi lähdin! Oli ihan sairaan kivaa ja kun pari on niin huikean lahjakas, ei tuloskaan ollut mikään paska, -1. Vain kolme sekaparia osallistui, me jäätiin tuloksella kakkoseksi. ELI EI HÄVITTY!



Mä sain heittää joka kerta ensin. Mun tavoite oli vaan ja ainoastaan heittää niin hyvin, että par on mahdollinen. Jos onniatuin siinä, pystyi pari lähteä kokeilemaan meille pirkkoa. Ja muutamat kerrat se onnistui. Pääsin myös aina ensin puttivuoroon ja kyllä mä upotin yllättävän pitkiäkin putteja. Oli sen suhteen hyvä päivä.

Elämäntapafrisbaaja oli meidän kanssa samassa poolissa (heittoryhmä) ja on kyllä hyvää seuraa radalla. Todella kannustava ja valmis jakamaan tietotaitoaan eteenpäin. Tuollaiset pelikaverit on ihan parhautta.

Nyt muistutuksena kaikille ulkona hengailijoille:
JUOKAA VETTÄ!

Kolme litraa ei riittänyt mihinkään enkä ollut ainoa seurueesta joka kärsi. Kaikilla oli nestehukka ja seuraavana aamuna se ilmeni aivan järjettämänä päänsärkynä, joka mulla alkoi helpottamaan vasta 4l lipittämisen jälkeen.



Oli taas joku tunnistanut mut instasta, pienet ja tiiviit on piirit ja on kiva ollut tutustua ihmisiin. Mähän oon ihan järjettömän ujo ja introvertti, joten uusiin ihmisiin tutustuminen on aina vähän pelottavaa. Mutta kun pääsen yli jännityksestä, niin todella palkitsevaa ollut.

Huippu viikko takana ja frisbeekärpänen ei hellitä.

-Aittatar


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti