Joskus ne kokeiluavaukset kannattais jättää väliin.
Maanantai.
Aamupäivä meni Järvan reissuun valmistautumisessa joten vasta neljän jälkeen alkoi heittelyt. Viime viikkokisojen onnistumisen jäljiltä ei ollut hinkuja lähteä kisailemaan, kun tiesin että ei ole mahdollisuutta palkinnoille. Loman jälkeen voisin taas mennä sipulinkunnostustalkoisiin ja oikeasti lähteä arvan valitsemaan pooliin pelaamaan. Luulen että peli ei kulkisi, kuten poikien kanssa, mutta jospa tässä pikkuhiljaa edes jotain edistymistä tapahtuisi.
Lintumies toteemipaaluna.
Koska Tero ei myöskään ollut äärimmäisen innostunut viikkiksistä, sain houkuteltua itselleni opettajan hysseihin ja annukoihin. Mentiin taas puistoon treenaamaan ja sain pikakurssin näihin kahteen "erikoisheittoon". Halusin, että mulla olis lisää heittovalikoimaa bägissä Järvaan vietäväksi.
Hysset mulla alkoi jo sujumaan. Hyzer onkin heittona kovin luonnollinen, joten se on suhteellisen helppo omaksua. Hysse heitetään wing downina ja lentorata noudattaa liioittellen kiekon ominaista lentorataa. Vakaalla kiekolla heitettynä, hyzer pitää wing down kulman koko ilmalennon ajan mutta alivakaampi kiekko suoristaa välillä. Tarpeeksi kevyt ja alivakaa kiekko on mahdollista saada kippaamaan yli vaikka laittaisi kiekon melkein pystyssä liilkeelle. Tämä tuli testattua Järvassa
Kiekkovalintaa ja kuva bägin sisällöstä, niin tietää mitä on hukkunut. Pitäis aina ottaa kuva, kun vaihtaa bägin sisältöä.
Anhyzer heitto ei sitten tarttunutkaam yhtään. Vaikka treenatessa se saattoi löytyä, niin väylille sitä en vielä saanut matkaan. Anhyzer lähtee siis vastakkaisesti kuin hyzer, eli wing up. Vakaa kiekko nostaa itsensä jossain vaiheessa pystyyn ja feidaa lopulta vasemmalle. Tarpeeksi alivakaa kiekko voidaan saada pitämään kulma koko lennon ajan ja näin ollen on mahdollista saada pelkästään oikealle kaartava liikerata (puhun oikeakätisenä heittäjänä). Tärkeä rystyheitto osata, jos ei omaa hyvää kämmenheittoa, niin ei ole ihan lirissä oikealle kaartuvilla väylillä.
Laivatyttö.
Tiistai.
Aamupäivä meni taas siivillä ja reissuun lähtö kolkutteli jo ovella, joten suunnittelemani tekniikkatreeni jäi väliin. Kamat kasaan, äitin kanssa lounasta ja kohti Viking Linen jotain herkkupaattia. Oi minua absolutahtavaa laivamatkarakastajaa, mitä nannaa tiedossa.
Oli mun ensimmäinen fribavapaapäivä sitten kesäkuun.
Absolutahtava feikkaa.
Keskiviikko.
Laivamatkan pelasti buffet-aamiainen. Thank god, or whatever, for food.
Saavuimme Tukholmaan jo kymmeneltä, mutta koska seurueestamme pari ei ottanut tiistaita lepopäivänä tai lähinnä iltana niinkuin minä vaan lähtivät radalle jo laivalla, venyi meidän radalle pääseminen reilusti iltapäivän puolelle.
Löysimme kolmen aikaan vihdoin Villa Albastrolle , johon hoidetaan ratamaksut. Äärimmäisen mukavaa, kun radalla on paikka mistä saa ihan kelvollista ruokaa, kiekkoja mahdollisten hukkuneiden tilalle, jossa on wc-tilat meille, jotka ei voida seisaaltaan jossain puskassa vaan käydä ja vesipiste juomapullojen täyttöön..
27-väylän kiertäminen maksaa 60 kruunua ja koko päivän lippu 80 kruunua. Lisää vaihtoehtoja löytyy Järva DGP:n sivuilta.
Villa Albastro
Järvan rata on jaettu kolmeen 9 väylän mittaiseen osion. Etu-, keski- ja takaysi alkaa suurinpiirtein samoilta paikoin Villa Albastron välittömästä läheisyydestä. Näin voi seurueesta lähteä ysin ajaksi taukoilemaan tai täyskiessin jälkeen heittää vielä yhden tai kaksi ysiä.
-ETUYSI-
Väylä 1
Pienen notkelman ylitys, jonka jälkeen mun silmiin turhan kapea väli kohti koria. Jos ei oo kättä tai varmuutta heittää notkelman yli, joutuu hakemaan linjaa vasemman kautta ja siinä kärsii sekin vähäinen pituus. Kaikki omat avaukseni tälle väylälle päätyi notkelman keskellä olevan puun kohdille. Mahdollisuus pitkään rolliin on suuri, joten saa olla tyytyväinen että pysähtyi siihen mihin laskeutui.
Väylä 2
Pitkä vasemmalle kaartuva väylä jonka lopussa puiden reunustama suht leveä kuja. Tämä väylä oli Masterseissa yhdistetty harjoitusrangeen ja oli aikas majesteettisen pitkä mun silmiin.
Väylä 3
Lyhyt hysseväylä, jossa kori sijaisee koivujen seassa ja ainoa selkeä linja on oikealta tuleva hysse. Voi halutessaan myös heittää aivan liian vasemmalle ja hakea tuurilla lähestymistä koivujen läpi. Ekat kaksi päivää hain liian tiukasti oikealta ja päädyin koivujen taakse mun olemattoman lähipelin kanssa, mutta viimeisenä päivänä viimeisellä kokonaisella kierroksella sain vihdoin linjan kuntoon ja mun avaus upposi hienosti väylän aukosta ja sain Pirkko-putin sisään. ENSIMMÄINEN JÄRVA-PIRKKO!
Joku Pirkko.
Väylä 4
Loivasti vasemmalle kaartuva keskipitkä väylä, jossa vasenta laitaa reunustaa koivikko, jonne tietysti hakeuduin joka kerta.
Väylä 5
Melkoisen lyhyt puupilli, joka vaatisi suoran heiton. Minullahan sellaista ei löydy, joten töitä sai tehdä par-tuloksen eteen.
Pojat avas mukille. Mä en.
Väylä 6
Melko kapea, loivasti oikealle kaartuva väylä. Koin sekä onnistumisia, että järjetöntä mokellusta tällä väylällä. Toistettavuutta ei siis löytynyt lainkaan. Ei hyvässä, eikä pahassa.
Väylä 7
Ensimmäinen par 4 väylä, loivasti ässän muotoinen suhteellisen kapea, näin raakileen silmin. Pitkä kuin nälkävuosi. Kori sijaitsee koivukujan perällä. Mulle ihan järjettömän vaikea saada par-tulos, mutta silti tää väylä sopi mulle. Parhaalla mahdollisella pelillä kuitenkin korttiin nöyrästi tuplabogeyta.
Väylä 8
Toinen par 4. Puistoväylä jossa vasen reuna OB-aluetta ja puolimatkassa on koivurivistö joka leikkaa monia linjoja. Mulle helppo väylä alkaa mokeltaa. Viimeisellä kierroksella konttasin täysin ja kahden OB visiitin jälkeen sain tuloskorttiin ysin.
Väylä 9
Lyhyehkö väylä, jossa kori taas ympäröitynä puilla ja pensailla. Periaatteessa tän pitäisi olla jopa mulle helppo par-väylä.
Eka päivä oli niin lyhyt, että päätettiin ostaa vaan yhden rundin heitto-oikeus. Tossa kun pikkuhiljaa tunnustelee väyliä ja heittää useamman avauksen, vierähtää helposti ihan järjettömän pitkä aika. Taisi meillä neljä tuntia kierrokseen vierähtää.
Osalla väylistä on kahdet tiit, pro-versiot ja helpotetut. Ensimmäisellä kierroksella heitimme siitä mihin ensiksi päädyimme, mutta loput kierrokset hyödynnettiin pelkät pro-tiit.
Järvaraakileen ensimmäinen tulos +40. Ihan järjetön luku, eikö?
Järvapossé
Torstai
Aamulla satoi vettä, joten mentiin vasta yhdentoista jälkeen pelaamaan. Tällä kertaa saatiin koko porukka mukaan. Nyt ostettiin päiväpelioikeus, jotta voitiin hyödyntää rataa niin pitkään kun fiilistä riitti.
-KESKIYSI-
Väylä 10
Suhteellisen avoin ja lyhyt väylä, joka heitetään ylhäältä alaspäin. Lähtökohtaisesti helppo väylä, jolta taas minä henkilökohtaisesti otin turpaan. Viimeisellä kierroksella sain vihdoin parin.
Väylä 11
Puupilli, joka aukeaa hetkeksi ja kaartuessaan oikealle kapenee taas mäntykujaksi. Puuosumat taattuja.
Semikookkaita öttiäisiä.
Väylä 12.
Ihana avoin väylä, joka ihan lopussa taittaa tiukasti vasuriin ja nousee reilusti ylöspäin. Jos päätyy avauksella liian vasuriin, joutuu navigoimaan puiden läpi, kuitenkin yllättävän helppokulkuinen reitti sekin ja par-tulos pelastettavissa.
13 väylä.
Protii taas aika korkealla ja väylän reuna laskee vielä reilusti vasuriin, korin ollessa lievästi oikealla. Eli perus rystyheiton mahdollisuus feidata aivan järjettömän kauas vasemmalle on suuri. Hyvä fore tai vielä mieluummin kova rystyantsa olisi tälle väylälle hyviä, sääli että itselläni molemmat vielä hukassa. Mokelsin jokaisen avauksen vasemmalle alarinteeseen.
Väylä 14.
Tämä väylä oli tuttu Mastersseista. Dogleg jossa ensin suoraan alamäkeen pieni ikuisuus, sitten vasemmalle hieman lyhyemmän matkaa. Kertaakaan en onnistunut avauksessa kunnolla, kerran otin jopa reteen, kun avaus oli niiiiiiin paska. Silti tää väylä jäi mieleen kivana. Olisi ollut kiva tahkota niin pitkään et onnistun.
Väylä 15
Hysse par2 väylä, jolle avauksen tarvii onnistua aika perkuleen hyvin, että par-tulos on mahdollinen. Aika tarkka saa hysse olla, että pääsee par-putille. Itse en kertaakaan saanut pariin. Saisi olla par3.
This hole stinks.
Väylä 16
Lyhyt väylä, hieman luonnollisia esteitä ja aita keskellä kaikkea. Par pitäisi tästä ottaa, mutta se ei ole ihan niin varma, kuin mitä luulisi.
Väylä 17
Tämä väylä oli Mastersien viimeinen väylä. Ylämäkeen ensin pitkää heittoa, jonka jälkeen jyrkän rinteen vierestä lähestyminen. Tilaa on paljon ja sain heittää ihan täysillä. Muutama rolleri nähtiin, muttei mitään niin karmaisevaa, kuin McBethin tuhannen metrin kauheus.
Toinen mun lempiväylistä Järvassa.
Väylä 18
Lyhyt hysseväylä puiden keskellä. Kori on kolmesta suunnasta ympäröity rintellä, joten riskiä touhua heittää väylä pitkäksi. Helppo par, mutta jos joutuu varmistelemaan, tulee siitä yhtä helposti bogey.
Vahingossa voi putata avoimesta keittiönovesta sisään. Emme suosittele.
Tällä kierroksella heitettiin kaikki väylät takatiiltä, jos sellainen oli tarjolla ja paransin tulostani maltillisesti
+37
Pojat veti toisen kiekan, mutta me päädyttiin Kitin kanssa ottamaan vähän lungimmin. Kierrettiin Järvan juniorirata, joka on nyt ensimmäinen rata jonka sain heitettyä par-tulokseen. Pelkällä Maniacilla mentiin ja sen lätyn kanssa mulla on vielä paljon opeteltavaa.
Järva nolliin.
Lähdettiin vielä mukaan keskiysille, mutta mä tajusin jossain vaiheessa unohtaneeni nostaa mun Leopardin, joten haettuani sen, päätin vaan treenata draivia. Järvan treenipuitteet on kyllä hyvät, mutta rangella ei ole pituusmerkintöjä. Sen koin kyllä valitettavana puutteena.
Treeniä ja tekniikkavirheitä.
Perjantai.
Aamulla päästiin suhteellisen aikaisin liikkeelle ja tiedossa oli viimeinen täysi kierros Järvassa.
Mun kierros alkoi kivasti, ensimmäinen Järva-Pirkkokin tuli väylällä 3, mutta väylällä 8 otettu +5 pisti vähän pasmat sekaisin. Jouduin luopumaan tuloksen tavoittelusta ja yrittää vaan nauttia pelaamisesta ja maisemista.
Sehän kannatti. Rento fiilis toi ihan ok tuloksen +30 ja parannusta 10 heittoa ensimmäiseen rundiin. Vähän ehkä korpesi, kun ensin oli tulokset laskettu väärin ja luulin päässeeni alle kolmrnkympin, mutta se pirun par2 väylän bogey pilasi tuloksen.
-TAKAYSI-
Takaysille saa muutaman portaan kavuta.
Väylä 19
Lisää hysseväyliä, vaikka tässä onkin tilaa heittää muitakin heittoja. Viimeisellä rundilla sain tänkin pirkotettua, joten hysseväylät sopii mulle ja Teron opit ei menneet hukkaan.
Joku toinen Pirkko.
Väylä 20
Toinen mun lenpiväylistä. Väylä jossa ensin heitetään alaspäin reilu sata metriä jonka jälkeen jyrkkä käännös oikealle ja harjun päällä, puukujan perällä on kori. Mun ensimmäinen avaus tälle väylälle onnistui niin täydellisesti, että tuun sen muistamaan lopun ikääni. Sain mun TD2:n lentämään väylän käännökseen asti. Par-tulosta en ottanut, mutta noilla par4 väylillä se ei olekaan mulle kovin todennäköistä.
Photobomb level: DoubleDisc.
Väylä 21
Niin kutsut "Munuaissaari". Jos et saa saareen, kaikki muu on OB:ta, joudut heittää dropparilta. Jos et saa siitä mukiin, tulee bogey korttiin. Ja sen mä otin joka kerta.
Väylä 22
Suht avoin väylä jossa kori sijaitsee pikkuisen kukkulan päällä.
Väylä 23
Radan ärsyttävin väylä. Hädin tuskin edes ansaitsee tulla kutsutuksi väyläksi. Puut tuli tutuksi varmaan kaikilla. Äh. Mutta viimeisellä kierroksella sain hyvän avauksen ja pääsin kokeilemaan hieman liian pitkää pirkkoputtia. Se ei onnistunut ja tuloskorttiin par.
Disc TLC.
Väylä 24
Piiiitkä väylä. Ensin on hyvin tilaa heittää pitkälle vähän vajaavaisemmallakin tarkkuudella, sitten jyrkkä käännös oikealle ja oikeaan kaartuva, vasemmalta tiukasti OB-kepeillä rajattu loppupätkä. Onnistuin ihan siedettävästi ja jälleen kerran bogeylla ulos. Par4 väylälle hyvä tulos. Minulle.
Väylä 25
Pitkä suht leveä loivan käänteisen S-kirjaimen muotoinen väylä. Tykkäsin kovasti ja jälleen par4 oli mulle bogey väylä.
Väylä 26
Tiukan koivupillin jälkeen aukealle jonka takana korkea pusikko ja kori mäen päällä. Todella hauska väylä, vaikka tuplabogeyta tarjosikin mulle.
Väylä 27
Helpon näköinen avoin väylä, jossa yksi harmistuttava puu keskellä mun haluamaa heittolinjaa. Korin takana melko tiukka OB-raja. Viimeisellä kierroksella onnistuin saamaan kolmella heitolla koriin.
Upea paikka tuo Järva. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka harkitsevat lähtöä. Mulle toi paikka avautui useamman rundin jälkeen koko ajan kauniimpana, mutta nopeammin lämpenevät pääsevät varmasti fiiliksiin jo ekalla kierroksella.
Masterskiekko tarttui matkaan tuliaisiksi. On muuten komea.
Mun ensimmäinen ulkomaan fribareissu on nyt takana, seuraavaksi tähtäin ois jenkkeihin.
Lauantai.
Yhdessä jälleen Shaun ja Lintumiehen ja suuntana Vihdin Kaatis joka on varmasti yksi Suomen kauneimpia ratoja.
Aluksi Tero piti kirjaa tuloksesta, mutta kun mokellus oli jo liian kovaa päädyttiin tuhoamaan scorecard ja keskittymään nauttimiseen. Sitä Kaatis kyllä tarjoaa. Ikävä kyllä se tarjoaa myös aikamoisia hajuhaittoja välillä, joten pienessä nokkatukkoflunssassa se olisi paikkana parhaimmillaan.
Reunited with the boys.
Putattiin kaikella mitä oli.
En analysoi kierrosta sen enempää. Nautin poikien seurasta isosti, kundit on kyl auttaneet mua vaikeiden hetkien yli.
Sunnuntai.
Aamu alkoi Kivikon Supersunnuntailla, johon mentiin Lintumiehen kanssa pariskabaamaan. Törmättiin siinä Teron tuttuihin, pariskunta joka vei jo luulot pois heti kättelyssä -11 tuloksellaan, mutta ei meillä tähtäimessä ollutkaan muu kuin pitää kivaa. Siinä me myös onnistuttiin hemmetin hyvin, vaikka itse sanonkin.
Priskabaselfie.
Saatiinkin kiessille mukaan tämä pariskunnan, jotka heittivät yksilörundin. Alkuun mua taas jännitti uusien ihmisten kanssa pelaaminen, mutta tällä kertaa stressi laukesi nopeasti. Ehkä nopeammin kuin koskaan.
Taktiikka skabaan oli sama kuin viimeksi Tuomaksen kanssa. Mä yritän parhaani saada meille varman par-avauksen ja mun heiton perusteella Tero päätti mitä teki. Oli aina ihan loistava fiilis, jos pystyin avittamaan meidän peliä, lähestymään vaikka korin alle, jotta Tero saattoi yrittää mukiin sisään.
Mun avaus etualalla, mutta Lintumies laittoi mukin alle, that show off.
Tulos ei ollut kummoinen, mutta fiilis ihan katossa. Parikisaaminen on oikeasti ihan järjettömän kivaa puuhaa, suosittelen kokeilemaan.
Meillä jatkui fribaaminen vielä Kivikon jälkeen, mutta se pääsee seuraavaan postaukseen, kun kerron meidän road tripistä.
WAU MIKÄ VIIKKO.
-Aittatar
Valitse hyvin kissi, valitse hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti