Shaun, Essin ja Tero-Hiiren varjot.
Tiistai.
Lihashuoltopäivä, eli hierontaa tiedossa. Pohkeet jälleen varsin jumiset ja koko yläselkä oli kireä runsaasta heittämisestä viimeisen reilun kuukauden aikana. Tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha, kuin mitä luulin ja heittokäsikin kesti runnomisen hyvin. Saan kyllä olla tyytyväinen (ja koputtaa puuta), että missään vaiheessa ei ole päässyt käsi tän lajin parissa kipeytymään liikaa. On saanut harrastaa niin paljon kuin maittaa...
Keskiviikko.
Loman loppuminen verotti tyttöä ja sen seuraksi kelit pisti mielen ja heittomotivaation matalaksi. Näiden lisäksi loman ajan täysin laiminlyöty koti vei liikaa fribanaaraan aikaa ja jäi heittelyt arkena täysin minimiin. Vieroitusoireita lieventämään oli tehtävä keskiviikkona Lintumiehen kanssa pyhinvaellus Frisbeepointiin hypistelemään kiekkoja.
Tero on tehnyt periaatepäätöksen, ettei koskaan poistu Pointista ostamatta kiekkoa. Diggaan ajatuksesta. Mulla painoi mieltä lomalla tyhjennetty käyttötili ja lusikoiden jakoon menemisestä johtuvat lisäkustannukset verotti seuraavaakin tilipussia niin rankasti, ettei ollut varaa ostaa mitään.
Sadepäivän taivas.
BUT! Tero vinkkasi, että mullahan on viikkokisaitsenivoittamisesta lahjakortti käyttämättä.
CAN YOU SAY: SCORE!?
No kaikki fribaajat varmaan tietää kuinka vaikeeta on valita ostettavaksi yksi kiekko. Jos et ole menossa jotain tiettyä hakemaan vaan saat sen idean "ostanpa kiekon". Rajatonta hypistelyä ilman mitään päämäärää tiedossa.
Mun olisi varmaan _pitänyt_ yrittää löytää midari, joka tuntuu hyvältä käteen, jolla voisin pikkuhiljaa opetella pidempien lähäreiden ja lyhyempien avausten maailmaan (joojoo, heitän kaikkia kolmea
kiekkotyyppejä lähes yhtä pitkälle, mut silti).
Päädyin kuitenkin siihen, että tarvitsen (HALUAN!) lähäriputterin. Mutta minkälaisen sellaisen? Hyörintää, pyörintää ja lopulta käteen jäi sininen Judge. Seuraavaksi tarvis vaan opetella heittämään sitä.
Torstai.
Päivä venähti ja illasta pääsin hetkeksi treenaamaan kentälle. Harjoittelin perusdraivin lisäksi putterilla kovia siivuja, lähinnä tutustuen mun kiekkoihin ja opettelemalla niiden käyttäytymistä sekä testaamassa minkä verran papua saa laittaa putteridraiviin.
Oon aiemmin käynyt tossa urkkakeskuksen treenikorin läheisyydessä treenaa draivia, mutta se on näköjään siirtynyt parkkipaikkakäyttöön tässä välissä. Sääli sinänsä, koska oli tosi kiva, kun oli radan vieressä hyvin tilaa vähän heitellä ja lämmitellä. Sitä parkkitilaa, kun ois siinä tien toisella puolella ihan reilusti.
Nurtsikentät oli täynnä populaa, eipä kyllä tullut yllätyksenä, joten toiselle hiekkakentälle treenaamaan. Pitkään en ehtinyt heitellä, kun kellokin jo sen verran paljon oli.
Vähän kuitenkin jo tutustuin mun uuteen Judgeen ja ensi kosketus oli....sähköinen.
Intrigue: awoken.
Perjantai.
Facebookin "Muut viestit" -kansio on ihan tosi ärsyttävä. Mulla oli jo kesäkuun lopussa tullut viesti, että mun putterikasa, joka oli
Urkkakeskukselle unohtunut, on löytynyt ja noutoa vailla. Mun ihanat ihanat putterit.
Sovittiin treffit Järvenpäähän ja menin noutamaan mun rakkaat takaisin kotiin. En mennyt minäkään tyhjin käsin paikalle. Tilalle vein Premium Jokerin ja yksiä mun lempi nameja, Walkersin toffeita. Tyyppi ei olisi lahjuksia halunnut, mutta pyysin että antaa kiekon eteenpäin jos ei itsellä moiselle ole käyttöä.
Jälleennäkeminen oli kaikille osapuolille vähän tunteellinen, siinä me kyynelehdittiin onnesta Psychojen ja Spiken kanssa nelistään.
Kattokaa ny kuin nätit ne on <3
Ei taaskaan tullut päivälle heiton heittoa, mutta ostin mun selälle paremman olon. Eli hankin kunnon bägin ja sain Lintumieheltä siihen valjaat.
Mulla on niiiin hyvä mieli mun bägistä. Ei uskoisi, että pieni ihmislapsi menee näin sekaisin maastokuvioisesta kiekkolaukusta, mutta joka kerta kun sitä ajattelen, mua alkaa hymyilyttää ja virnistyttää.
Se myös aiheuttaa mulle stressiä, suorituspaineita. Nyt mulla on oikea bägi. Pitääkö mun siis osata heittää? Kattooko joku mua säälien, jos mulla on toi selässä ja epäonnistun yksinkertaisissa asioissa? Nauretaanko mun avauksille, kun oletusarvo on et pitäis varmaan se 100m ainakin kiskasta?
Silti:
Rakastan sua, mun ihana ihana bägi! Saat nimeksi G.I. Jane.
Lauantai.
Vihdoin kiessille, kun Jarrupool kokoontui Teemun viimeisen viikon kunniaksi Kivikkoon. Epävakaat säät ja kaikenmaailman iltariennot verotti osallistujamäärää, joten kasaan saatiin viisi heittäjää ja yksi käsipuoli joka piti scorea ja toimi mun mentorina.
Ensimmäinen yhteinen rundi tälle fribanaaraalle ja G.I. Janelle.
Koko päivän oli satanut ja maa oli märkä, joten olosuhteet toi ainakin mulle omat haasteensa ja kierros ei ollut parasta Essiä. Toisaalta, en ottanut yhtääkään tupla- tai triplabogeyta. Eli vaikka niitä bogeyta ropisi tasaisesti, niin mitään ihan älytöntä mokellusta ei tullut. Scorecardiin jäi tulokseksi +12.
Jopa vitosväylän kallioilla oli lampia.
Nyt tiedän mihin mun pitäisi tähdätä tällä väylällä. Kiessin jälkeen kaksi täydellistä avausta ja molemmista putti sisään. Sääli että treeniheittoja ei lasketa.
Hommattiin muuten Teemulle pieni läksiäislahja, fribaajina valitsimme tietysti kiekon. Siihen päälle vielä pikku puumerkit meidän vähäiseksi jääneeltä poppoolta ja kortin sijasta Jarrupool-BagTag, niin eipähän pääse kundi Oulussa meitä unohtamaan.
Sunnuntai.
Vihdoin alkoi aurinko taas pilkistämään pilvien välistä ja pääsin jo toista päivää putkeen heittämään. On se jotenkin helpompi hengittää, kun välillä pääsee muovia nakkelemaan. Alkuviikon ahdistus oli tipotiessään ja ilta-auringossa sain kaksi uutta rataa plakkariin: Simonmetsä ja
Päiväkumpu.
Simonmetsä on kiva rata treenata lyhyitä, tarkempia heittoja. Vähän saa väistellä muita puistonkäyttäjiä, mutta osa väylistä on kivan suojaisia. Not bad sijaintiinsa nähden. Lähipelihirviö oli pienessä osassa mun peliä, mutta tulokseksi kuitenkin +1, joka ei mikään hääppöinen ole, mutta ekalla yritykselle ihan jees.
Päiväkummussa joutui enemmän heittämään ristiin sekä toisten heittäjien, että muiden alueella liikkuvien kanssa. Ei noussut mun listalla hirmu korkealle tuo rata, mutta kiva oli sekin käydä neppailemassa. Lähipelitreeniä, kun draivereita ei tarvinnut paljoa G.I Janesta kaivella. Eli pureuduttiin jälleen täysillä mun heikkouksiin... Tulos +4
Mulla oli yksi kesän tavoitteista saada 30 rataa kierrettyä. Tässä nyt nää mitkä oon jo käynyt:
1.Ristikivi
2.Urkkakeskus
3.Nikkilä
4.Söderkulla
5.Tali
6.Kivikko
7.Siltamäki
8.Loviisa
9.Nummelanharju
10.Veikkola
11.Karkkila
12.Keinukallio
13. Nummelan kaatis
14. Mukkula
15. Järva
16. Nurmijärvi
17.Hyvinkää
18. Sappee
19. Orimattila
20. Urkkakeskus uusi
21. Kippasuo
22. Nokian Eden
23. Simonmetsä
24. Päiväkumpu
I'm six shy of my goal.
Toinen Bag Tag -luomus.
On vähän ehkä hassua laittaa samaan listaan Järva ja Nokian Eden, mutta hei, kaikki lasketaan. Vielä tarvis saada kuusi rataa kasaan, niin olisi tavoite täynnä ja aion mä siihen vielä pyrkiä, vaikka nyt se tuntuu jotenkin hupaisalta. Mihin mä tarviin ratoja niin paljon? Kuitenkin se laatu vois korvata määrän tässäkin. Mutta jokainen kiessi on hyvää treeniä, niin ei tää pahastakaan ole.
Pari treenipäivyriä takaperin joku kysyi kommenteissa että mitä pituuksia heitän ja mitkä on mun lempiratoja.
Lempiradat:
1. Kivikko. 18 väylää
Tää ei varmasti tuu kellekään yllätyksenä. Kivikossa oon viettänyt eniten hereilläolovapaa-aikaani tänä kesänä. Rata on mun tän hetken tasoon todella hyvä, nautin sen kiertämisestä isosti. Puistomainen rata, joka on kuitenkin suunniteltu mahdollisimman hyvin pois kävelyteiltä, että ei joka väylällä tarvitse odotella jalankulkijoita pois alta.
Puistomaisuus on mulle isoa plussaa, kun tarkkuus ei vielä ole kohdillaan, niin pääsee muutamilla väylillä vaan rykäisemään täysillä.
Rakas rakas paikka.
Enkka +4
2. Keinukallio.18 väylää
Keinukallion ympäristö on mulle armas, siellä kävin vuosi sitten juoksemassa Lauran kanssa ja siellä törmäsin (melkein kirjaimellisesti) ensimmäisen kerran frisbeegolffaajiin. Sen lisäksi että alue on mulle tärkeä, mä myös tykkään radasta.
Keinarissa on todella erilaisia väyliä tarjolla ja aika vähän risteävää liikennettä kallion huipulla ja metsäväylillä. Haastetta löytyy enemmän kuin Kivikossa, mutta ei mikään päänseinäänhakkaamismukkula.
Enkka +28
3. Orimattila. 21 väylää
Tää rata oli vaan hauska. Ja aina kun ei ole pelkkää metsää tai puistoa ja on tarjolla ylä- ja alamäkiä niin mulle maistuu. Orimattila on
ehdottomasti paikka mihin tahdon uudestaan.
Enkka ja toistaiseksi ainoa tulos +24
4. Hyvinkää. 18 väylää
Vähemmän vaihtelua kuin kahdessa ylemmässä, mutta tämäkin rata ui mun sydämeen heti ensi kerralla. Saattaa toki värittää, että mun maiden voyage meni aika kivasti, mutta diggasin paikasta.
Enkka ja toistaiseksi paras tulos +16
Erityismainintoja:
Kaunein:
Järva. 27 väylää.
Tätä ei tarvinne liiemmin avata, kuvia on parin viikon takaisessa tekstissä.
Enkka +30
Suomen upein:
Kaatis. 18 väylää
Tää on ehkä mun ykkössuosittelukohde. Jos et ole käynyt MENE HETIMITEN!
Ei tuloskierrosta
Vaikein:
Mukkula: 21 väylää
Edelleen se on tosi magee paikka. Mut perkele et on vaikee.
Enkka öbaut +50
Yhden kuvan perusteella, jos saisin valita minkä vaan radan johon lähteä heittämään, olisi se tämä:
Kuva Instagram käyttäjäjältä @lestergeeza Mauin radalta, Hawai'ilta.
No mites ne pituudet?
Mun ennätys on varmaan joku himpun yli 90m tai himpun alle sen satasen. Rystyllä siis. Tasaisesti saan sellaista 80+ metristä, vähän tarkempia heittoja. Lopetin sen satkun metsästyksen, kun tajusin, että se ei oikeasti ole nyt se tärkein asia, tarkkuus on ensisijaista. Mä toivon, että se jossain vaiheessa vaan tulee, kun tekniikka alkaa paranemaan.
Forea en ole paljoa nyt treenannut (bad Essi!), mutta reilu 60m on varmaan aika lähellä totuutta. Lyhyemmät jo välillä todella tarkkoja. Näitäkin pitäis kyllä systemaattisesti harjoitella, mutta kun pelissäni on vielä puutteita niin monella osa-alueella, ei ehdi kaikkea treenata.
Mistä tietää mikä olisi tärkeintä oppia?
Pälli.
Kisatunnelmissa.
Viime viikolla kisattiin Genevessä frisbeegolfin Euroopan mestaruudesta. Niitä tuli seurattua PDGA:n tuloksia päivitelemällä,
nettilehtiartikkeleista, Facebookissa ja Instagrammissa.
Lauantaina käväistiin taas Westside Discsin varastolla ja tälläisen nappasin mukaan.
Suomi on kyllä sellaista kiekkokansaa, ettei toista. Ja frisbeegolfissa on ihan huikeita yksilöitä. Nyt sieltä kahdeksan (kyllä KAHDEKSAN) suomalaista nappasi mitalin. Kuudesta sarjasta neljä kultaa ja niistä kahdesta muusta hopeaa.
OPEN
1. SEPPO PAJU
3. Juho Parviainen
4. Pasi Koivu
5. Leo Piironen
6. Nils Iso-Markku
9. Lassi Hakulinen
10. Jalle Stoor
(Kattokaa miten monta suomalaista kympinsakissa!)
OPEN Women
1. JENNI ESKELINEN
3. Hannele Määttä
Masters
1. VILLE PIIPPO
SENIOR GRAND MASTERS
1. MARKKU TOHNI
JUNIOR
2. Niko Rättyä
Erityisesti haluaisin vielä tätä kautta onnitella tunnustautunutta blogin lukijaa, mielettömän mukavaa ja taitavaa, Frisbeepointin omaa :
KARI "KÄPÄ" VESALAA
Grand Masters -sarjan hopeamitalista!
Wau. Ei tähän oo sanoja.
(Paitsi nää: jos mä en jostain syystä kohta enää pääse Kivikon ykkösellä saareen, kaikki ylisanat katoaa täältä! I'll know it was you!)
Kaikkea hyvää tapahtui tällä viikolla vaikka kiekon heitto ei päässytkään pääosaan. Toive olisi, että keli muuttuisi vaikka vähän vilpoisemmaksi, mutta vähemmän märäksi. Mieluiten kuitenkin kuiva ja lämmin, kiiiiitos.
Viikolla 35 aion hankkia itselleni goretex kengät ja vedenpitävän asun, ettei pieni sade enää niin haittaisi. Just in case, jos sääjumalat ei lue mun blogia tai ajatuksia.
-Aittatar
Google-kuvahaulla hain teille taas kissan. Tällä kertaa hän on hieman grumpy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti