TPK viikot 50 ja 51: Prodiscus ja 30+ minä.

Tanskaan lähti tämä karhu.

Edelliset pari viikkoa ovat olleet aika joulukiireiden täyttämiä ja ei ole tarpeeksi ehtinyt heittämään kiekkoa.

Muutamat kerrat on tullut käytyä Pointilla treenaamassa, lähinnä haaraputtia, joka on ollut todella fickle bitch. Juuri, kun luulen vähän hiffanneeni mitä siinä kuuluu tehdä, niin paketti hajoaa. Yritän pitää mielessäni ajatusta "toistoilla se siirtyy selkärankaan", mutta Käpä on ollut vähän palauttamassa maanpinnalle.

Ei kannata tehdä niitä vääriä toistoja, ettei se vailinainen tekniikka siirry lihasmuistiin.

Just niin. Siellä kun mä yksin tahkon niitä toistojani kasaan, niin hyvinkin mahdollisesti teen kaiken ihan väärin. Mutta mä en nyt aio sitä liikaa stressata, vaan luotan, että kyllä mä teen asioita oikein. Mä en voi jatkuvasti treenata niin, että joku on tsiigaamassa mun tekniikkaa. Lähinnä jo sen takia, että pelkkä ajatuskin ahdistaa hirveästi.

Spin dye hommien opettelua.

Olen Jaanin ohjeistuksella myös perusputtia muuttanut, suoraviivaistanut. Oli kuulemma liikaa liikkuvia osia, muuttujia, jotka vaikutti tulokseen. Tää yksinkertaistettu versio alkaa myös pikkuhiljaa sisäistymään, mutta onneksi kevääseen on sen suhteen vielä aikaa. (Vaikka en kyllä valittaisi, jos kevät alkaisi jo huomenna. Lumi ei oo mun juttu.)

Mulla on pikku uutinen liittyen mun "fribauraan". Joku on varmaan jo arvannut ja pari suoraan asiaa tiedustellut. Kai Vesa eli Mr. Prodiscus otti yhteyttä ja pyysi mua tiimiin. Koska diili oli sellainen, josta en voinut kieltäytyä, niin sain postissa melkein synttärilahjana bägin täynnä kiekkoja. Juuri se bägi, josta olen haaveillut ja jota mun rikkinäinen selkäni on kaivannut!

Kiitos Kaitsu!

Bränikkää pannuu.

Tällä kertaa ei tarvittu taitoa, into peliin ja blogin kirjoitteluun riitti. Ja sitä piisaa!

Olen aloittanut lajin heittämällä Prodiscuksen muovia ja laatu sekä kotimaisuus kyllä kiehtoo minua kaikessa. Kiekot ovat kuitenkin aika "isokäsi" -painoitteisia, eikä ehkä aloittelijalle se paras merkki. Nyt kun käsi on kasvanut, niin löytyy jo useampikin hyvä kiekko mun kouraan. Nyt kun vielä tulee kevyempää kiekkoa tarjolle, aukee mullekin useampi moldi.

Bägi on ihan loistava. Toi 20+ on enemmän kuin riittävän kokoinen, varsinkin kun en halua olla liian laajan bägin kanssa liikkeellä. Mun pitää nyt oikeasti vaan oppia noi kiekot mitä mulla on, niissä on varmasti mulle jokaiseen tilanteeseen sopiva pannu.

Hän on Ariel.

Täysin tosiaan 30 vuotta viime viikolla ja sain ehkä hauskimman lahjan ikinä, eli pääsin syömään oman naamani.

Kiitos Laura!

Jaanikin minua lahjoi ja on ollut selittämistä jengille, miksi sain häneltä pannujen lisäksi kolme purkkia partavaahtoa ja kynsilakanpoistoainetta. Tyyppi tuntee tän himovärjääjän aika hyvin.

Mä kävin itse juhlimassa mun synttäreitä testaten uutta bägiä ja kiekkoja. Kiersin Urkkakeskuksen avaten jokaisen väylän useammalla uudella lötalla. En taaskaan ottanut mitään tulosta ylös, tutustuin vain noihin uusiin tyyppeihin.

LASERi on tällä hetkellä mulle hyvä kiekko, saan sen kääntämään hieman, eli on lopputulokselta aika suora kiekko varmalla feidillä.



SLAIDi vaikuttaa myös passelilta omaan käteen, pituutta tuli ihan kivasti, vain Pro Beast jaksoi vajaan viitisen metriä pidemmälle.

RESPECTi on ylivakaa kiekko jolla sain väylän 4 pirkkopaikalle kivasti. Kuitenkin tulee varmaan olemaan bägissä mun lempikiekkoja sen upside down -heittoihin soveltuvuuden takia. Essi ♡ upsit!



MIDARi mulla on ollut bägissä jo pidempään, hyvä ylivakaa mid range -pannu.

Spartaa kokeilen sekä avauksiin, että putteihin, vaikuttaa lupaavalta.

Mä en voi heittää pelkästään Prodiscusta, setistä puuttuu kokonaan alivakaat pituuspannut, joilla saa feikattua annukan. Eli Pro Beast ja Tietäjä pysyy bägissä, saas nähdä kumpi ottaa lopullisesti paikan.

Star Beastista en aio luopua, se on mun rakas ja niin varma tyyppi, etten voi edes harkita vaihtamista. Toki samat sanat olen sanonut mun Leopardista, joka pääsee nyt lepäämään vähintään talveksi, jos en opi heittämään vähän pienemmillä tehoilla. Vielä pysyy myös Maniacit, Fugitive ja Shock bägissä, katsotaan löytyykö korvaajia jossain vaiheessa.

Tämä bottom stamp Dessu lähtee Raumalle.

Käytiin viime lauantaina Jaanin kanssa vähän haistelemassa kisatunnelmia Tonttu Openissa. Tässä tarvii alkaa ihan urakalla ravaa kavereiden kisoissa katselemassa meininkejä, jos meinaa itse joskus uskaltaa osallistua.

Mähän olen jo päättänyt, että 2015 on kisa vuosi. Viikkokisoja ja jotain pikkuskaboja pitäis ainakin uskaltaa käydä. Mutta aina kun asiaa mietin, ihan konkreettisesti, alkaa hengitys pinnallistumaan ja pala nousee kurkkuun.

Mikä siinä oikeasti niin paljon jännittää?

Tonttuilutkin näytti todella rennolta touhulta, se mitä siinä sivussa seurasin. Kaikki muukin kisailu on aina ollut lungii puuhaa, mutta silti mä en saa ajatusta tuntumaan helpolta ja chilliltä. Spontaanius ei ole myöskään mua varten, joten mun pitäis alkaa suunnittelemaan, että milloin teen mun kisadebyytin 2015 ja mikä on siitä seuraava. Ehkä toivottavasti parin ensimmäisen jälkeen alkaa vähän helpottumaan.

Tai ehkä musta tulee vain se likka, joka tykkää heittää pitkälle ja värjätä kiekkoja. Jos mä oon ok tuon ajatuksen kanssa, niin saisin vähän paineita pois harteilta.




"Eikä se oo oikeestaan kisaamista. Kannattaa nähä se henkilökohtaisena taitotestinä. Siel vaan kukin heittää itte ja kattoo miten menee."

Näin Seppo mua kehotti ajattelemaan, kun sille stressailin.. oikeassahan se on.



Kun oltiin vähän varjotonttuiltu, Jaani piti mulle draivikoulua. Aluksi piti heittää rennosti, vajailla tehoilla.

MIKÄ VITSI SE NYT ON?! VAJAILLA TEHOILLA!?

No siellä mä sit viskoin, rennosti. Kuulemma läpijuoksu on vähäisempää ja nyt mä tunnen sen kropassa, kun niin käy. Kun mun selkä loppukesästä hajosi, niin se oli selkeästi oire huonosta tekniikasta. Nyt se muistutti jokaisella kerralla, kun tekniikka hajosi edes vähän. Tavallaan hyvä, että varsikin ilmoittaa, kun asiat ei mene oikein. Siinähän saattaa ehdollistua!

Sen verran teen päin mäntyjä, että hirmu pitkään ei voinu treenaa. Kylmä keli ja kylmät lihakset tietty leikkaa totavaikaa vielä lisää. Tuomiona oli, että tekniikka pysyy jo paremmin kasassa, eikä hajoa (täysin) edes silloin, kun lataan taböl.




Kahvikupin kautta Pointtiin puttaamaan.

Jaanilla oli aluksi putti hukassa. Tyyppi manaili sitä kovasti, ettei voi olla mahdollista olla osumatta laitteeseen siltä etäisyydeltä. Ihan kuin se olisi joku fyysinen mahdottomuus. Siinä minä vieressä puttasin paskemmin lähempää ja vaikka tajusin, että tarkoitti hän itseään sillä tuskailulla, siinä ei ollut helppoa vieressä yrittää parastaan.

Pointilta, jos tontun löytää, saa lahjan! 

Kun toinen kiroaa vieressä "ei voi heittää näin huonosti", "ei tältä etäisyydeltä voi putata ohi korin", alkaa omassa päässäni sumenemaan logiikka. Mun ja Jaanin vaatimukset kuuluu olla eri tasolla, mutta siinä mä vaan oon ja mietin, miten paskasti puttaan, kun menee ohi. Miten huono olen, kun en osu johonkin rakoon.

Ei ikinä saisi yrittää elää toisten vaatimusten mukaan. On vain välillä vaikea tietää, mitä sitä itseltään voi ja kannattaa vaatia.

Lisää spinnitreenii ja ensikosketus Ultrium-muovin värjäykseen.

Mutta Väykkä teki foorumilla seuraavan päätöksen:

" Koska minulla on tällä hetkellä niin kova draivi ( enkä tarkoita tällä draivia ) fribaamiseen, niin voisinkin tehdä uuden vuoden lupauksen etten vuonna 2015 manaile, ainakaan ääneen, epäonnistumisia kertaakaan. Se ei tarkoita sitä etteikö epäonnistumisia voisi omassa päässä harmitella, mutta niistä töpistä voisi ottaa oppia ja yrittää välttää samaa virhettä."

Näin mun pitää kanssa tehdä. Ei ketään muuta kiinnosta, teinkö virheen ja tajusinko itse sen olevan virhe. Olen useammassa chat-keskustelussa sopinut, ettei typoja korjailla, jollei ne ole täysin lukukelvottomia. Toinen vaihtoehto ymmärtää kyllä, itsellehän se on tärkeintä päästä näyttämään, että huomasin virheeni, haa!

Tombstone(ish) haudatun negatiivisuuden muistolle.

Miko tuli myös Pointille ja pojat piti draivilähtönopeuskingoftheuniverse-kisan. Mä en osallistunut, koska:

A. Mun ois tarvinnu saada joku 50km/h eteen
B. Mä olin aivan paiseissa, kun oli aivan uusi ihminen paikalla.

Siinä paniikissani sain kuitenkin nähdä hienoa rykimistä, ois voinu olla asiat paljon huonomminkin.

Seuraavaksi otettiin Seppo-kisa ja Miko valitsi sanaksi "falafel". Koska sana oli metrin mittainen, otin turpaan. Ei liittynyt mun vajaavaiseen puttitekniikkaan lainkaan, sen voin sanoa suoraan.

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä heittää kiessiä, mutta toi draivi- ja puttitreeni on yhdistelmänä kyllä mun selälle ollut vähän liikaa nyt ja aamulla heräsin jumeihin. Näin päätin jäädä himaan lepäämään ja taiteilemaan viimeisiä joululahjoja.

Näin haluankin kiittää ja toivottaa hyvää joulua sekä rauhallista uutta vuotta kaikille, jotka ovat olleet mun fribaseikkailussa fyysisesti tai henkisesti mukana. Tää on ollut villi vuosi ja olen edelleen aivan ymmyrkäisenä tästä lajista ja ihmisistä sen parissa. Toivon, että pystyn antamaan takaisin edes murto-osan siitä mitä olen itse saanut.

Rakkaudesta lajiin. Tämä Prodigyn D3 myynnissä. Spin dyee on nyt joka paikassa.

Haluan kiittää seuraavia henkilöitä:

Ville V., mestari Sievers ja Shau:
Te ootte mun friban aloittamisen hahmot.
Aino, Käpä, ja Seppo:
Ootte mun sankareita ja oon ollu etuoikeutettu, kun teidän kanssa saanut heittää ja oppia.
Johanna, Ville P. ja jarrupool:
Opetitte mulle, et tuntemattomat voi olla siistei. Vielä toki tarvis tää sisäistää.
Champion Beast ja Flow:
Opastuksenne värjäyksen saloihin on ollut korvaamatonta.
Kiitos myös kaikille, jotka on mua tsempannu lajissa, värjäyksissä ja elämässä muutenkin. Teitä on niin monta, että ihan liikutun sitä pohtiessani.


Ja loppuun haluun erityisesti kiittää Jaania, joka on avannut tätä peliä, fyysisellä ja henkisellä tasolla enemmän kuin kukaan. Joka edelleen uskoo mun 130m tavoitteeseen ja auttaa sen saavuttamisessa. Oot mun lemppari peliseura.
Kiitos, että oot mun ystävä. Kiitos, että hiffaat.

Puttitreenit pakkasessa synttäreinä. Olipahan muuten nättii ja tappoliukasta.

-Essi