Kurvikas:si nyt tilattavissa!

"Hauskin pussukka aikoihin..."

"Aivan ihaNainen pussukka."

"Tuollaista kelpaisi esitellä kylillä. Aivan mahtava idea!"

Kurvikas:sin suosio yllätti minut ja Elengiinan. Olemme sekä otettuja, että kiitollisia kaikille. Onpa mahtavaa miten monta huumorintajuista, rohkeaa ja omaa naiseuttaan juhlivaa leidiä maassamme on.

"Tarvii antaa täys kymppi ideasta! Ja papukaijan merkki päälle. "

"Aivan upean naisellisia pussukoita!"

"Näin kurvikkaalle olis niin passeli pussukka, hih! "

aittatar & elengiina

Koska jokaisella naisella pitäisi olla oikeus omaan Kurvikas:siin, päätimme valmistaa niitä tilauksesta.

Alkuperäisen isompi versio (n. 20x20cm)
Etumuksella tai takamuksella 22 €
Kaksipuoleinen 26 €

Keskikokoinen (n. 15x15cm)
Etumuksella tai takamuksella  16 €
Kaksipuoleinen 19 €

Pienin (n. 8.5x8.5cm)
Etumuksella tai takamuksella 14 €
Kaksipuoleinen 16€


Hintoihin lisätään postikulut.

"Osui ja upposi..."

"Huikea nimi tuotteella..."

"Eikääääh, mä haluun tissit! "

Jos ihastuit Kurvikas:siin ja haluat oman, niin ota yhteyttä:

aittatar@outlook.com

Tämä on myös oiva lahjaidea rohkealle ystävättärelle, joka elää elämänsä pilke silmäkulmassa.

-Aittatar

TPK viikko 10: Hienhajuista pinkoilua.

Tällaisen sain whatsappin kautta eilen illalla. Hymyilytti!

Tiistai oli taas näitä päiviä, jotka todisti mulle, että salille kannattaa tulla aina. Ei se motivaatio mikään huippu ollut, mutta alkulämpän läpi juostessa (ei kirjaimellisesti, lämpö tuli soutulaitteessa) aloin päästä fiilikseen.

Aloitin treenin hirveällä tohinalla. Syke pysyi korkealla läpi treenin, keskisyke oli 143. Maksimisyke aivan huikea, 188, joka yleensä saavutetaan vain jalkapäivänä. Ekat kuusi liikettä tein superina ja sain pidettyä painot ja toistot hyvinä lyhyistä palautumisista huolimatta.

Viimeiset kolme liikettä teinkin yksitellen. Kokeilin selälle ylätaljaa pyramidina. Eli 20-35kg 5kg nostoilla, ei taukoja. Oli muuten 20kg aivan eripainoinen setin alussa, kun vertasi lopun kiriin.

Loppuun taas hauiksille väsytykset ja sellainen pumppi käsiin, että ihoa kiristi. Kertakaikkiaan huippu treeni ja suihkussa vaan hymyilytti, kun oli kroppa täynnä endorfiineja. Näistä hetkistä mä nautin ja niiden avulla mä jaksan odottaa tuloksia, jotka ei näy ja tunnu hetkessä.

Näitä mä tein:

Leuat
Keltainen *8 *6
Sininen *8 *8
Dippi 3*10

Ojentajat taljassa
20kg *10 *12 *
Hauiskääntö kp
12.5kg *5
10kg *12
12.5kg

Ristikkäistaljassa selkä
15kg *8 *10
Ristikkäistaljassa hauis
7.5kg *8 *10

Ylätalja
20kg *15
25kg *10
30kg *10
35kg *7
30kg *10
25kg *10
20kg *15

Ranskalainen punnerrus kp
6kg

Hauisväsytykset
6kg 10:stä alas

Vasen vs. Oikea

Keskiviikkona kävin treenaamassa rinnan, vatsan ja olkapäät. Pääsin lähtemään töistä vähän aiemmin, niin oli täten vähän enemmän aikaa salilla. Ja viime viikon pyhistä lupauksista huolimatta, edelleen tahkoan kolmea liikettä per lihas. Paitsi vatsat, joille tuli neljä (jäi varmaan kolkuttamaan alitajuntaan se edellisviikon vajaa treeni! ) Pitää vaan tehdä vähän nopeammin, niin ehtii. Mutta siis ei mitenkään hätiköiden.

Penkissä aloitin pyramidisarjalla, taukoina vaan se mitä painojen vaihtamiseen meni aikaa. Lopun toistot käsipainoilla, noilla ihan pikkiriikkisillä, oli todella raskaat. Muttei liian raskaat!

Yksi huoli, mikä mulla alkaa piakkoin, jos painojen kehitys ei hyydy, on että käsipainot loppuu kesken. Meillä on isoimmat vaan 15kg ja ne mä oon nyt ottanut käyttöön ensimmäiseen sarjaan vinopenkkiä. Mitäs sitten, kun ne käy liian kevyeksi? Meillä on sellainen outo TV-shop henkinen käsipainoviritys, joka näyttää NIIN hasardilta, mutta on kai ainoa vaihtoehto.

Ei ihan Shake Weight sentään.

Penkki
8kg kp 15
20kg 10
30kg 10
35kg 8
37.5kg 5
35kg 6
30kg 8
20kg 10
8kg kp 15

 Voimapyörä
*10 *10 *8
Pystypunnerrus laitteessa
30kg *8 *10 *10

Vinopenkki
15kg *5
12.5kg *8 *7
Vipunostot sivulle
8kg 3*10

Istumaannousut negatiivisessa penkissä
10kg 3*12

Rinta ristikkäistaljassa
7.5kg 3*12
Pystysoutu
20kg 3*10

Vatsat taljassa pyramidi
25kg *10
30kg *10
35kg *10
30kg *10
35kg*10

Vinot vatsat russian twist
10kg 3*15

Punnerruksia venyttelyn välissä. Kuulitteko, VENYTTELYN! Tää kehonhuoltohan lähtee kohta käsistä.

Torstaina kolmas salipäivä putkeen, että saan varmasti kaikki hoidettua. Jalkapäivää siis tiedossa ennen tankoilua. Jälleen kerran vähän aiemmin karkasin töistä, jotta ei tulisi kiire

Sumokyykky Smithissä
30kg *15
40kg *10
50 2*8
40kg *10
30kg *15

Luistelukyykyt
10kg 3*10
Lantionnosto Smithissä
30kg *15
40kg *12
50kg *12
60kg *8
50kg *12
40kg
30kg

Hackkyykky
30kg 3*10

Etureisipenkki
40kg 15
45kg 2*10
40kg

Pikainen peiliselfie hackissa. Eihän kukaan näe?

Hackjalat ja mun salitossut.

Tankoilutunti. Miten tätä voittajaoloa oikein kuvailisi?

Alkuun pari pyörähdystä, tuoli takaperin oli uusi, samoin koukku (tää tais olla Satun keksimä nimi!) Onnistui pienen alkunihkeyden jälkeen ihan ok.

Sitten siirryttiin pyörityksistä pitoihin. Ihan yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, pääsin siihen inverttiin, niinkuin siihen kuuluu mennä. Joku aika sitten kirjoitin, miten en näe, että olisi koskaan mahdollista onnistua nostaa kroppa hallitusti tangolle. Luulin myös, että liikkeessä on jotain mitä en ymmärrä, jonka takia se ei onnistu.

Nyt kun vihdoin sain inverttiin nousun onnistumaan hallitusti, tajusin, ettei kyse ollut osaamisesta tai jostain kikasta. Liike vaan vaati tietyn määrän duunia alle. Luulisi sitä jo pikkuhiljaa menevän tähänkin kalloon ajatus, että onnistuminen vaatii työtä ja ei ole mitään ihmekeinoja ja kikkoja, joilla menestyä.

Viime sunnuntaina opittiin tekemään sekä perhonen että polvitaivepito invertistä. Tällä kertaa halusinkin kokeilla tehdä liikkeet sarjassa, ensin perhonen, siitä siirtyminen polvitaivepitoon, josta lopuksi käännyin supermieheen. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun uskalsin siellä yläilmoissa siirtyä supermieheen. Ja voin kertoa, että se näkyi reisissä. Kaikkien aikojen mustelmat.

Sisäreisi. Ylempi kuva samana iltana otettu, alempi seuraavana aamuna. AUTS! Voisi kuvitella, että tankoilun sijasta olen kokenut väkivaltaa. Kauniit kesäsääret on so 2012.

Saatiin muuten siunaus siirtyä tekniikka 1-2 tunneille. Eli myös opettajan mielestä kehitystä on tapahtunut.

Tämäkään liike ei tunnu parista vasta-aloittaneesta enää täysin mahdottomalta.

Mun suhde hienhajuun on muuttunut. Se edelleen siis haisee pahalta, mutta se aiheuttaa erilaisen mielleyhtymän. Ennen päällimmäinen ajatus oli:

"Vittu et haise pahalta"

Nyt mun päässä liikkuu tälläinen pohdinta:

"Hyi että haisen työltä ja tuloksilta ja lihaksilta ja terveydeltä ja paremmalta ololta. Ansaitsen jokaisen hikikarpaloni."

Mutta tämä koskee vain treenihikeä. Ja senkin mä siis pesen pois heti treenin jälkeen. En siis tahdo siltä lemuta, vaikka se ei aiheuta ihan samanlaisia fiiliksiä kuin aiemmin.

Perjantaina kävin työkaverin kehotuksesta palauttelevalla lenkillä. Fiksu jätkä ja fiksu kehotus. Ei nimittäin ollut lauantaina jalat kipeät. Viime jalkapäivän jälkeen olin neljä päivää jumissa. Aika voittajaolo!

Samainen työkaveri suositteli myös juoksemaan vetoja, intervalleja. Mulla on selkeästi ongelmia ottaa neuvoja heti vastaan, tämänkin ajatuksen piti jonkin aikaa muhia päässä. Ihan pöljä lähtökohta, kun toinen selkeästi tietää enemmän, kuin itse. No lauantaina päivällä, auringon paistaessa kauniisti, lähdin nöyrästi toteuttamaan tätäkin ehdotusta. Juoksin ensin parikymmentä minuuttia mun päivän juoksuvalmentajan luokse. Hänen kanssaan sitten käppäiltiin läheisen lammen luo ja siellä juostiin sitten pikkupätkiä täysillä. Valkku olisi halunnut juosta pidempään, mutta ymmärsi kyllä, että mä olen ihan rapakunnossa.

Valkun iloinen vastaanotto

Käpyteltiin rauhallisesti pinkoilujen jälkeen.

Nostettiin mun sykkeet aina n. 180 bPM ja sit käveltiin kunnes ne laski lähemmäs 140 bPm. Puolisen tuntia me siellä pyörittiin ympyrää, kunnes alkoi vettä ripottelemaan. (Sade kesti vain hetken, joten oltaisiin voitu jäädä pidemmäksikin aikaa.) Käveltiin vielä kevyt lenkki ja mentiin sit valmentajan luokse vähän venyttelemään ja odottamaan emäntää kotiin. Kahvit kitaan ja sitten vielä juoksu kotiin. Hyvä mieli ja taatusti makoisat yöunet tiedossa!

Väsynyt ja punainen poukkoilija.

Sunnuntaiksi sovittiin Lauran kanssa juoksutreffit aamupäivälle. Käytiin pitkästä aikaa taas Keinukallion ympäristössä jolkottelemassa. Teki hyvää päästä vanhaan tuttuun ja rakkaaseen ympäristöön muistelemaan viime kesän treenejä. Sen, että osa meidän reitistä oli edelleen hiihtolatua, ei annettu häiritä menoa.

Oli mulle tosi hyvä lenkki. Ehkä nyt alkaa huomata tupakoinnin lopettamisen edun keuhkojen kannalta, kun oli mielettömän hyvä happi loppuun asti. Oli jopa niin mahtava fiilis, että olisin voinut jatkaa juoksua loputtomiin. Tai ainakin siltä se tuntui. Hiekkatiet ja maastopätkät voitti ton asfaltilla tossuttelun 6-0. Näitä lisää.

Onnellinen (?) mummohölkkääjä.

Illaksi oli varattu paikat avoimelle tankotanssitunnille. Oli epäilyksenä, että kaiken tämän mahtavuuden jälkeen, mitä viikko 10 vuonna 2014 on urheilun saralla ollut, ei enää tankotanssi voi sujua. Ja olin puoliksi oikeassa. Alku oli hankala, käsivarret oli kipeät ja alppinaurisasia ei toiminut.

Yritimme myös banana splittiä, joka varmisti mulle yhden asian: Mun on kehitettävä mun liikkuvuutta. Jos haluan pystyä tekemään tiettyjä liikkeitä, ei tämä rautakanki, jota kropakseni kutsun, riitä.

Pääsin myös ensimmäistä kertaa kokeilemaan kaksosta ja skorpionia ja molemmat onnistui jotenkuten. Kaksonen paremmin, kun skorpparissa mun superällömustelmat kiukutteli vastaan.

Skorppari

Kaksonen

Illalla ennen nukkumaanmenoa vielä vähän venyttelyä aiempien ajatusten tueksi. Tahdon spagaatin! Tavoitelista kasvaa, mutta hyvä niin. Ei pääse laiskistumaam, kun on päämääriä mihin hakee.

-Aittatar

Monsieur Karalahti

Kurvikas:si! Pikkutuhmaa lauantaille.

ARVONTA SULJETTU, OSALLISTUMISIA EI ENÄÄ OTETA VASTAAN! Voittaja selviää tämän viikonlopun aikana ja ilmoitan sekä täällä, että suoraan voittajalle annettuihin yhteystietoihin. <3

Teimme taas yhteistyötä Elengiinan kanssa ja nyt haluamme esitellä teille valloittavan Kurvikas:sin!

Näppärä iltalaukun kokoinen pussukka kaikille tissi- ja/tai peppu naisille. Eli meille jokaiselle.

Minun tehtävä oli piirtää pikkumustat ja Elengiina ompeli kaikki hepenet upeasti kasaan.



Naistenpäivän kunniaksi haluamme molempien blogeissa arpoa yhden Kurvikas:sin teille ihaNaisille. Osallistu sinäkin jättämällä kommentin ja yhteystiedot.
HUOM! Jätä yhteystiedot kommenttiin, EI pelkästään siille varattuun kenttään, jota minä en näe!

Arvonnan suoritan ensi viikon lauantaina 15.3.

Hyvää naistenpäivää kaikille teille! Nauttikaa, hemmotelkaa itsenne piloille ja antakaa muiden vähän palvoa!

-Aittatar

TPK viikko 9: Paljon uutta, mutta silti sitä yhtä ja samaa. Liikuin.

Nyt alkaa siis uusi elämä ja uudet tavoitteet. Tai vähän muokattu jo vuoden vanha elämä ja vihdoin jotain tavoitteita. Viime viikon pohdinnoista huolimatta päätin aloittaa kaloreiden laskemisen jo nyt. Tavoitteena olisi tiputella 0.25-0.5kg viikkotahdilla painoa ja luopua ihrasta lihasmassan säilyessä ennallaan.

Kolmijakoisen treeniohjelman toteuttamiseksi oli helpointa jakaa yksi treenipäivä kahden muun kesken. Jalkapäivä on niin raskas, että sen halusin säilyttää ennallaan, joten tässä on uusi jako:

1. Päivä
Selkä, hauis, ojentajat

2. Päivä
Rinta, olkapäät, vatsa

3.päivä
Jalat

Näiden lisäksi kaksi tankoilutuntia ja vähintään yksi juoksulenkki viikossa. Ja KEHONHUOLTOA! Tunti venyttelyä vaikka telkkarin ääressä.

Maanantaina alkoi saliviikko selän ja käsien treenaamisella. Leuanvedot on edelleen ihan sairaan kivoja! Ois kiva tehdä niitä useammin, mutta tarvis olla kuminauha-asiat kotona, kun EN VAAN OSAA! Mut mä vielä opin, uskokaa pois.

Leuat
Kelt *8 *6
Sininen *8

Ylätalja
35kg *10 *8 *10

Alatalja
30kg *10 *8 *10

Hauiskääntö kp
10kg *10
12.5kg *6 (PR)
10kg *12
12.5kg *4

Hauiskääntö scottissa
+7.5kg *10 *10

Ojentajat taljassa
15kg *17
20kg *10 *10

Ojentajapunnerrus
3*10

Tiistaina tekemään viikon tokaa treeniä. Aloitin penkistä, mutta rauta painoi ihan hirveästi enemmän, kuin viime viikolla. Tsemppiä tarvitaan!

Huomasin pitkin treeniä, että mulla on luopumisen vaikeuksia. Tarkoitus oli tehdä kaksi liikettä per lihasryhmä, mutta vain vatsojen kohdalla onnistui. Ja sekin vain ajan vähyyden vuoksi. Kai se on, kun jotain uutta tekee, niin on ihan intoa täynnä.

Penkki
35kg 2*8
30kg *10 *12 *10

Vipunosto sivulle
6kg *15
7kg *15 *15
6kg *15

Vinopenkki kp
12.5kg *10 *10

Rinta ristikkäistaljassa
5kg *15
7.5kg *10
Pystysoutu
15kg 2*10 1*12

Pystypunnerrus laitteessa
25kg *8
25kg *6 20kg *4
20kg *10 (ARGH!)
Vatsat
10kg 3*12


Tankoilussa taas paljon uutta. En löydä _mitään_ kuvaa ensimmäisestä uudesta pyörähdyksestä, jota päästiin kokeilemaan, mutta yritän selittää.

Oikea käsi tangolla, ei liian korkealla, vasen jalka nostetaan suorana tangolle ja vasen käsi tulee pohkeen alle tukemaan. Kun tämä alkoi sujua, sujautettiin oikea jalka oikean käden ja vasemman jalan väliin jäävästä kolosta läpi. Onnistui kyllä, mutta ei se hyvältä näyttänyt.

Piirsin surullisen kuvan, kun mun sanallinen anti on hieman vajaavaista. Jos jotain selvää saisi liikkeestä näiden yhdistelmällä. Ja siis mun nilkat ei taivu noin ja mun jalat ei leviä noin hienosti. Mutta mä en todellakaan aio piirtää inhorealistista versiota!

Seuraavaksi tehtiin tangolla pito, jonka olen nimennyt mun pikamuistilistaan "silta, jalat levälleen". Ikävä kyllä en muista ollenkaan mikä tämä liike oli. Pitänee jatkossa kirjoittaa vähän pidempi selostus tunnin jälkeen, tää on vähän noloa.

Invertissä tehtiin taas krusifiksi ja siitä pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan vesimiestä. Sitäkin innostuneempi olen siitä, että inverttiin nousu alkaa jo luonnistua ilman vauhtia! Woop woop! Ei siis vielä täydellisesti, mutta alan hahmottamaan, että se on mahdollista.

Olipa mahtavaa tulla kotiin, kun oli tehnyt ruoat valmiiksi jo edellisenä päivänä. Mikro laulamaan ja sit sapuskaa vatsaan. Mun pitää ehdottomasti alkaa taas panostaa food preppiin, sekin on asia joka helpottaa arjen stressiä. Kun herätyskello soi 4.40 ja kotiin tulee 19.45 niin sitä valmista annosta osaa arvostaa. Ja tuleepahan samalla syötyä fiksusti, eikä napsittua vaan jotain nälkään.


Keskiviikkona kävin taas "juoksemassa" "lenkin". (Kuvittele lisäksi vielä air quotet, ole hyvä.) Mutta toi juokseminen tuntuu hyvältä, ainakin näin hind sightilla. Parinkymmenen minuutin jälkeen alkaa happikin kulkemaan jo helpommin, joten pitää alkaa vähän pidentämään matkaa.

Ja pakko kertoa tälläinen pikku huomio, joka tuli lenkkipolulla. Joko nää mun supercoolit Kappahlin treenihousut on niin huikean paljon jämäkämmät kuin kaikki aiemmat housut, tai sitten mun takapuoli on vihdoin ottanut lihasta vastaan. Aiemmin, kun oon juossut, niin toi hyllyvä pylly on aiheuttanut pientä kipua, bo bo bo boing boing -liikkeellään, mutta nää kaksi edellistä juoksua on pakarat pysyneet missä pitääkin. Woop woop!!! Jotain kiinteytymistä havaittavissa!

Odotan sitä hetkeä, kun mun arselle käy näin. Ei ole edes kiire, kunhan vaan joskus! Selkäkin saa näyttää tolta, en pistä pahakseni.

Torstaina unohdin salikamat kotiin, joten perjantaina pääsin vasta alakerran kimppuun.

Käykö kellään muulla niin, että kun astuu salille ja näkee, että se laite millä haluaisi aloittaa, on vapaana, niin tekisi mieli jättää alkulämpö väliin ja kirmata suoraan treenaamaan? Mulla oli tälläinen hetki, kun kaksi ekaa liikettä oli smithissä tehtäviä, mutta pakotin itseni kuntopyörän ääreen. Sitten sinne heti menikin joku typy kyykkäämään ja mulla iski paniikki. 3min myöhemmin, kun typy oli valmis, lopetin mun pyöräilyn kesken ja säntäsin pelipaikalle. Voihan pöljä!

Mitä mä siellä smithissä ja muualla sit tein:

Lantionnosto Smithissä
50kg *10
60kg *10
70kg *7 *8

Bulgarian split squat Smithissä
30kg 2*6
20kg 2*10

Jalkaprässi kapealla
120kg *10 (3)
140kg *10 (4)see må
130kg *12 (3)

Etureisipenkki
55kg 7+1
60kg 4+2
55kg 7+1
55kg 6+4
(+ merkin jälkeinen lukema tarkoittaa pakkotoiston/jen määrää)

Pohkeet
2*20 Päkiänousut per jalka
2*20 balettinousut

SJMV alataljassa
40kg 3*10

Treeni tuntui persuksissa kaksi päivää, joten osoite on tälle pancake bärsseelle ihan oikea.

Sunnuntaina käytiin POLEavoin -tunnilla, johon olisi tarvinnut olla tekniikka1 jo hallinnassa. Mutta (suuresta stressipaniikista huolimatta) päätettiin, että meidän 10 kerran kokemuksella voi ainakin mennä takariviin harjoittelemaan vanhoja juttuja tunnin ajaksi.

Nyt oli paikalla Viivi, joka on Fitnesspan kolmas opettaja ja mielettömän upea ilmestys. Oikeastaan ihan täydellinen, in a not-lesbian-but-can-definitely-appreciate-a-rockin-body -way. Jälleen kerran hieman erilainen tapa opettaa, sain uusia vinkkejä ja tuntuu, että joka kerta edistyn huikeasti, kun opettaja vaihtuu.
Aluksi pyörittiin kolmoisjoutsenta siitä siirtymistä tuoliin ja takaperin merenneitoa.

Jatkettiin etureisinojalla, joka on edelleen bitch sisäreisille, mutta sentään onnistuu. Sitten krusifiksia ja ehkä jotain muuta tuttua, kunnes:

Polvitaivepito ja perhonen tangolla!!! Mä luulin, että menee vielä pieni ikuisuus, että päästään noita kokeilemaan, mutta mitä vielä.
Viivi kysyy : "haluutteko kokeilla? " ja molemmilla lähtee hännät heilumaan ja lapsen (vai koiran) innostuksella nyökkäillään, että joojoojoo!

Perhonen

Ensin pienellä neuvolla ja sitten ihan yksin, mutta onnistumista ei voinut estää. Ei ne varmaan kauniilta näyttäneet, mutta sitä voi hioa sitten jatkossa.

Awesome tunti kaiken kaikkiaan ja oli myös ilo seurata edistyneempiä tankoilijoita, mitä kaikkea tässä on itselläkin vielä edessä. En malta odottaa, että opin lisää ja pääsen kokeilemaan seuraavan tason tunteja, joita Viivi opettaa.

Kun pääsin kotiin ja olin vähän syönyt ja askarrellut, huomasin että olin tänne mun treenipäiväkirjaan merkinnyt kehonhuoltoa. Teen alustavan treenisuunnitelman viikoksi aina etukäteen ja muokkaan sitä viikon mittaan vastaamaan todellisuutta. Se myös auttaa pitämään tiellä ja ennen nukkumaan menoa kävin kuin kävinkin koko kropan läpi ja venyin vähän joka suuntaan reilu puoli tuntia.

-Aittatar

Guest Star Pilli, hellcat joka on järkyttänyt monen mielenrauhaa. Täys rääpäle, jos multa kysytään.

Tupakoijan tunnustuksia: Helmikuun läpikäyntiä

Mulla nousee pala kurkkuun ja kyynel silmään, 

kun mietin, että mä oon ehkä onnistunut tässä. 

I didn't quit quitting.

On ollut hauska huomata, että asia jonka lähtökohtana oli olla terapiamuoto mulle, kiinnostaa ihmisiä. Tämä lopettamisesta kirjoittaminen siis. Jos ei muuten, niin tsemppausta on tullut. Ihanaa hyväntahtoisuutta on ollut tarjolla ja ihmiset ovat todella anteliaasti halunneet jakaa omat tarinansa, jos niistä vaikka olisi mulle apua. Ja jokainen tarina on valanut muhun uskoa, että mäkin pystyn tähän. En ole sen parempi tai huonompi, kuin muutkaan, mutta juuri tällä hetkellä olen hippusen awesome!

Se esimieheltäni saamani negatiivinen kommentti on tähän asti jäänyt ainoaksi. Muuten ihmiset ovat olleet pelkästään kannustavia. Osa ehkä hieman yllättyneitä, että tässä edelleen ollaan, savuttomina 2014. Mutta jos rehellisiä ollaan, niin kyllä tämä mut itsenikin yllätti.

Yksi työkaveri, joka tiedusteli jaksamisia kysyi, että olenko huomannut jotain konkreettisia muutoksia kehossani. Nyt on ikävä kyllä pakko myöntää, että ei, en ole huomannut mitään. Fyysisiä edistymisiä.

Osittain asiaan vaikuttanee se, että vähensin viime vuonna tupakointia jo niin paljon, että terveys varmasti lähti jo nousuun silloin. Mutta uskoisin myös, että esimerkiksi keuhkoni eivät ole vielä joutuneet koetukselle, joten en edes tiedä vaikka olisikin tapahtunut jo huikea muutos.

Laura kertoi, kun vielä tupakoi, hänellä oli hapenoton kanssa vaikeuksia. Kun yritti vetää syvään henkeä, niin tuli vaan stoppi vastaan, keuhkot ei enää enempää vetäneet. Kuulostaa aivan liian tutulta. En muista milloin oisin viimeksi saanut haukoteltua kunnolla, ilman suurta pinnistelyä. Lohdullista olikin kuulla, että Lauralla ei enää ole tätä ongelmaa. Eli on mahdollista, että jonain päivänä minäkin voin taas hengittää vapaasti. Mutta siihen asti hengityksen henkinen vapaus on jo suuri helpotus.

No entäs ne hyvät puolet? Edelleen on ihan sairaan siistiä aamulla herätä, kun laukussa ei ole kessua ja mulla ei ole sairas paniikki sen suhteen. Se luulo, että tupakka rauhoittaa stressin keskellä, on kadonnut. Se etten tarvitse tupakkaa rauhoittaa.

Ruokatauon saa viettää rauhassa. Ennen se oli lähinnä kilpailu, kuinka nopeasti ehtii syödä, että pääsee tupakoimaan. Nyt olen tarkoituksella hidastanut tahtia ja oppinut nauttimaan koko puolesta tunnista. Laiskat ruokailut on ehdottomasti mun lemppareita muutenkin, joten iso bonus tämä. Ei ne ihan lauantain aamiaisilta tunnu, mutta parempia silti.

Mulla on kauttaaltaan rauhallisempi olo. Se ei varmasti päällepäin näy, mutta olen huomannut tilanteissa, joissa ärryn, en enää tarvitse tupakkaa rahoittuakseni. Ennen ne oli niitä tarpeellisimpia kessuja, sellaisia, joita ei yritetty siirtää vartin tai tunnin päähän. Kun vitutti, oli mentävä. Varmaan kaikki tupakoijat ymmärtää.

Kävin muuten tämän jutun kirjoittamisen aikana juoksemassa muutaman kerran. Joudun toteamaan, että keuhkoni eivät ole superkunnossa hapenottokykyni ei hivele täydellisyyttä. Toisin sanoen, en huomaa mitään eroa. Mutta se, että mummohölkkäni alkaa pitkällä, jyrkkenevällä ylämäellä, enkä kuollut, on ihan positiivinen merkki!

Tänään tuli 2kk savuttomuutta täyteen ja se on pisin aika sitten vuoden 98. Oho! Joku lopettanut juuri kertoi, että hänelle vaikeinta oli tästä hetkestä eteenpäin pari kuukautta. Gotta stay strong!

Tupakkaa ei helmikuussa tehnyt mieli, kuin ihan pari kertaa. Mutta pelko siitä, että se maistuu edelleen yhtä hyvältä, on niin suuri, että olen suosiolla jättänyt kokeilematta.

Tsemppiä kaivataan edelleen, hetken aikaa vielä kävellään suossa, joka saattaa upottaa yllättävästi. Onko jollain muulla ollut vaikeimmat hetket parin kuukauden savuttomuuden jälkeen? Miten selvisitte? Onko tulevaisuutta ajatellen jotain keinoja, millä pääsee yli hankalista hetkistä?

Help me!

-Essi

etsin sankaria,

joka tekisi kaikesta helppoa

veisi pois epäilyksen,

kannattelisi,

lupaisi maailman

osottaisi oikeaan suuntaan

ja huutaisi,

jos en usko

löysin, että

sankari olenkin minä.

Äiti-kissipoika -laatuaikaa.