Tällaisen sain whatsappin kautta eilen illalla. Hymyilytti!
Tiistai oli taas näitä päiviä, jotka todisti mulle, että salille kannattaa tulla aina. Ei se motivaatio mikään huippu ollut, mutta alkulämpän läpi juostessa (ei kirjaimellisesti, lämpö tuli soutulaitteessa) aloin päästä fiilikseen.
Aloitin treenin hirveällä tohinalla. Syke pysyi korkealla läpi treenin, keskisyke oli 143. Maksimisyke aivan huikea, 188, joka yleensä saavutetaan vain jalkapäivänä. Ekat kuusi liikettä tein superina ja sain pidettyä painot ja toistot hyvinä lyhyistä palautumisista huolimatta.
Viimeiset kolme liikettä teinkin yksitellen. Kokeilin selälle ylätaljaa pyramidina. Eli 20-35kg 5kg nostoilla, ei taukoja. Oli muuten 20kg aivan eripainoinen setin alussa, kun vertasi lopun kiriin.
Loppuun taas hauiksille väsytykset ja sellainen pumppi käsiin, että ihoa kiristi. Kertakaikkiaan huippu treeni ja suihkussa vaan hymyilytti, kun oli kroppa täynnä endorfiineja. Näistä hetkistä mä nautin ja niiden avulla mä jaksan odottaa tuloksia, jotka ei näy ja tunnu hetkessä.
Näitä mä tein:
Leuat
Keltainen *8 *6
Sininen *8 *8
Dippi 3*10
Ojentajat taljassa
20kg *10 *12 *
Hauiskääntö kp
12.5kg *5
10kg *12
12.5kg
Ristikkäistaljassa selkä
15kg *8 *10
Ristikkäistaljassa hauis
7.5kg *8 *10
Ylätalja
20kg *15
25kg *10
30kg *10
35kg *7
30kg *10
25kg *10
20kg *15
Ranskalainen punnerrus kp
6kg
Hauisväsytykset
6kg 10:stä alas
Vasen vs. Oikea
Keskiviikkona kävin treenaamassa rinnan, vatsan ja olkapäät. Pääsin lähtemään töistä vähän aiemmin, niin oli täten vähän enemmän aikaa salilla. Ja viime viikon pyhistä lupauksista huolimatta, edelleen tahkoan kolmea liikettä per lihas. Paitsi vatsat, joille tuli neljä (jäi varmaan kolkuttamaan alitajuntaan se edellisviikon vajaa treeni! ) Pitää vaan tehdä vähän nopeammin, niin ehtii. Mutta siis ei mitenkään hätiköiden.
Penkissä aloitin pyramidisarjalla, taukoina vaan se mitä painojen vaihtamiseen meni aikaa. Lopun toistot käsipainoilla, noilla ihan pikkiriikkisillä, oli todella raskaat. Muttei liian raskaat!
Yksi huoli, mikä mulla alkaa piakkoin, jos painojen kehitys ei hyydy, on että käsipainot loppuu kesken. Meillä on isoimmat vaan 15kg ja ne mä oon nyt ottanut käyttöön ensimmäiseen sarjaan vinopenkkiä. Mitäs sitten, kun ne käy liian kevyeksi? Meillä on sellainen outo TV-shop henkinen käsipainoviritys, joka näyttää NIIN hasardilta, mutta on kai ainoa vaihtoehto.
Ei ihan Shake Weight sentään.
Penkki
8kg kp 15
20kg 10
30kg 10
35kg 8
37.5kg 5
35kg 6
30kg 8
20kg 10
8kg kp 15
Voimapyörä
*10 *10 *8
Pystypunnerrus laitteessa
30kg *8 *10 *10
Vinopenkki
15kg *5
12.5kg *8 *7
Vipunostot sivulle
8kg 3*10
Istumaannousut negatiivisessa penkissä
10kg 3*12
Rinta ristikkäistaljassa
7.5kg 3*12
Pystysoutu
20kg 3*10
Vatsat taljassa pyramidi
25kg *10
30kg *10
35kg *10
30kg *10
35kg*10
Vinot vatsat russian twist
10kg 3*15
Punnerruksia venyttelyn välissä. Kuulitteko, VENYTTELYN! Tää kehonhuoltohan lähtee kohta käsistä.
Torstaina kolmas salipäivä putkeen, että saan varmasti kaikki hoidettua. Jalkapäivää siis tiedossa ennen tankoilua. Jälleen kerran vähän aiemmin karkasin töistä, jotta ei tulisi kiire
Sumokyykky Smithissä
30kg *15
40kg *10
50 2*8
40kg *10
30kg *15
Luistelukyykyt
10kg 3*10
Lantionnosto Smithissä
30kg *15
40kg *12
50kg *12
60kg *8
50kg *12
40kg
30kg
Hackkyykky
30kg 3*10
Etureisipenkki
40kg 15
45kg 2*10
40kg
Pikainen peiliselfie hackissa. Eihän kukaan näe?
Hackjalat ja mun salitossut.
Tankoilutunti. Miten tätä voittajaoloa oikein kuvailisi?
Alkuun pari pyörähdystä, tuoli takaperin oli uusi, samoin koukku (tää tais olla Satun keksimä nimi!) Onnistui pienen alkunihkeyden jälkeen ihan ok.
Sitten siirryttiin pyörityksistä pitoihin. Ihan yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, pääsin siihen inverttiin, niinkuin siihen kuuluu mennä. Joku aika sitten kirjoitin, miten en näe, että olisi koskaan mahdollista onnistua nostaa kroppa hallitusti tangolle. Luulin myös, että liikkeessä on jotain mitä en ymmärrä, jonka takia se ei onnistu.
Nyt kun vihdoin sain inverttiin nousun onnistumaan hallitusti, tajusin, ettei kyse ollut osaamisesta tai jostain kikasta. Liike vaan vaati tietyn määrän duunia alle. Luulisi sitä jo pikkuhiljaa menevän tähänkin kalloon ajatus, että onnistuminen vaatii työtä ja ei ole mitään ihmekeinoja ja kikkoja, joilla menestyä.
Viime sunnuntaina opittiin tekemään sekä perhonen että polvitaivepito invertistä. Tällä kertaa halusinkin kokeilla tehdä liikkeet sarjassa, ensin perhonen, siitä siirtyminen polvitaivepitoon, josta lopuksi käännyin supermieheen. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun uskalsin siellä yläilmoissa siirtyä supermieheen. Ja voin kertoa, että se näkyi reisissä. Kaikkien aikojen mustelmat.
Sisäreisi. Ylempi kuva samana iltana otettu, alempi seuraavana aamuna. AUTS! Voisi kuvitella, että tankoilun sijasta olen kokenut väkivaltaa. Kauniit kesäsääret on so 2012.
Saatiin muuten siunaus siirtyä tekniikka 1-2 tunneille. Eli myös opettajan mielestä kehitystä on tapahtunut.
Tämäkään liike ei tunnu parista vasta-aloittaneesta enää täysin mahdottomalta.
Mun suhde hienhajuun on muuttunut. Se edelleen siis haisee pahalta, mutta se aiheuttaa erilaisen mielleyhtymän. Ennen päällimmäinen ajatus oli:
"Vittu et haise pahalta"
Nyt mun päässä liikkuu tälläinen pohdinta:
"Hyi että haisen työltä ja tuloksilta ja lihaksilta ja terveydeltä ja paremmalta ololta. Ansaitsen jokaisen hikikarpaloni."
Mutta tämä koskee vain treenihikeä. Ja senkin mä siis pesen pois heti treenin jälkeen. En siis tahdo siltä lemuta, vaikka se ei aiheuta ihan samanlaisia fiiliksiä kuin aiemmin.
Perjantaina kävin työkaverin kehotuksesta palauttelevalla lenkillä. Fiksu jätkä ja fiksu kehotus. Ei nimittäin ollut lauantaina jalat kipeät. Viime jalkapäivän jälkeen olin neljä päivää jumissa. Aika voittajaolo!
Samainen työkaveri suositteli myös juoksemaan vetoja, intervalleja. Mulla on selkeästi ongelmia ottaa neuvoja heti vastaan, tämänkin ajatuksen piti jonkin aikaa muhia päässä. Ihan pöljä lähtökohta, kun toinen selkeästi tietää enemmän, kuin itse. No lauantaina päivällä, auringon paistaessa kauniisti, lähdin nöyrästi toteuttamaan tätäkin ehdotusta. Juoksin ensin parikymmentä minuuttia mun päivän juoksuvalmentajan luokse. Hänen kanssaan sitten käppäiltiin läheisen lammen luo ja siellä juostiin sitten pikkupätkiä täysillä. Valkku olisi halunnut juosta pidempään, mutta ymmärsi kyllä, että mä olen ihan rapakunnossa.
Valkun iloinen vastaanotto
Käpyteltiin rauhallisesti pinkoilujen jälkeen.
Nostettiin mun sykkeet aina n. 180 bPM ja sit käveltiin kunnes ne laski lähemmäs 140 bPm. Puolisen tuntia me siellä pyörittiin ympyrää, kunnes alkoi vettä ripottelemaan. (Sade kesti vain hetken, joten oltaisiin voitu jäädä pidemmäksikin aikaa.) Käveltiin vielä kevyt lenkki ja mentiin sit valmentajan luokse vähän venyttelemään ja odottamaan emäntää kotiin. Kahvit kitaan ja sitten vielä juoksu kotiin. Hyvä mieli ja taatusti makoisat yöunet tiedossa!
Väsynyt ja punainen poukkoilija.
Sunnuntaiksi sovittiin Lauran kanssa juoksutreffit aamupäivälle. Käytiin pitkästä aikaa taas Keinukallion ympäristössä jolkottelemassa. Teki hyvää päästä vanhaan tuttuun ja rakkaaseen ympäristöön muistelemaan viime kesän treenejä. Sen, että osa meidän reitistä oli edelleen hiihtolatua, ei annettu häiritä menoa.
Oli mulle tosi hyvä lenkki. Ehkä nyt alkaa huomata tupakoinnin lopettamisen edun keuhkojen kannalta, kun oli mielettömän hyvä happi loppuun asti. Oli jopa niin mahtava fiilis, että olisin voinut jatkaa juoksua loputtomiin. Tai ainakin siltä se tuntui. Hiekkatiet ja maastopätkät voitti ton asfaltilla tossuttelun 6-0. Näitä lisää.
Onnellinen (?) mummohölkkääjä.
Illaksi oli varattu paikat avoimelle tankotanssitunnille. Oli epäilyksenä, että kaiken tämän mahtavuuden jälkeen, mitä viikko 10 vuonna 2014 on urheilun saralla ollut, ei enää tankotanssi voi sujua. Ja olin puoliksi oikeassa. Alku oli hankala, käsivarret oli kipeät ja alppinaurisasia ei toiminut.
Yritimme myös banana splittiä, joka varmisti mulle yhden asian: Mun on kehitettävä mun liikkuvuutta. Jos haluan pystyä tekemään tiettyjä liikkeitä, ei tämä rautakanki, jota kropakseni kutsun, riitä.
Pääsin myös ensimmäistä kertaa kokeilemaan kaksosta ja skorpionia ja molemmat onnistui jotenkuten. Kaksonen paremmin, kun skorpparissa mun superällömustelmat kiukutteli vastaan.
Skorppari
Kaksonen
Illalla ennen nukkumaanmenoa vielä vähän venyttelyä aiempien ajatusten tueksi. Tahdon spagaatin! Tavoitelista kasvaa, mutta hyvä niin. Ei pääse laiskistumaam, kun on päämääriä mihin hakee.
-Aittatar
Monsieur Karalahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti