TPK viikko 25: Kun kuntoilu pelottaa.

Maanantai

Mulla oli edellisviikon salivajeesta jotenkin tosi huono omatunto. Ahdisti ajatus siitä, miten pikkuhiljaa tää koko fasadi, jonka olin eteeni rakentanut ja niin kivaksi tällännyt, alkaisi pikkuhiljaa murenemaan ja sohvaperuna-Essi tekisi comebackin. Aloitin siis käymällä heti maanantaina salilla.

Tein rinnalle kaksi uutta liikettä, perus levytankopenkin sijaan tein liikkeen käsipainoilla varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. Lisäksi oltiin saatu pec deck -laite viime viikolla, joten olihan se testattava heti. Hieman oli painojen kanssa hakemista, seuraavan kerran saa jo laittaa enemmän rautaa heti kättelyssä.

Sitten tein vähän hauista. Jos sana vähän tarkoittaa: rikoin molemmissa liikkeissä omat ennätykseni!

Hauiskäännössä käsipainoilla uskaltauduin kokeilla viimeiseen sarjaan aloittaa 15kg kalikoilla. Jumankekka, nehän nousi. Kolme kertaa!

Sitten eristetty haukka, Scott-penkissä. Oon tainnut tässä joskus kokeilla +12.5kg mutkatankoon (joka painaa ~7-8kg varmaan) lastattuna, mutta tällä kertaa toi +10kg tuntui niin kevyeltä, että iskin toiseen sarjaan suoraan 15kg ja sekin nousi ihan kaksi hyvänpituista sarjaa!

Loppuun vielä taljassa ojentajaa, ensin tangolla suoria sarjoja ja loppuun väsytykset, joita teen aina välillä eri lihaksille. Eli ensin 10 toistoa, sitten lihasjännityksessä pito 10 sekunnin ajan. Sitten 9 toistoa ja 9 sekunnin pito. Samaa rataa ykköstoistoihin asti. Näissä saa tiputtaa painot aika pieniksi, muuten ei nouse pakka loppuun asti ainakaan mulla.

Omien ennätysten rikkominen on huikea motivaationostatin. Seuraavaa käsitreeniä ei malttaisi odottaa.

Penkki käsipainoilla
8kg 2*15
15kg *8 *6
12.5kg *11 *12

Pec deck
25kg 2*15
30kg *15
35kg *12

Hauiskääntö kp
12.5kg *10 *8
15kg +12.5kg *3 *6 pb!!!!!

Hauiskääntö scottissa
+10kg *12
+15kg 2*8 pb?!?

Ojentajat taljassa
35lb *15
40lb 2*15

Ojentajat taljassa narulla pysäytyksillä 10-1
25-20-15lb

Salil vika.

Tiistai.

Iltavuoro tiedossa, joten vapaa aamu oli hyvä tuhlata frisbeehommien parissa. Yksin toi Urkkakeskuksen rata on vähän ikävä, kun kasvillisuus syö kiekkoja ja itsekseen etsiskely saattaa alkaa itkettää. Näin ollen päädyin Ristikiveen, jossa vain sadat puuosumat itkettää.

Keli oli alkanut vähän arveluttavasti ympäri Suomen, mutta "pipo päähän ja menoksi" oli päivän motto. Oli muuten ihan ehdoton asuste toi pipo, mulla korvat jäätyy muutenkin helposti, ilmankin tuollaisia sääilmiöitä, joita oli edessä.

Jo ensimmäisen avauksen jälkeen taivas aukesi. Siinä puttausta hieman häiritsi rakeet, jotka napsuivat kiekkoihin ja kroppaan ja laskivat lämpötilan 10°:sta 3°:seen.

Sissi sisälläni päätti kuitenkin vetää kierroksen loppuun ja palkita itsensä kahvilla suorituksen jälkeen. Näpit oli jossain vaiheessa niin jäässä, ettei tuntoa enää ollut ja heittäminen oli lähinnä "toivotaan toivotaan" -luokkaa. Pääsin kuitenkin kierroksen loppuun ja parin viimeisen väylän aikana aurinkokin pilkisti taas taivaalta.

Aurinko pilkotti ja kiekko jäi puuhun.

Koska keli teki täyskäännöksen ja oli lämpimämpi, jäin vielä hetkeksi harjoittelemaan puttausta. Mun pitäis keskittyä niiden ja lähestymisten harjoitteluun, vaikka mun avauksetkaan ei ole vielä kunnossa. Eli siis kaikki osa-alueet ihan levällään. Mutta avauksissa saa sentään riuhtaista täysillä, noissa lähestymisissä, missä pitäisi heittää lyhyt pehmeä viskaisu, olen ihan hukassa.

Kun istuin kahvilla, alkoi taivaalta tulla räntää. Olin kiitollinen, että karkasin ajoissa sisälle piiloon.

Keskiviikko.

Maanantain iltavuoro esti pääsyn tankoilemaan, mutta onneksi keskiviikkona pääsin Terhin tunnille. Tykkään siitä likaista tosissaan, ihana tsemppari.

Aloitettiin pyörähdysyhdistelmällä:
Marlo spin
Makkarat grillissä
Kehto

Jatkettiin pyörimistä näin:
Tuoli
Takatuoli
Tuoli

Seuraavaksi pitoihin. Sisäreisien kauhuksi tehtiin supermiestä kolmesta eri lähtötilanteesta:
Vaaka skorpparista
Polvitaivepidosta
Hip lockista

Lunch box ja siitä siirtyminen takanojan kautta istumaan.

Tankoystäväni on kehittänyt selviytymismekanismin elämän epäonnistumisiin ja se on Palomies. Jos joku asia ei oikein onnistu ja alkaa risomaan, niin
"Vitut, mä teen palomiehen."

Mulle toi lunch box on vähän sama asia, liike joka onnistuu aina ja johon voi luottaa. Kun se on ohjelmassa, tulee hyvä mieli, kun tietää, että ihan kaikki ei mene päin mäntyjä.

Torstai.

Olin vieläkin hieman ekstaasissa maanantain haukkaenkoista ja puhkuin intoa päästä salille. Ja oikeasti, olisiko parempaa tapaa korkata juhannusvapaa. Enkä ollut ideani kanssa yksin, salilla oli saman verran populaa kuin normaalistikin.

Päätin, että olisi aika jakaa alaosasto kahdelle päivälle, joten suunnittelin tekeväni pepun, selän ja olkapäät. No suunnitelmaksi jäi. Aloitin lantionnostoilla levytangolla ja se sujuikin ihan mallikkaasti. Lämmittely alkuun pelkällä tangolla, sitten työsarjat 50kg:lla ja loppuun taas nää perinteiset väsytykset. Ekaa kertaa kokeilin alakropan lihaksiin ja oli muuten pakko pitää kutostoistojen jälkeen pikku happitauko.

Seuraavaksi vuorossa alataljasoutu. Piti tehdä pudotussarjoina, mutta ensimmäisten jälkeen tuli vähän heikko olo. Tein toisen sarjan suorana ja oli otettava vähän lepiä penkillä. Kolmannen sarjan jälkeen kipitin vähin äänin pukuhuoneen suojaan, yritin pidätellä oksennusta istualtaan ja odotin, että salin ainoa naistreenaaja mun lisäksi, lähtisi pois. Kun ovi vihdoin sulkeutui kyseisen tehopakkauksen takana, siirryin makuuasentoon hengittelemään.

Mä en nyt tiedä, mikä mulle tuli. Jos jotain pitäis veikata, niin mulla oli varmaan nesteytys vähän päin prinkkalaa, kun tuli juotua iltapäivällä ehkä muutama kuppi kahvia.

Lantionnosto levytangolla
2*15 omapainolämppärit
20kg 2*15
50kg 2*10 1*12
20kg väsytykset 10-1

Alataljasoutu pudotussarjoina
20kg 2*15
41-35-27kg 10-8-10
41kg *8

Siinä jonkin aikaa pötköttelin, kunnes uskalsin nousta ylös. Nopea suihku ja kotiin nukkumaan paha olo ja mieli pois.

Lauantai.

Juhannushumujen jälkeen oli jo vähän ikävä frisbeekiekkoja jotka olin unohtanut kotiin, joten lähdin Urkkakeskukselle harjoittelemaan puttausta. Siinä vartin jälkeen päätinkin lähteä kierrokselle, jolta palasin kaikkien kiekkojen kanssa myös takaisin. En siis laskenut heittoja. Loppuun lisää puttausta ja hyvillä mielin kotiin nukkumaan.

Sunnuntai.

Aamupäivästä hain J:n kyytiin ja ajettiin Loviisaan. Kolme autoa ja yhdeksän heittäjää saatiin kasaan tälle 18-väyläiselle radalle.

Loviisan rata on kyllä kiva. Jotenkin upea paikka. Oon kyl tykännyt kaikista noista pitkistä radoista, joissa mun tulokset on ihan naurettavia. Tali ja Keinukallio. Vaikka ne ei sovi mulle, niin tykkään siitä haasteesta. Voi myös olla, että mua stressaa radat, joilla mun taitotason kuuluis riittää. Näillä ihan övereillä mun ei tarvii vielä pärjätä.

Loviisasta jäi mieleen muutama rata. Yksi joka oli ihan mun turmioksi oli nro 11kapea väylä ylämäen reunalla. Toisella puolella kymmenien metrien pudotus (siinä oli aita, mutta aidassa oli reikä, joka näytti mun kiekon mentävältä) ja toisella puolella puita ja rinne, vaikkakin huomattavasti lyhyempi. Mutta sen kun selvitti, pääsi heittämään mun lemppariväylän nro 12 par4. Kallion reunalta alas, 174m pituutta, tilaa on heittää vaikka muille jakaa, joten olis vaan osattava heittää oikein. Toisella kierroksella sain väylän pariin ja se olikin mun ensimmäinen par4:llä.

Toinen kiva väylä oli 10? joka oli ehkä sen takia kiva, että molemmilla kierroksilla mulla onnistui avaus. Se on jyrkästi oikealle kaartuva ja vaikka mun avaukset eivät menneet niin kuin suunnittelin, pääsin helposti yli metsän ja väylälle.

Väylä 17 joutui mun inhokkilistalle. Pitkä ja puolimatkassa taittuu jyrkästi vasemmalle. Jos heitoilla olisi pituutta, niin olisi mahdollista onnistua, mutta mun minirykäisyt ei helpota hommaa. Taisin saada molemmilla kierroksilla +3-4 tuloksen.

Heitettiin kaksi kierrosta ja välissä syötiin makkaraa. Keli ei ollut se mitä kesältä toivoisi, mutta ei kuitenkaan satanut koko päivää. Se on kyllä ihan riittävää, kun muutaman kerran on tullut kunnon sateessa heitettyä, eli mulle riittää, jos kengät pysyy suhteellisen kuivina. Ekalla kierroksella +29 ja toisella +32.

Puhuinkin mun hierojan kanssa, kuinka on ollut hienot kelit ja Kervinen oli vähän ymmällään. Mutta nyt lajista innostuneena, hyvän kelin käsite on hämärtynyt. Pieni sade ei ole vielä mitenkään huono.

Salin kannalta viikko oli aika surullinen, mutta päätin etten nyt stressaa aiheesta. Jos se aika tulee käytettyä jotenkin edes fiksusti, niin ei mene edes hukkaan. Mun on pakko kyllä myöntää, etten ole ton heikkous episodin jälkeen edes uskaltanut mennä. Koska hinku ei ole ollut suuri, niin olen antanut pelolle otteen. En vaan halua mennä sinne ja päätyä taas penkille makaamaan oksennusta pidättelemään. Ehkä olen vain heikko?

- Heikko-Aittatar

TPK viikko 24: Addicted to disc golf.

Maanantai.

Mulla oli aikaa tapettavaksi ennen tankoilua ja tietenkin halusin lähteä frisbeetä viskomaan. Meillä on työporukka pistänyt pystyyn whatsapp-ryhmän josta voi hakea Frisbeegolf seuraa. Tositarkoituksella.

Olin jo päättänyt mennä urheilupuistoon heittämään yksin yhden rundin, mutta kun Siltikseen oli menossa pari heittäjää (S ja J), niin rohkaisin itseni ja liityin seuraan.

Mua jännittää aina uudet asiat. Eikä välttämättä edes ensimmäisen kerran jälkeen helpotu. Nytkin mua jännitti ihan hirveesti mennä heittää vaikka olin käynyt S:n kanssa jo viime viikolla Kivikossa.

Käytiin ensin harjoittelemassa kentällä, kun J oli vielä matkalla töistä. Tyyppi muuten asuu siinä ihan puiston reunalla, eli voi halutessaan vaikka keskellä yötä lähteä kiertämään. How awesome? Suomen kesässä se on vielä ihan mahdollista, vaikka tämänhetkinen onkin ollut vähän märkä ja harmaa.

Aloitettiin kierros siinä neljän aikaan ja tiesin heti, etten ehdi heittämään loppuun asti. Se ehkä jotenkin auttoi mua rentoutumaan, koska ensimmäiset väylät meni ihan nappiin. Muutenkin fiilis oli rento ja hyvä. Ainakin ajoittain. Pelikumppanit varmaan olisi osittain eri mieltä.

S ja J on kyllä loistoseuraa radalla. Kumpikaan ei ole liian kilpailuhenkinen, etteikö voisi iloita täysillä toisten onnistumisissa. Ilmapiiri oli äärimmäisen kannustava ja sehän sopii minun tyyppiselle ihmiselle paremmin kuin hyvin. Mulla oli yhdeksännellä väylällä, kun tein lähtöä, sellainen olo, että musta voi vielä tulla hyvä. Joskus.

Puttaustaito on se mikä erottaa birdien bogeysta.

Epäonnistuminen saattaa pilata koko kierroksen.

Mutta onnistuminen. Se on se lajin suola.

 Tankoilutunti ei ollut mitenkään erityinen. Tehtiin pitkää pyörähdyssarjaa, joka oli kaikkea muuta kuin sulava.

Bumerangi
Palomies
Piruetti
Takaheitto
Takajoutsen
Kehto
(Jotain mitä en muista)
Nuoli
Merenneito

Tankoilu oli limaista ja hikistä ja Aysha loisti poissaolollaan, joten ei mitään kerrottavaa jälkipolville.

Tankoilun jälkeen oli vielä energiaa ja auringonvaloa ja yhdeksän heittämätöntä väylää. Jäi selkeästi keskeneräinen kierros vaivaamaan, joten ajoin takaisin Siltamäkeen hoitamaan hommat loppuun. Pojat lopettelivat juuri toista kierrostaan ja herrasmiehenä J jäi seuraksi heittämään ja pitämään kirjaa mun suorituksista.

Olin kadottanut kaiken rentouden tankoilun aikana. Ensimmäisillä väylillä meinasi alkaa kiukuttaa, mutta onneksi pikkuhiljaa löytyi taas Essin groove. Päätin kierroksen tuloksella +16, joka oli mulle hyvä.

J julkaisi tuloksen meidän whatsapp-ryhmään ja yksi "hunajakieli" kommentoi:
"J mitä vittua?"
Tuntuipa hyvältä, tyyppi siis luuli sitä J:n tulokseksi. Onneksi sain pelata kierroksen seurassa, jossa sain paljon positiivista palautetta ja olin oikeasti tyytyväinen mun tulokseen, muuten olisi saattanut käydä pahasti itsetunnolle. Fragile shit that self esteem stuff.


Tiistai

Töiden jälkeen taas frisbeehommiin. Ensin koukin mukaani herran S ja suunnattiin kohti Talia tällä kertaa. Loppupoppoo oli tulossa meitä myöhemmin, joten saatiin hyvän aikaa harjoitella molempien heikkoutta, puttaamista.

Talissa on hyvät puitteet harjoitella. On tilaa heittää pitkiä avauksia ja on useampi harjoittelukori puttausta varten. Noin tunti me taidettiin kuluttaa sen yhden korin äärellä.

Talissa oli Talin Tallaajien järjestämä disc golf for beginners -kurssi. Tuollainen ei olisi ollut yhtään pöllömpi tapa tutustua lajiin, saisi heti alkuun opit oikeaan tekniikkaan, niin ei tulisi opeteltua jotain omaa kikkailua. Mulla kävi siinä mielessä tuuri, että oli toi iso kasa harrastajia ympärillä, jotka osasi kertoa, että kannattaa kiinnittää tekniikkaan huomiota alusta lähtien. Oma innostus oli seuraava asia joka helpotti hommaa. Opiskelen youtubesta osaavimpien videoita ja yritän imeä kaiken itseeni.

Kun T.S. ja T.H. saapuivat vihdoin paikalle, herra S oli hukannut vastalöytyneen puttinsa taas ja oltiin lähtöpisteessä. Muutaman Matti Myöhäisten lämmittelyheiton jälkeen lähdettiin vihdoin sateen siivittämänä kierrokselle.

Tali vie kyllä kaikki luulot ja uskon itseen pois heti ensimmäisellä väylällä. Par 5 ja reilu 200m pituutta. Sen verran kapea, että OB:lle (out of bounds, oletan. Ylimääräinen heitto lisätään tulokseen.) joutuminen vähintään todennäköistä. Ja OB:llehän mä heitin. Kahdesti. Muutenkin viskoin tarpeeksi monta kertaa ja lopulta sain tulossarakkeeseen ysin.

Toka väylä olikin paljon lyhyempi, mutta mando(mandatory, eli pakko kiertää tietyltä puolelta estettä)portti toi oman haasteensa. Tuurilla sain avauksen osumaan niin, ettei tarvinnut heittää dropparilta (drop zone. Niillä radoilla joilla on droppari, heitetään siitä, jos ei ole onnistunut heittämään mandon oikealta puolelta. Ylimääräinen heitto lisätään tulokseen.) Mokasin sentään putin, joten +1 jäi tältäkin väylältä.

Kahden ensimmäisen väylän jälkeen alkaa kaikki väylät puuroutua toisiinsa. Paljon osuin puihin ja heitin OB:lle. Pari hyvää avausta, yks ihan huikee lähestyminen, jonka putin mokasin täysin, yks toinen lähestyminen, jossa kiekko vihdoin käyttäytyi, kuten luulin, että sen pitää (eli vihdoin tajusin mitä siinä tilanteessa kuuluu tehdä, kiekko ois toiminut fiksusti jo aiemminkin) ja kaksi hienoa puttia. Siinä mitä mulle jäi käteen +42 tuloksen lisäksi. Ainiin ja tietty se taaksepäin heitto. Kun heittää täysillä päin väylän ensimmäistä puuta, saattaa tuloksena olla miinusmetrejä ja iloisesti hirnuvia kanssafribaajia.

Mulla on niin paljon teknisiä ongelmia kuvien kanssa, että tähän väliin tulee nyt aamumaha, leikkausarpineen ja hentoine vatsalihasvarjoineen.

 Tali palauttaa taas maanpinnalle, jos on päässyt nousemaan jostain syystä omat taidot hattuun (ei todellakaan ollut mun ongelma). Järkyttävän pitkä väylä nro 18, jossa kori sijaitsee keskellä OB saareketta. Sen verran kapea on väylä myös, että OB:lle joutuminen ennen saareketta on myös epäreilun todennäköistä

Kaiken kaikkiaan Tali vähän runteli meidän porukkaa. Noi huikeat heittäjät T.S. ja T.H. on kyllä hienoa seurattavaa, ei oikeasti mitään järkeä, miten hienosti viskovat kiekkoja. Kun saisi edes ripauksen sitä miten he näkevät väylät ja heitot, mikään ei estäisi mun kehitystä.

Herralla S menikin muiden tuskailusta huolimatta tosi hyvin! Hieno kierros oli seurata häntä. Tyyppi on alkanut löytämään sen oman jutun ja tekee sitä. Aiemmin hänelle on ollut vähän näytöntarvetta ja on yrittänyt kiskoa yli oman taitotason, kiekoilla, joiden ominaisuudet ei ehkä ole vielä käytännöllisimmät. Nyt hän ei lähtenyt jatkuvasti turhaan riuhtoo, vaan suoritti vakaasti. Hieno tyyppi, kyllä kelpaa seurata sivusta ukon kehitystä.

Keskiviikko.

Pääsin iltavuorosta vasta klo 19.45, mutta ilta oli sen verran hieno, ettei malttanut mennä heti sisätiloihin homehtumaan. Siltamäkeen lupautui taas J seuraksi, joten sinne vei tie. Jätettiin kirjanpito väliin ja keskityttiin treenaamiseen. Kierros ei sujunut toivotulla tavalla, koska olen blokannut sen mielestäni aika hyvin.

Torstaina.

Mulla oli sovittu megabeibe Annetten kanssa salitreeni, mutta herätessä oli aivan hirveä päänsärky. Napit naamaan ja odottamaan, että helpottaisi. Pääsin kuitenkin iltapäivällä salille ja kävin tekemässä selkätreenin.

Selkä on edelleen ihan huippua treenata, joten siihen motivoituminen on helpointa

Alataljasoutu
20kg *20 *15
35kg *12
41kg *10
48kg *8
41kg *8

Ylätalja
20kg 2*15
35kg *12
40kg *10
45kg *10

T-soutu Pudotussarjoina
failureen
25-20-15kg 10-10-10
25-20-15kg 10-10-10
25-20-15kg 10-10-12

Vipunostot sivulle
8kg *10
9kg *10 *10
Pystypunnerrus
8kg *10
9kg *8 *9

Vipunostot eteen levypainolla hidastettuna
5kg 3*15

Pystysoutu rotaatiolla
7kg *10 *10 *10

Selkäkuvauksen sietämätön vaikeus. Mahtui taas korva kuvaan.

Lauantaina oli kahvitreffit Joonaksen kanssa stadissa. Näin kesällä ei kuitenkaan malta pysyä sisällä tai aloillaan, joten napattiin take away -kahvit ja lähdettiin kävelemään pitkin Helsingin katuja. Käytiin etsimässä Joonakselle juoksureitin varrelle ulkoilmasaleja, jossa voisi vähän leukoja vetää, dippailla ja vatsoja rääkätä.

Sunnuntai

Aamulla treffattiin Lauran kanssa aamiaisella Teboililla josta siirryttiin Tuusulan urheilukeskukselle testaamaan kahta uutta väylää. Yllätys olikin suuri, kun pääsimme väyläkartalle, jossa oli A4 paperi tekstillä

"Uusi rata löytyy kuplahallin eteläpuolelta"

Olin antanut itseni ymmärtää, että saatiin pari uutta väylää ja kaksi olisi vielä tulossa, mutta olikin kokonaan uusi rata, eli kohta 12 kpl ihka uusia väyliä.

10 väylää oli jo käytössä, vaikka heitto paikat oli vielä rakentamatta. Ne oli kuitenkin merkitty puupölleillä ja Tuusulan frisbeegolfclubin fb-sivulle ladatun kartan avulla ne löytyi. Suht helposti...

Me molemmat kyllä kovasti tykättiin radasta, vaikkakin siellä oli lupiininiittyjä, jotka söi kiekkoja. Mutta kauniisti katosivat, se on myönnettävä.

Vaatteet vähenee, pidot paranee.

Ainakin toisen keskeneräisen radan kori oli jo paikoillaan, joten siihen oli hyvä harjoitella putteja. Heitettiin ensin avaukset mahdollisimman lähellä koria ja siitä sitten puttia putin perään.

Upea keli, paras seuralainen, vain alkava työpäivä vähän pilasi fiilistä.

Illalla kun pääsin töistä, oli vielä upea keli ja seuraavan päivän iltavuoro oli nukkumaanmenoajan suhteen armollinen. Frisbeehirviö ei ollut vielä saanut tarpeeksi syödäkseen, joten tie vei Keinukallioon.

Keinukallio ei ole mulle armollinen. Kaikki yli par 3 väylät on mulle ihan älyttömän haastavia, kryptoniittia jopa, koska mun heitossa ei oo lähelläkään tarpeeksi pituutta. En tiedä miten sitä saisi lisää, muuta kuin viskomalla paljon ja keskittyvän tekniikkaan. Vauhdinottoa tarvinnee alkaa harjoittelemaan jossain vaiheessa. Varsinkin foreheitot on ihan järkyttävän lyhyitä. Mutta edelleen on the bright side, mulla ei ole sihtiä nimeksikään, joten kiekot on vähän lähempänä väyliä, kun ne lentää vaan parikyt metriä kerrallaan.

Väylällä nro 9 meitä kyykytettiin huolella. Yksinäinen heittelijä saapui heittopaikalle, kun odotettiin edessä olevan ryhmän poistumista korilta. Päästettiin tyyppi eteemme, kun jo jonkin aikaa oli joutunut meitä odotella. Kundi siinä pohti, että ei sillä mikään kiire ole ja muutenkin heittää sen verran huonosti, ettei joudu liiemmin odottelemaan. Siinä se sitten otti ja avasi. Niiden mandojen läpi, sen joen yli, suoraan korin alle. Täydellinen heitto, siis ihan älytön. Siinä sitten leukoja kerättiin maasta ja kun tyyppi kävi korjaamassa Pirkon talteen putillaan, oli pakko heittää pikku aplodit. Siinä olisi voinut hienosti ottaa mallia, mutta mä päätin heittää mandon väärältä puolen, ettei liian helpoksi menis.

Onnistuin ensimmäistä kertaa muuten heittämään puuta ylöspäin. Väylällä 15 avaus osui mäntyyn niin, että kiekko nousi useamman metrin ylöspäin ennen väistämätöntä painovoiman puuttumista peliin. Tällä kertaa heittokamu ei edes yrittänyt pidätellä naurua. Ei ollut kuulemma tiennytkään, että on edes mahdollista heittää puuta ylöspäin. Kiva olla välillä opettavassa roolissa frisbeegolfissa.

Keinukallio on mulle tosiaan hirmu vaikea, mutta tykkään heittää sitä ihan hirmuisesti. Kivoja väyliä, kauniita maisemia ja lääniä vaikka muille jakaa.

Tää oli outo viikko. Sali-inspiraatio kateissa ja tällä kertaa jätin siis käymättä. Selkä oli ainoa minkä treenasin. Voin kertoa, näin jälkiviisaana, että ei välttämättä ollut mitenkään huono juttu tämä.

Sitten seuraa TUNNUSTUS:

Mulla on karkkipäivä lipsunut. Yhtenä keskiviikkona söin aamulla noitapillin ja kolme kertaa olen syönyt palan tummaa suklaata kahvin kanssa. Nää ei ehkä kuulosta paljolta, mutta ne kalvaa mun omatuntoa. Bring on the tar and feathers!

-Aittatar

TPK viikko 23: Nanosekuntiaysha

Maanantai

Tiedossa oli tankoilua uuden opettajan kanssa. Ensimmäinen kerta pitkän tauon jälkeen oli positiivinen yllätys, mutta tämä tunti vei kyllä luulot pois. Edellisellä kerralla samainen opettaja oli ottanut tunnin teemaksi voiman. Sounds awesome, right? No tällä kertaa sitten valitsi aiheeksi liikkuvuuden. Jej! Not.

Olen liikkuvuudeltani mallia rautakanki. Yritän aina välillä kunnostautua venyttelyssä, mutta se tuntuu niin turhalta, kun edistymistä ei tapahdu. Tiedän, että mun pitäisi tässäkin asiassa oikeasti tsempata, mutta etsin edelleen inspiraatiota moiseen.

Lämmittelyn lopussa tehtiin viivakilpailut, joista en nauttinut yhtään. Tuollainen kilpailu tunnilla, johon asennoidun aina voittamaan vain itseni, oli vähän ärsyttävää. Tuli ainakin lämmin.

Aloitettiin menemällä invertistä inverttiin, eli pitäisi hallita jo ilmainvertti. Mulla ei kädet pitäneet yhtään, joten yritin mighty gripillä parantaa pitoa, mutta valuin silti alas ennen kuin pääsin edes kokeilemaan nousua.

Seuraavaksi tehtiin heitto niin, että otettiin takajalasta kiinni ja laskeuduttiin spagaattiin. Kaksi ongelmaa ilmeni.
1. Mighty grip käsissä ei päästänyt mua enää pyörimään.
2. En pääse spagaattiin. En lähellekään.

Tässä vaiheessa alkoi olla jo masennustilat aika korkealla.
Seuraavaksi kokeiltiin päästä takaviuhkasta istumaan. Mun viuhka ei erityisen kauniisti aukea, mutta ainakin pääsin istumaan.

Russian split lattialta seuraavaksi. Jälleen kerran jalkojen liikkuvuus tuli vastaan ja liike näytti harvinaisen surulliselta, mutta sentään onnistuin. Tähän liittyi myös joku siirtyminen cupidosta tai cupidoon, mutta niin pitkälle en päässyt. En onnistunut edes siinä cupidossa, kun yläkäden irrottaminen ei onnistunut.

Googlen mukaan tämä on Russian split. Se mitä mä tein ei muistuttanut millään tavalla ylläolevaa kuvaa.

MUTTA. MUTTA MUTTA MUTTA.

Lopuksi päästiin kokeilemaan D-asentoa ja siitä Ayshaa. Eli sitä liikettä, johon en koskaan usko pääseväni.

Pääsin jotenkuten D:hen, mutta kädet vaan liukui, eikä voinut harkitakaan jalkojen irroitusta. Uudestaan kokeillessani sama homma. Alkoi vähän hermostuttamaan. Tankoystävä uskaltautui kokeilemaan ja pirulauta, neitihän onnistui.

Tässä googlesta Aysha muistutukseksi.

Mulla iski kateus ja päätin vaihtaa tankoa. Olipa lottovoitto. Pääsin D:hen ja pito käsissä oli niin hyvä, että uskalsin päästää jalat irti. Ja MINÄ OLIN AYSHASSA. Se oli vain nanosekunnin, mutta se oli mun ikioma Nanosekuntiaysha. Kokeilin uudestaan ja tein uudestaan. Nyt mun tavoite on saada siitä sekuntiaysha.

Vaikka tunti olikin mulle aika huono muuten, niin Nanosekuntiaysha pelasti sen kyllä täysin.

Tiistai.

Mulla piti olla hieronta töiden jälkeen ja siitä lähteä Siltamäkeen heittämään frisbeetä. No hierojahan oli nukkunut pommiin ja ulkona satoi, joten molemmat suunnitelmat meni reisille. Kun universumi kääntyy mua vastaan, menen salille. Kostoksi.

Viikon eka treeni oli selkä, olkapäät ja vatsat. Muuten tein pelkkiä suoria sarjoja, mutta T-soutua olen tykännyt tehdä pudotussarjana ja nyt myös vipunostot sivulle.

Rivi painoja pudotussarjaa varten.

Aamuvatsakuntoa.

Soutua alkuun

Ylätalja niskan taakse
20kg 2*20
35kg 3*12

T-soutu Pudotussarjoina failureen
25-20-15kg *12 *10 *10
25-20-15kg *12 *6 *8
25-20-15kg *10 *8 *10

Vipunostot sivulle Pudotussarjoina
9-7-5kg 10-8-8
9-7-5kg 10-8-10
9-7-5kg 10-10-10

Pystypunnerrus käsipainoilla
10kg *10 *8 *10

Vatsat kiertäen.
5kg 3*10/puoli
Selkä penkki
5kg *10 *15 *15

Yritin ottaa kehityskuvaa selästä. Ensin osui korvaan, sitten tallensin nilkat, kohta kuvasin jo bärsettä, kunnes viimein sain tärähtäneen kuvan selästä.

Paras mihin pystyin.

Olen hieman yllytyshullu. Nyt tossa duunin frisbeegolfporukassa on tullut läppä suomen mestaruudesta 2016. Joka kerta, kun jättää treenin väliin, se lipuu käsistä.

Suunnittelin meille motivaatiotatuonnin.

No sateen takiahan ei voi jättää treenaamatta. Sehän on selvä. Ja tarpeeksi monta kertaa, kun mulle aiheesta avauduttiin, niin adrenaliinit nousi ja salin jälkeen ajoinkin Urkkakeskukselle heittämään rundin.

Kengät oli litimärät, etsin puolisen tuntia kiekkoani, jonka viskoin jälleen nokkosten sekaan ja löysin merkkaamattoman kiekon. En tiedä jäinkö plussalle vai en, mutta:

SM2016 NEVA 4GET.

Keskiviikko.

Koska Laura oli lähdössä viikonlopuksi mökille, siirrettiin meidän perinteinen Buffy-maratooni keskiviikolle. Mutta fribakärpänen on puraissut myös Lauraa vähän reilummin, joten sateen loputtua käytiin heittämässä rundi tuossa lähiradalla. Annoin mun Buzzin Lauran kokeiluun ja hän selkeästi tykkäsi siitä.

Me ei Lauran kanssa lasketa tuloksia, rennon letkeästi vaan heitellään ja nautitaan toistemme onnistumisista. Ja ehkä joskus hyväntahtoisesti naurahdetaan. Pää punaisena ja pissat miltei housuissa.

Ristikiven todellisuutta. Aika tiivistä puustoa.

Torstai.

Päivä alkoi tiistailta siirtyneelllä hieronnalla. Jalat tuntuneet sen verta hyviltä, että mietin kannattaako niitä edes käydä läpi, heittokäsi on kuitenkin päivän tärkein kohde. No voin myöntää, olen täysi idiootti. Mun pohkeet on edelleen ihan kiveä ja nyt kun takareidet on kauttaaltaan vähän paremmassa hapessa, löytyi sieltä koko pituudelta yksi superkipeä kohta. Siis kyyneleet valuu kun tekee niin pahaa -kipeä.

Selkää käytiin ihan vaan vähän läpi ja sieltä löytyi myös jumeja, mutta toi heittokäsi se vasta juntturassa olikin. Lihaksille uutta ja outoa rasitusta sekä repivää liikettä. Ja hartiat plus rintalihas niin jumissa, että oikea olkapää kiertyy eteen. Vai että ite pitäis lihashuoltoon panostaa?

Hieronnasta suoraan Kivikkoon. Ensin harjoiteltiin putteja ja heittoja. Foreheitto on siinä tilassa, että n. 33% todennäköisyydellä se lähtee oikein, mutta silloin se onkin aika hyvä. Loput kerrat se onkin aivan turhake.

Rystyheittoni:

Aloitusasento.

Taaksevienti.

Irroitus.

Follow through.

Kiva keli ja vapaapäivä, ni käytiin heittämässä kierros. Tykkään kyllä Kivikosta. Se ei oo mikään liian vaikea paikka, vaikka siis kaikki on mulle vielä haasteellisia. Kierros meni suht kivasti vaikka tulikin kaikenlaisia virheitä. Tulos +24 eli kaksi parempi, kuin
 viimeksi. Kivikko on ollut mulle armelias.

Illalla meillä oli Lauran kanssa suunnitelmissa käydä kiertämässä Ristikivi, mutta siellä oli talkoot. Jos oltais hyviä ihmisiä, joita ei ahdista uudet ihmiset, oltais menty auttamaan. Mutta me ollaan me, niin käännyttiin kannoillamme ja karattiin Urheilupuistoon.

Ristikivi.

Laura otti taas mun Buzzin lainaan, kun se tykkää sillä heittää. Kolmannella väylällä edessä heittävistä kundeista toinen viskoi kiekkonsa pusikkoon, eikä enää löytänyt sitä. Sanoi, ettei kannata ottaa mallia hänen heitosta. No mähän sit ylikompensoin heittämällä täysin vastakkaiseen metsään. Lauralla kuitenkin paloi verkkokalvoille kuva kiekon kaaresta ja heitti vaaleanvihreän Buzzin perään. Ei löydetty sitä ikinä, mutta tietty malliesimerkkipojan kiekon Laura bongasi. Toivottavasti joku reilu tyyppi löytää sen Buzzin ja soittaa. Ehkä vähän epätodennäköistä.

Urkkakeskuksessa.

Ei lasketa tuloksia edelleenkään. Pidetään vaan kivaa.


Perjantai.

Päivällä satoi, mutta illalla paistoi jo aurinko, joten käytiin pikaisesti kiertämässä talkoiden jälkeinen Ristikivi. Oli kuitenkin sen verran riemukasta puuhaa jälleen kerran, että jäätiin vielä toiselle rundille.

Ristikiven tiheä männikkö on vähän ärsyttävä heittää, kun epäonnistuminen kertaantuu helposti. Mutta silti me ollaan Lauran kanssa tykätty. Väylällä pysyminen on jo saavutus!

Lauantai.

Töiden jälkeen oli hyvin energiaa, joten kaarsin salille. Tällä kertaa vain yksi liike rinnalle ja tein olkapäät extrana.

Hauiskääntö
12.5kg *10 *8 *7

Ojentajat taljassa
35lb 3*12

Ojentajat taljassa narulla
60 yksikköä 3*12
Ranskalainen punnerrus taljassa
60 yksikköä *10
50 yksikköä 2*10

Hauiskääntö vinopenkissä
10kg *8 *8 *7
Suorana
*8 *6 *6

Vipunostot sivulle
8kg 3*10
Pystypunnerrus
8kg 2*10 1*8

Mun treeninaikainen juoma, Fastin Intra.

Sunnuntai

Salille tekemään jalat. Kiinnostus täysi nolla, mutta mentävä oli. Herätyksen laitoin soimaan jo 7.46, jotta olisi koko päivä aikaa puuhata. Mutta sitten iski laiskuus. Yhdeksän jaksoa Orange is the New Blackia myöhemmin, n. klo 16 sain vihdoin raahattua hanurini Training Clubille.

Tein kotona treenisuunnitelman valmiiksi, jotta salilla voisi vaan rutiininomaisesti suorittaa ja sitten karata.

SJMV
50kg 3*10

Lantionnosto
50kg 3*10

Etureisipenkki
50kg 3*12

Luistelukyykyt
12kg kahvakuulat käsissä
3*10

yhden jalan prässi
25kg 3*10

Kuulokkeet korvilla, omaan maailmaan kadonneena, seuraavaan sarjaan keskittyen. 

Silloin on hyvä hetki napata selfie.

Frisbeegolfia tuli taas harrastettua ja tangollekin pääsin, joten tämäkin viikko oli aivan mahtava.

-Aittatar

Herra K: sylikissa.

TPK viikko 22: Kaikkea mitä rakastan.

Mut kaikki haluu lukee niistä, eiks ni? Anybody?

Maanantaina oli iltavuoro, joten en saanut mitään aikaan. Varsinkin, kun tiistaina oli taas aikainen aamu.

Tiistai

Kun olin matkalla salille, huomasin, että olin saanut puhelun. Oli luuri äänettömällä, joten en vastannut, mutta hetkeä myöhemmin sain viestin:

"Löysin sinun Frisbeegolf kiekkosi. Ota yhteyttä.

T. Mikael L."

Kyseessä oli siis se midari, jonka hävitin nokkospeltoon. Soitin perään ja puhelimessa vastasi ääni, jonka luulin ensin kuuluvan tytölle, mutta osoittautuikin itse Mikaeliksi. Ymmärrettävää sinänsä, kun Mikael olikin noin kymmenen vanha pikkukundi.

Mikael vanhana herrasmiehenä lupasi kävellä tihkusateessa kotinsa lähellä sijaitsevalle koululle tuomaan mun kiekkoa. En yleensä kanna käteistä ikinä mukana, mutta onneksi mulla oli Irlannin reissulta vielä jotain kolikoita laukussa, niin sain annettua miniritarille jäätelörahat.

Tuli ihan superhyvä mieli tästä. Kiitos Mikael, pelastit mun uskon ihmiskuntaan!
Kiitos.

Pelastunut yksilö.

Kylmäpaskamärkäkeli oli äärimmäisen ikävä turn of events, mutta koska olen tällainen hopeareunushunter, on sanottava, että salille meno ei ole yhtään niin raskasta, kun sää ei ole ulkoilulle suotuisa. Kävin tekemässä selkätreenin kera olkapäiden ja vatsojen.

Ylätalja niskan taakse
35kg *10

T-soutu Pudotussarjoina
25-20-15kg 10-8-10
25-20-15kg 10-8-10
25-20-15kg 10-10-10

Vipunostot sivulle ja Pystypunnerrus
7kg 3*10

Pystysoutu rotaatiolla
8kg 3*10

Vatsarutistuslaite
40kg 2*15 1*18

Jalkojen ja Lantionnosto penkissä
3*10

Alataljasoutu
35kg *10

Vatsarutistuslaite

Ei ehkä ihan priimaa.

Keskiviikko

TANKOILUA, KYLLÄ! Nyt vihdoin, yli viiden viikon tauon jälkeen, pääsin pyörimään ja roikkumaan ja pelkäämään henkeni edestä. Vaikka ongelmaksi ehkä koituu se, että oon valmis kokeilemaan, vaikka pitäisi pelätä.

Ensin vähän pyörähdyksiä, aloitettiin heitoilla. Ei ihan yskimättä käynnistynyt, mutta ei ihan niin katastrofi, kuin oletin.

Seuravaksi vuorossa jotain mitä mun mielestä Terhi kutsuu Scottish foldiksi. Mutta Scottish Fold on minulle tämä:

Googlen kuvahaku on samaa mieltä mun kanssa siitä, mikä se on. Mä varmaan kuulen sen joka kerta väärin.

Mutta pyörähdyksenä hän oli tuttu, piirsinhän siitä joskus kuvan.

Tää menee myötäpäivään pyöriessä ihan helposti, mutta annas vaan, kun pitäisi toiseen suuntaan yrittää, ei mitään jakoa.

Seuraavaksi tehtiin siirtymisiä kaksosesta vesimieheen. Ensin vaan piti muistuttaa itselle ja kropalle mikä se kaksonen taas olikaan. Eikä se vesimieskään ollut enää yhtään tuttu. Mutta muutaman trip down memory lane -hetken jälkeen onnistui molemmat ja siirtyminen siinä välissä. Ei nyt smoothein ikinä, mutta mun mielessä se tapahtui uskomattoman ylväästi. Peiliin ei kannata luottaa.

Kaksonen googlesta

Ja vesimies samasta paikasta.

Seuraavaksi pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan brass monkeyta. Mun aivo/jalkakoordinaatio ei vielä handlannut tätä, mutta Terhin avustuksella pääsin kokemaan miltä sen kuuluisi tuntua, kun se punnersi mut oikeaan asentoon.

Kuvahaulla tämäkin, eli hyvät naiset ja herrat:

Brass Monkey.

Sitten toi mun tankoystävä sai jonkun aivohalvauksen, jossa pyysi et tehtäisiin b-girl. Siis se ihan hirveä, mihin en ole ainakaan vuoteen pääsemässä omin avuin. Siinä sitten viskottiin suullisesti jalkojamme ilman toivoakaan onnistumisesta. Jopa Terhin avustuksella se on vähän niillä rajoilla, että natsaako.

Oon aiemminkin hakenut b'girliä ja löytänyt saman kuvan. Tykkään tästä tunnelmasta, joka on enemmän joogaa kuin strippiklubia. Tätä tankoilu on mulle, henkisellä tasolla, ei mitään eroottista keimailua.

Loppuu tein lunch boxin, ettei jää ihan paska maku suuhun.

Ihan ite lunch boxissa ennen lomia.

Ei kai, oli oikeasti tosi kiva pitkästä aikaa päästä kunnolla roikkumaan. Koivet säilyi semimustelmattomina, ehkä iho on, toivuttuaan edellisistä, nyt vähän vahvempaa tekoa. Saattaa olla toiveajattelua.


Tankoilun jälkeen piti ajaa kauppaan, mutta kurvasinkin vahingossa salin eteen. Jatkoin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaupalle, mutta jäin autoon istumaan.

Mulla oli vielä energiaa ja hinku tehdä jotain. Jos ostan kaupasta jääkaappijuttuja, en voi mennä enää mihinkään. Jos menen nyt salille, ehdin vielä kauppaan sen jälkeenkin ja huomenna ei tarvii välttämättä mennä, kun on päivä täynnä suunnitelmia. What's a girl to do?

Menin salille. Lottovoitto, oli nimittäin tyhjä! Tai siis pari kundia oli saunomassa, mutta heitä en nähnyt. Ehdin tehdä rinnalle kaksi liikettä ennen kuin lisää ihmisiä saapui. Eli penkki, kun ei ollut teinipojat paikalla. Parhautta!

Oli muuten musiikillisestikin lottovoitto. Laitoin ensin Cityn soimaan, mutta siellä oli jotain niin hirveätä huttua tarjolla, että se vaihtui nopeasti Radio Rockiin. Tuli Metallicaa, master of puppets, tuli toinenkin biisi, sad but true. Mietin voisiko olla Metallica maraton? Kyllä! Koko treeni Metallicaa ja kyllä osasin kaikki sanat ja lauloin mukana, kaikki sarjatauot.


Penkki
20kg 2*15
35kg 3*6

Ristikkäistaljassa rinta
40yksikköä 1*10
30 yksikköä 2*15

Hauiskääntö putkeen
Vinopenkissä
8kg *8 *8 *8
Seisaaltaan
*6 *6 *6

Ojentajat taljassa
35lb 3*15

Hauiskääntö Scott - penkissä
+5kg *15
+10kg *11 *10 *10

Ojentajat taljassa narulla
50 yksikköä

Lauantaina.

Oli duunista porukkaa järjestänyt Frisbeegolftapahtuman Kivikkoon. Sinne sai saapua taitotasosta riippumatta, mutta kelien epäsuotuisuudesta johtuen, meitä saapui paikalle kahdeksan sinnikästä ja yksi pikkumies.

Päätettiin kiertää kahdessa ryhmässä ja mulle frisbeegolfin jännittävän maailman esitellyt Ville joutui lähtemään meitä tyttöjä kierrättämään.

Fribaninjat. Meidän koko poppoo oli aika mustanpuhuva.

Ensimmäisellä väylällä saatiin nauttia täysillä Suomen kesästä, kun vettä tuli kuin sen kuuluisan Esterin takamuksesta. Muut olivat varautuneet fiksummin vaatetuksen suhteen, mutta itse en moisia stressaa. (Itse tapahtumaa stressasin senkin edestä.)

Kivikon 18 väylän kiertämiseen kului toista tuntia, mutta oli kyllä kiva rata. Upeat näkymät ja vaihtelevia väyliä. Tykkäsin.

Mä pääsin tulokseen +26, jolla vein epävirallisen mimmien sarjan ja hävisin kaikille pojille.

Kierroksen jälkeen juotiin kahvia ja syötiin makkaraa. Osa porukasta karkasi ja osa lähti toiselle kierrokselle. Itselläni oli menoa, joten jäin harjoituskoreille treenaamaan puttausta. Elämäntapafrisbeegolffaaja Sauli (?) antoi mulle muutaman vinkin, juoksi jopa takaisin lisävinkin kanssa, kun huomasi, että ihan päin mäntyähän se meni. (Ei kirjaimellisesti, vaikka se mun fribailu-uraan kuuluukin olennaisesti. Männyt ja koivut ja muut, en syrji.)

Kävin vielä illalla heittää muutaman kerran kentällä, missä ei ole sitä ensimmäistä puuta johon varmasti osuu.


Sunnuntai

Säästän nykyään jalkatreenin viikonlopulle, kun olen saanut nukuttua edellisen yön hyvin ja vatsaan saa ison aamiaisen rauhassa nautittuna. Tällä kertaa tein taas kiertoharjoittelutyylillä treenin läpi. Eli suht pienillä painoilla laitoin menemään. Tein tälläkin kertaa 4*10 sarjat ja vajaassa tunnissa lämmittelyineen takaisin pukkariin.

Lämmittely 5min kuntopyörällä ja venyttelyä, sekä kaikki liikkeet kerran läpi pienemmällä vastuksella. (Paitsi hack-kyykky, kun pikalaihdutus ei oikeen onnistu.)

SJMV 30kg
Lantionnosto 30kg
Prässi 50kg
Hack omalla painolla
Takareisipenkki 35kg
Etureisipenkki 40kg

Jalkajumpan jälkeen on hyvä käydä palauttelevalla lenkillä, Frisbeegolf it is!

Käytiin taas duuniporukalla heittää, tällä kertaa Keinukalliossa, siinä paikassa, joka kerran mut jo voitti. Ahdistusjännitys oli taas kova, mutta into voitti pelon. Ja se oli tän päivän teema.

Keinukallio on 18-väyläinen rata, jossa on korkeuseroja ja metsää ja korkeaa viidakonkaltaista niittyä, jonne hukkuu kiekot. Tällä kertaa olin varautunut säähän sopivasti lahkeilla, joten nokkoset eivät voittaneet mua. Mutta en heittänyt mun vaaleanvihreällö Buzzilla, just in case.

Kiekot kuin karkit, Villen kassi.

Tykkäsin Keiniksestä hirveästi, vaikka en suuremmin onnistunutkaan. Mutta sain pelata osaavassa seurassa, jossa oli mahdollisuus imeä itseensä tietoa tai vaan ihailla hiottua tekniikkaa.

Sain myös omasta tekniikasta arvokasta feedbackia ja neuvoja sen parantamiseksi. Mutta jotain teen jo oikein, kiekko vaan lähtee ihan väärässä asennossa kädestä. Toivottavasti siinä vaiheessa, kun se puoli alkaa natsaa, niin saan myös heitoille pituutta. Olen jo miltei tuplannut lähtöpituuteni, mutta se ei ole vielä ihan hirveän suuri saavutus.

Mulla on hirveä hinku kehittyä. Tää laji on koukuttava, kun voi ottaa harppauksia tekniikassa ja ylittää itsensä ja pelkonsa yhä uudestaan. Ja tässä saa raitista ilmaa sydämen kyllyydestä. Kuuden hengen poppoomme käytti noin neljä tuntia Keinukallion kiertoon.

Tulos: +49. Aaaaahahaha! Ei järkee!

Mun kiekkoja. Herkulliset hekin.

Kierroksen jälkeen hain Lauran ja pääsin ansaitusti kahville. Two cups later, siirryimme Urkkakeskukselle, tarkoituksena harjoitella heittoja urheilukentällä. No kaikki kentät oli täynnä autoja ja asuntovaunuja, kun oli joku Belgian paimenkoirien mm-kisat.

Pohdimme tovin, mitä tehtäisiin, mutta päätettiin olla rohkeita ja vähän supersankareita ja mentiin radalle. Ei vielä lasketa pisteitä, mutta ehkä jo ensi kerralla se tuntuu tarpeelliselta, että voi tosissaan seurata omaa kehitystään. Mutta me uskallettiin mennä ja heitettiin kaksi kierrosta.

Sellainen oli viikko 22 liikunnan osalta, täynnä kaikkea mitä tykkään tehdä.

-Aittatar