Maanantai.
Mulla oli aikaa tapettavaksi ennen tankoilua ja tietenkin halusin lähteä frisbeetä viskomaan. Meillä on työporukka pistänyt pystyyn whatsapp-ryhmän josta voi hakea Frisbeegolf seuraa. Tositarkoituksella.
Olin jo päättänyt mennä urheilupuistoon heittämään yksin yhden rundin, mutta kun Siltikseen oli menossa pari heittäjää (S ja J), niin rohkaisin itseni ja liityin seuraan.
Mua jännittää aina uudet asiat. Eikä välttämättä edes ensimmäisen kerran jälkeen helpotu. Nytkin mua jännitti ihan hirveesti mennä heittää vaikka olin käynyt S:n kanssa jo viime viikolla Kivikossa.
Käytiin ensin harjoittelemassa kentällä, kun J oli vielä matkalla töistä. Tyyppi muuten asuu siinä ihan puiston reunalla, eli voi halutessaan vaikka keskellä yötä lähteä kiertämään. How awesome? Suomen kesässä se on vielä ihan mahdollista, vaikka tämänhetkinen onkin ollut vähän märkä ja harmaa.
Aloitettiin kierros siinä neljän aikaan ja tiesin heti, etten ehdi heittämään loppuun asti. Se ehkä jotenkin auttoi mua rentoutumaan, koska ensimmäiset väylät meni ihan nappiin. Muutenkin fiilis oli rento ja hyvä. Ainakin ajoittain. Pelikumppanit varmaan olisi osittain eri mieltä.
S ja J on kyllä loistoseuraa radalla. Kumpikaan ei ole liian kilpailuhenkinen, etteikö voisi iloita täysillä toisten onnistumisissa. Ilmapiiri oli äärimmäisen kannustava ja sehän sopii minun tyyppiselle ihmiselle paremmin kuin hyvin. Mulla oli yhdeksännellä väylällä, kun tein lähtöä, sellainen olo, että musta voi vielä tulla hyvä. Joskus.
Puttaustaito on se mikä erottaa birdien bogeysta.
Epäonnistuminen saattaa pilata koko kierroksen.
Mutta onnistuminen. Se on se lajin suola.
Tankoilutunti ei ollut mitenkään erityinen. Tehtiin pitkää pyörähdyssarjaa, joka oli kaikkea muuta kuin sulava.
Bumerangi
Palomies
Piruetti
Takaheitto
Takajoutsen
Kehto
(Jotain mitä en muista)
Nuoli
Merenneito
Tankoilu oli limaista ja hikistä ja Aysha loisti poissaolollaan, joten ei mitään kerrottavaa jälkipolville.
Tankoilun jälkeen oli vielä energiaa ja auringonvaloa ja yhdeksän heittämätöntä väylää. Jäi selkeästi keskeneräinen kierros vaivaamaan, joten ajoin takaisin Siltamäkeen hoitamaan hommat loppuun. Pojat lopettelivat juuri toista kierrostaan ja herrasmiehenä J jäi seuraksi heittämään ja pitämään kirjaa mun suorituksista.
Olin kadottanut kaiken rentouden tankoilun aikana. Ensimmäisillä väylillä meinasi alkaa kiukuttaa, mutta onneksi pikkuhiljaa löytyi taas Essin groove. Päätin kierroksen tuloksella +16, joka oli mulle hyvä.
J julkaisi tuloksen meidän whatsapp-ryhmään ja yksi "hunajakieli" kommentoi:
"J mitä vittua?"
Tuntuipa hyvältä, tyyppi siis luuli sitä J:n tulokseksi. Onneksi sain pelata kierroksen seurassa, jossa sain paljon positiivista palautetta ja olin oikeasti tyytyväinen mun tulokseen, muuten olisi saattanut käydä pahasti itsetunnolle. Fragile shit that self esteem stuff.
Tiistai
Töiden jälkeen taas frisbeehommiin. Ensin koukin mukaani herran S ja suunnattiin kohti Talia tällä kertaa. Loppupoppoo oli tulossa meitä myöhemmin, joten saatiin hyvän aikaa harjoitella molempien heikkoutta, puttaamista.
Talissa on hyvät puitteet harjoitella. On tilaa heittää pitkiä avauksia ja on useampi harjoittelukori puttausta varten. Noin tunti me taidettiin kuluttaa sen yhden korin äärellä.
Talissa oli Talin Tallaajien järjestämä disc golf for beginners -kurssi. Tuollainen ei olisi ollut yhtään pöllömpi tapa tutustua lajiin, saisi heti alkuun opit oikeaan tekniikkaan, niin ei tulisi opeteltua jotain omaa kikkailua. Mulla kävi siinä mielessä tuuri, että oli toi iso kasa harrastajia ympärillä, jotka osasi kertoa, että kannattaa kiinnittää tekniikkaan huomiota alusta lähtien. Oma innostus oli seuraava asia joka helpotti hommaa. Opiskelen youtubesta osaavimpien videoita ja yritän imeä kaiken itseeni.
Kun T.S. ja T.H. saapuivat vihdoin paikalle, herra S oli hukannut vastalöytyneen puttinsa taas ja oltiin lähtöpisteessä. Muutaman Matti Myöhäisten lämmittelyheiton jälkeen lähdettiin vihdoin sateen siivittämänä kierrokselle.
Tali vie kyllä kaikki luulot ja uskon itseen pois heti ensimmäisellä väylällä. Par 5 ja reilu 200m pituutta. Sen verran kapea, että OB:lle (out of bounds, oletan. Ylimääräinen heitto lisätään tulokseen.) joutuminen vähintään todennäköistä. Ja OB:llehän mä heitin. Kahdesti. Muutenkin viskoin tarpeeksi monta kertaa ja lopulta sain tulossarakkeeseen ysin.
Toka väylä olikin paljon lyhyempi, mutta mando(mandatory, eli pakko kiertää tietyltä puolelta estettä)portti toi oman haasteensa. Tuurilla sain avauksen osumaan niin, ettei tarvinnut heittää dropparilta (drop zone. Niillä radoilla joilla on droppari, heitetään siitä, jos ei ole onnistunut heittämään mandon oikealta puolelta. Ylimääräinen heitto lisätään tulokseen.) Mokasin sentään putin, joten +1 jäi tältäkin väylältä.
Kahden ensimmäisen väylän jälkeen alkaa kaikki väylät puuroutua toisiinsa. Paljon osuin puihin ja heitin OB:lle. Pari hyvää avausta, yks ihan huikee lähestyminen, jonka putin mokasin täysin, yks toinen lähestyminen, jossa kiekko vihdoin käyttäytyi, kuten luulin, että sen pitää (eli vihdoin tajusin mitä siinä tilanteessa kuuluu tehdä, kiekko ois toiminut fiksusti jo aiemminkin) ja kaksi hienoa puttia. Siinä mitä mulle jäi käteen +42 tuloksen lisäksi. Ainiin ja tietty se taaksepäin heitto. Kun heittää täysillä päin väylän ensimmäistä puuta, saattaa tuloksena olla miinusmetrejä ja iloisesti hirnuvia kanssafribaajia.
Mulla on niin paljon teknisiä ongelmia kuvien kanssa, että tähän väliin tulee nyt aamumaha, leikkausarpineen ja hentoine vatsalihasvarjoineen.
Tali palauttaa taas maanpinnalle, jos on päässyt nousemaan jostain syystä omat taidot hattuun (ei todellakaan ollut mun ongelma). Järkyttävän pitkä väylä nro 18, jossa kori sijaitsee keskellä OB saareketta. Sen verran kapea on väylä myös, että OB:lle joutuminen ennen saareketta on myös epäreilun todennäköistä
Kaiken kaikkiaan Tali vähän runteli meidän porukkaa. Noi huikeat heittäjät T.S. ja T.H. on kyllä hienoa seurattavaa, ei oikeasti mitään järkeä, miten hienosti viskovat kiekkoja. Kun saisi edes ripauksen sitä miten he näkevät väylät ja heitot, mikään ei estäisi mun kehitystä.
Herralla S menikin muiden tuskailusta huolimatta tosi hyvin! Hieno kierros oli seurata häntä. Tyyppi on alkanut löytämään sen oman jutun ja tekee sitä. Aiemmin hänelle on ollut vähän näytöntarvetta ja on yrittänyt kiskoa yli oman taitotason, kiekoilla, joiden ominaisuudet ei ehkä ole vielä käytännöllisimmät. Nyt hän ei lähtenyt jatkuvasti turhaan riuhtoo, vaan suoritti vakaasti. Hieno tyyppi, kyllä kelpaa seurata sivusta ukon kehitystä.
Keskiviikko.
Pääsin iltavuorosta vasta klo 19.45, mutta ilta oli sen verran hieno, ettei malttanut mennä heti sisätiloihin homehtumaan. Siltamäkeen lupautui taas J seuraksi, joten sinne vei tie. Jätettiin kirjanpito väliin ja keskityttiin treenaamiseen. Kierros ei sujunut toivotulla tavalla, koska olen blokannut sen mielestäni aika hyvin.
Torstaina.
Mulla oli sovittu megabeibe Annetten kanssa salitreeni, mutta herätessä oli aivan hirveä päänsärky. Napit naamaan ja odottamaan, että helpottaisi. Pääsin kuitenkin iltapäivällä salille ja kävin tekemässä selkätreenin.
Selkä on edelleen ihan huippua treenata, joten siihen motivoituminen on helpointa
Alataljasoutu
20kg *20 *15
35kg *12
41kg *10
48kg *8
41kg *8
Ylätalja
20kg 2*15
35kg *12
40kg *10
45kg *10
T-soutu Pudotussarjoina
failureen
25-20-15kg 10-10-10
25-20-15kg 10-10-10
25-20-15kg 10-10-12
Vipunostot sivulle
8kg *10
9kg *10 *10
Pystypunnerrus
8kg *10
9kg *8 *9
Vipunostot eteen levypainolla hidastettuna
5kg 3*15
Pystysoutu rotaatiolla
7kg *10 *10 *10
Selkäkuvauksen sietämätön vaikeus. Mahtui taas korva kuvaan.
Lauantaina oli kahvitreffit Joonaksen kanssa stadissa. Näin kesällä ei kuitenkaan malta pysyä sisällä tai aloillaan, joten napattiin take away -kahvit ja lähdettiin kävelemään pitkin Helsingin katuja. Käytiin etsimässä Joonakselle juoksureitin varrelle ulkoilmasaleja, jossa voisi vähän leukoja vetää, dippailla ja vatsoja rääkätä.
Sunnuntai
Aamulla treffattiin Lauran kanssa aamiaisella Teboililla josta siirryttiin Tuusulan urheilukeskukselle testaamaan kahta uutta väylää. Yllätys olikin suuri, kun pääsimme väyläkartalle, jossa oli A4 paperi tekstillä
"Uusi rata löytyy kuplahallin eteläpuolelta"
Olin antanut itseni ymmärtää, että saatiin pari uutta väylää ja kaksi olisi vielä tulossa, mutta olikin kokonaan uusi rata, eli kohta 12 kpl ihka uusia väyliä.
10 väylää oli jo käytössä, vaikka heitto paikat oli vielä rakentamatta. Ne oli kuitenkin merkitty puupölleillä ja Tuusulan frisbeegolfclubin fb-sivulle ladatun kartan avulla ne löytyi. Suht helposti...
Me molemmat kyllä kovasti tykättiin radasta, vaikkakin siellä oli lupiininiittyjä, jotka söi kiekkoja. Mutta kauniisti katosivat, se on myönnettävä.
Vaatteet vähenee, pidot paranee.
Ainakin toisen keskeneräisen radan kori oli jo paikoillaan, joten siihen oli hyvä harjoitella putteja. Heitettiin ensin avaukset mahdollisimman lähellä koria ja siitä sitten puttia putin perään.
Upea keli, paras seuralainen, vain alkava työpäivä vähän pilasi fiilistä.
Illalla kun pääsin töistä, oli vielä upea keli ja seuraavan päivän iltavuoro oli nukkumaanmenoajan suhteen armollinen. Frisbeehirviö ei ollut vielä saanut tarpeeksi syödäkseen, joten tie vei Keinukallioon.
Keinukallio ei ole mulle armollinen. Kaikki yli par 3 väylät on mulle ihan älyttömän haastavia, kryptoniittia jopa, koska mun heitossa ei oo lähelläkään tarpeeksi pituutta. En tiedä miten sitä saisi lisää, muuta kuin viskomalla paljon ja keskittyvän tekniikkaan. Vauhdinottoa tarvinnee alkaa harjoittelemaan jossain vaiheessa. Varsinkin foreheitot on ihan järkyttävän lyhyitä. Mutta edelleen on the bright side, mulla ei ole sihtiä nimeksikään, joten kiekot on vähän lähempänä väyliä, kun ne lentää vaan parikyt metriä kerrallaan.
Väylällä nro 9 meitä kyykytettiin huolella. Yksinäinen heittelijä saapui heittopaikalle, kun odotettiin edessä olevan ryhmän poistumista korilta. Päästettiin tyyppi eteemme, kun jo jonkin aikaa oli joutunut meitä odotella. Kundi siinä pohti, että ei sillä mikään kiire ole ja muutenkin heittää sen verran huonosti, ettei joudu liiemmin odottelemaan. Siinä se sitten otti ja avasi. Niiden mandojen läpi, sen joen yli, suoraan korin alle. Täydellinen heitto, siis ihan älytön. Siinä sitten leukoja kerättiin maasta ja kun tyyppi kävi korjaamassa Pirkon talteen putillaan, oli pakko heittää pikku aplodit. Siinä olisi voinut hienosti ottaa mallia, mutta mä päätin heittää mandon väärältä puolen, ettei liian helpoksi menis.
Onnistuin ensimmäistä kertaa muuten heittämään puuta ylöspäin. Väylällä 15 avaus osui mäntyyn niin, että kiekko nousi useamman metrin ylöspäin ennen väistämätöntä painovoiman puuttumista peliin. Tällä kertaa heittokamu ei edes yrittänyt pidätellä naurua. Ei ollut kuulemma tiennytkään, että on edes mahdollista heittää puuta ylöspäin. Kiva olla välillä opettavassa roolissa frisbeegolfissa.
Keinukallio on mulle tosiaan hirmu vaikea, mutta tykkään heittää sitä ihan hirmuisesti. Kivoja väyliä, kauniita maisemia ja lääniä vaikka muille jakaa.
Tää oli outo viikko. Sali-inspiraatio kateissa ja tällä kertaa jätin siis käymättä. Selkä oli ainoa minkä treenasin. Voin kertoa, näin jälkiviisaana, että ei välttämättä ollut mitenkään huono juttu tämä.
Sitten seuraa TUNNUSTUS:
Mulla on karkkipäivä lipsunut. Yhtenä keskiviikkona söin aamulla noitapillin ja kolme kertaa olen syönyt palan tummaa suklaata kahvin kanssa. Nää ei ehkä kuulosta paljolta, mutta ne kalvaa mun omatuntoa. Bring on the tar and feathers!
-Aittatar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti