TPK viikko 22: Kaikkea mitä rakastan.

Mut kaikki haluu lukee niistä, eiks ni? Anybody?

Maanantaina oli iltavuoro, joten en saanut mitään aikaan. Varsinkin, kun tiistaina oli taas aikainen aamu.

Tiistai

Kun olin matkalla salille, huomasin, että olin saanut puhelun. Oli luuri äänettömällä, joten en vastannut, mutta hetkeä myöhemmin sain viestin:

"Löysin sinun Frisbeegolf kiekkosi. Ota yhteyttä.

T. Mikael L."

Kyseessä oli siis se midari, jonka hävitin nokkospeltoon. Soitin perään ja puhelimessa vastasi ääni, jonka luulin ensin kuuluvan tytölle, mutta osoittautuikin itse Mikaeliksi. Ymmärrettävää sinänsä, kun Mikael olikin noin kymmenen vanha pikkukundi.

Mikael vanhana herrasmiehenä lupasi kävellä tihkusateessa kotinsa lähellä sijaitsevalle koululle tuomaan mun kiekkoa. En yleensä kanna käteistä ikinä mukana, mutta onneksi mulla oli Irlannin reissulta vielä jotain kolikoita laukussa, niin sain annettua miniritarille jäätelörahat.

Tuli ihan superhyvä mieli tästä. Kiitos Mikael, pelastit mun uskon ihmiskuntaan!
Kiitos.

Pelastunut yksilö.

Kylmäpaskamärkäkeli oli äärimmäisen ikävä turn of events, mutta koska olen tällainen hopeareunushunter, on sanottava, että salille meno ei ole yhtään niin raskasta, kun sää ei ole ulkoilulle suotuisa. Kävin tekemässä selkätreenin kera olkapäiden ja vatsojen.

Ylätalja niskan taakse
35kg *10

T-soutu Pudotussarjoina
25-20-15kg 10-8-10
25-20-15kg 10-8-10
25-20-15kg 10-10-10

Vipunostot sivulle ja Pystypunnerrus
7kg 3*10

Pystysoutu rotaatiolla
8kg 3*10

Vatsarutistuslaite
40kg 2*15 1*18

Jalkojen ja Lantionnosto penkissä
3*10

Alataljasoutu
35kg *10

Vatsarutistuslaite

Ei ehkä ihan priimaa.

Keskiviikko

TANKOILUA, KYLLÄ! Nyt vihdoin, yli viiden viikon tauon jälkeen, pääsin pyörimään ja roikkumaan ja pelkäämään henkeni edestä. Vaikka ongelmaksi ehkä koituu se, että oon valmis kokeilemaan, vaikka pitäisi pelätä.

Ensin vähän pyörähdyksiä, aloitettiin heitoilla. Ei ihan yskimättä käynnistynyt, mutta ei ihan niin katastrofi, kuin oletin.

Seuravaksi vuorossa jotain mitä mun mielestä Terhi kutsuu Scottish foldiksi. Mutta Scottish Fold on minulle tämä:

Googlen kuvahaku on samaa mieltä mun kanssa siitä, mikä se on. Mä varmaan kuulen sen joka kerta väärin.

Mutta pyörähdyksenä hän oli tuttu, piirsinhän siitä joskus kuvan.

Tää menee myötäpäivään pyöriessä ihan helposti, mutta annas vaan, kun pitäisi toiseen suuntaan yrittää, ei mitään jakoa.

Seuraavaksi tehtiin siirtymisiä kaksosesta vesimieheen. Ensin vaan piti muistuttaa itselle ja kropalle mikä se kaksonen taas olikaan. Eikä se vesimieskään ollut enää yhtään tuttu. Mutta muutaman trip down memory lane -hetken jälkeen onnistui molemmat ja siirtyminen siinä välissä. Ei nyt smoothein ikinä, mutta mun mielessä se tapahtui uskomattoman ylväästi. Peiliin ei kannata luottaa.

Kaksonen googlesta

Ja vesimies samasta paikasta.

Seuraavaksi pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan brass monkeyta. Mun aivo/jalkakoordinaatio ei vielä handlannut tätä, mutta Terhin avustuksella pääsin kokemaan miltä sen kuuluisi tuntua, kun se punnersi mut oikeaan asentoon.

Kuvahaulla tämäkin, eli hyvät naiset ja herrat:

Brass Monkey.

Sitten toi mun tankoystävä sai jonkun aivohalvauksen, jossa pyysi et tehtäisiin b-girl. Siis se ihan hirveä, mihin en ole ainakaan vuoteen pääsemässä omin avuin. Siinä sitten viskottiin suullisesti jalkojamme ilman toivoakaan onnistumisesta. Jopa Terhin avustuksella se on vähän niillä rajoilla, että natsaako.

Oon aiemminkin hakenut b'girliä ja löytänyt saman kuvan. Tykkään tästä tunnelmasta, joka on enemmän joogaa kuin strippiklubia. Tätä tankoilu on mulle, henkisellä tasolla, ei mitään eroottista keimailua.

Loppuu tein lunch boxin, ettei jää ihan paska maku suuhun.

Ihan ite lunch boxissa ennen lomia.

Ei kai, oli oikeasti tosi kiva pitkästä aikaa päästä kunnolla roikkumaan. Koivet säilyi semimustelmattomina, ehkä iho on, toivuttuaan edellisistä, nyt vähän vahvempaa tekoa. Saattaa olla toiveajattelua.


Tankoilun jälkeen piti ajaa kauppaan, mutta kurvasinkin vahingossa salin eteen. Jatkoin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kaupalle, mutta jäin autoon istumaan.

Mulla oli vielä energiaa ja hinku tehdä jotain. Jos ostan kaupasta jääkaappijuttuja, en voi mennä enää mihinkään. Jos menen nyt salille, ehdin vielä kauppaan sen jälkeenkin ja huomenna ei tarvii välttämättä mennä, kun on päivä täynnä suunnitelmia. What's a girl to do?

Menin salille. Lottovoitto, oli nimittäin tyhjä! Tai siis pari kundia oli saunomassa, mutta heitä en nähnyt. Ehdin tehdä rinnalle kaksi liikettä ennen kuin lisää ihmisiä saapui. Eli penkki, kun ei ollut teinipojat paikalla. Parhautta!

Oli muuten musiikillisestikin lottovoitto. Laitoin ensin Cityn soimaan, mutta siellä oli jotain niin hirveätä huttua tarjolla, että se vaihtui nopeasti Radio Rockiin. Tuli Metallicaa, master of puppets, tuli toinenkin biisi, sad but true. Mietin voisiko olla Metallica maraton? Kyllä! Koko treeni Metallicaa ja kyllä osasin kaikki sanat ja lauloin mukana, kaikki sarjatauot.


Penkki
20kg 2*15
35kg 3*6

Ristikkäistaljassa rinta
40yksikköä 1*10
30 yksikköä 2*15

Hauiskääntö putkeen
Vinopenkissä
8kg *8 *8 *8
Seisaaltaan
*6 *6 *6

Ojentajat taljassa
35lb 3*15

Hauiskääntö Scott - penkissä
+5kg *15
+10kg *11 *10 *10

Ojentajat taljassa narulla
50 yksikköä

Lauantaina.

Oli duunista porukkaa järjestänyt Frisbeegolftapahtuman Kivikkoon. Sinne sai saapua taitotasosta riippumatta, mutta kelien epäsuotuisuudesta johtuen, meitä saapui paikalle kahdeksan sinnikästä ja yksi pikkumies.

Päätettiin kiertää kahdessa ryhmässä ja mulle frisbeegolfin jännittävän maailman esitellyt Ville joutui lähtemään meitä tyttöjä kierrättämään.

Fribaninjat. Meidän koko poppoo oli aika mustanpuhuva.

Ensimmäisellä väylällä saatiin nauttia täysillä Suomen kesästä, kun vettä tuli kuin sen kuuluisan Esterin takamuksesta. Muut olivat varautuneet fiksummin vaatetuksen suhteen, mutta itse en moisia stressaa. (Itse tapahtumaa stressasin senkin edestä.)

Kivikon 18 väylän kiertämiseen kului toista tuntia, mutta oli kyllä kiva rata. Upeat näkymät ja vaihtelevia väyliä. Tykkäsin.

Mä pääsin tulokseen +26, jolla vein epävirallisen mimmien sarjan ja hävisin kaikille pojille.

Kierroksen jälkeen juotiin kahvia ja syötiin makkaraa. Osa porukasta karkasi ja osa lähti toiselle kierrokselle. Itselläni oli menoa, joten jäin harjoituskoreille treenaamaan puttausta. Elämäntapafrisbeegolffaaja Sauli (?) antoi mulle muutaman vinkin, juoksi jopa takaisin lisävinkin kanssa, kun huomasi, että ihan päin mäntyähän se meni. (Ei kirjaimellisesti, vaikka se mun fribailu-uraan kuuluukin olennaisesti. Männyt ja koivut ja muut, en syrji.)

Kävin vielä illalla heittää muutaman kerran kentällä, missä ei ole sitä ensimmäistä puuta johon varmasti osuu.


Sunnuntai

Säästän nykyään jalkatreenin viikonlopulle, kun olen saanut nukuttua edellisen yön hyvin ja vatsaan saa ison aamiaisen rauhassa nautittuna. Tällä kertaa tein taas kiertoharjoittelutyylillä treenin läpi. Eli suht pienillä painoilla laitoin menemään. Tein tälläkin kertaa 4*10 sarjat ja vajaassa tunnissa lämmittelyineen takaisin pukkariin.

Lämmittely 5min kuntopyörällä ja venyttelyä, sekä kaikki liikkeet kerran läpi pienemmällä vastuksella. (Paitsi hack-kyykky, kun pikalaihdutus ei oikeen onnistu.)

SJMV 30kg
Lantionnosto 30kg
Prässi 50kg
Hack omalla painolla
Takareisipenkki 35kg
Etureisipenkki 40kg

Jalkajumpan jälkeen on hyvä käydä palauttelevalla lenkillä, Frisbeegolf it is!

Käytiin taas duuniporukalla heittää, tällä kertaa Keinukalliossa, siinä paikassa, joka kerran mut jo voitti. Ahdistusjännitys oli taas kova, mutta into voitti pelon. Ja se oli tän päivän teema.

Keinukallio on 18-väyläinen rata, jossa on korkeuseroja ja metsää ja korkeaa viidakonkaltaista niittyä, jonne hukkuu kiekot. Tällä kertaa olin varautunut säähän sopivasti lahkeilla, joten nokkoset eivät voittaneet mua. Mutta en heittänyt mun vaaleanvihreällö Buzzilla, just in case.

Kiekot kuin karkit, Villen kassi.

Tykkäsin Keiniksestä hirveästi, vaikka en suuremmin onnistunutkaan. Mutta sain pelata osaavassa seurassa, jossa oli mahdollisuus imeä itseensä tietoa tai vaan ihailla hiottua tekniikkaa.

Sain myös omasta tekniikasta arvokasta feedbackia ja neuvoja sen parantamiseksi. Mutta jotain teen jo oikein, kiekko vaan lähtee ihan väärässä asennossa kädestä. Toivottavasti siinä vaiheessa, kun se puoli alkaa natsaa, niin saan myös heitoille pituutta. Olen jo miltei tuplannut lähtöpituuteni, mutta se ei ole vielä ihan hirveän suuri saavutus.

Mulla on hirveä hinku kehittyä. Tää laji on koukuttava, kun voi ottaa harppauksia tekniikassa ja ylittää itsensä ja pelkonsa yhä uudestaan. Ja tässä saa raitista ilmaa sydämen kyllyydestä. Kuuden hengen poppoomme käytti noin neljä tuntia Keinukallion kiertoon.

Tulos: +49. Aaaaahahaha! Ei järkee!

Mun kiekkoja. Herkulliset hekin.

Kierroksen jälkeen hain Lauran ja pääsin ansaitusti kahville. Two cups later, siirryimme Urkkakeskukselle, tarkoituksena harjoitella heittoja urheilukentällä. No kaikki kentät oli täynnä autoja ja asuntovaunuja, kun oli joku Belgian paimenkoirien mm-kisat.

Pohdimme tovin, mitä tehtäisiin, mutta päätettiin olla rohkeita ja vähän supersankareita ja mentiin radalle. Ei vielä lasketa pisteitä, mutta ehkä jo ensi kerralla se tuntuu tarpeelliselta, että voi tosissaan seurata omaa kehitystään. Mutta me uskallettiin mennä ja heitettiin kaksi kierrosta.

Sellainen oli viikko 22 liikunnan osalta, täynnä kaikkea mitä tykkään tehdä.

-Aittatar