Mulla oli edellisviikon salivajeesta jotenkin tosi huono omatunto. Ahdisti ajatus siitä, miten pikkuhiljaa tää koko fasadi, jonka olin eteeni rakentanut ja niin kivaksi tällännyt, alkaisi pikkuhiljaa murenemaan ja sohvaperuna-Essi tekisi comebackin. Aloitin siis käymällä heti maanantaina salilla.
Tein rinnalle kaksi uutta liikettä, perus levytankopenkin sijaan tein liikkeen käsipainoilla varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. Lisäksi oltiin saatu pec deck -laite viime viikolla, joten olihan se testattava heti. Hieman oli painojen kanssa hakemista, seuraavan kerran saa jo laittaa enemmän rautaa heti kättelyssä.
Sitten tein vähän hauista. Jos sana vähän tarkoittaa: rikoin molemmissa liikkeissä omat ennätykseni!
Hauiskäännössä käsipainoilla uskaltauduin kokeilla viimeiseen sarjaan aloittaa 15kg kalikoilla. Jumankekka, nehän nousi. Kolme kertaa!
Sitten eristetty haukka, Scott-penkissä. Oon tainnut tässä joskus kokeilla +12.5kg mutkatankoon (joka painaa ~7-8kg varmaan) lastattuna, mutta tällä kertaa toi +10kg tuntui niin kevyeltä, että iskin toiseen sarjaan suoraan 15kg ja sekin nousi ihan kaksi hyvänpituista sarjaa!
Loppuun vielä taljassa ojentajaa, ensin tangolla suoria sarjoja ja loppuun väsytykset, joita teen aina välillä eri lihaksille. Eli ensin 10 toistoa, sitten lihasjännityksessä pito 10 sekunnin ajan. Sitten 9 toistoa ja 9 sekunnin pito. Samaa rataa ykköstoistoihin asti. Näissä saa tiputtaa painot aika pieniksi, muuten ei nouse pakka loppuun asti ainakaan mulla.
Omien ennätysten rikkominen on huikea motivaationostatin. Seuraavaa käsitreeniä ei malttaisi odottaa.
Penkki käsipainoilla
8kg 2*15
15kg *8 *6
12.5kg *11 *12
Pec deck
25kg 2*15
30kg *15
35kg *12
Hauiskääntö kp
12.5kg *10 *8
15kg +12.5kg *3 *6 pb!!!!!
Hauiskääntö scottissa
+10kg *12
+15kg 2*8 pb?!?
Ojentajat taljassa
35lb *15
40lb 2*15
Ojentajat taljassa narulla pysäytyksillä 10-1
25-20-15lb
Salil vika.
Tiistai.
Iltavuoro tiedossa, joten vapaa aamu oli hyvä tuhlata frisbeehommien parissa. Yksin toi Urkkakeskuksen rata on vähän ikävä, kun kasvillisuus syö kiekkoja ja itsekseen etsiskely saattaa alkaa itkettää. Näin ollen päädyin Ristikiveen, jossa vain sadat puuosumat itkettää.
Keli oli alkanut vähän arveluttavasti ympäri Suomen, mutta "pipo päähän ja menoksi" oli päivän motto. Oli muuten ihan ehdoton asuste toi pipo, mulla korvat jäätyy muutenkin helposti, ilmankin tuollaisia sääilmiöitä, joita oli edessä.
Jo ensimmäisen avauksen jälkeen taivas aukesi. Siinä puttausta hieman häiritsi rakeet, jotka napsuivat kiekkoihin ja kroppaan ja laskivat lämpötilan 10°:sta 3°:seen.
Sissi sisälläni päätti kuitenkin vetää kierroksen loppuun ja palkita itsensä kahvilla suorituksen jälkeen. Näpit oli jossain vaiheessa niin jäässä, ettei tuntoa enää ollut ja heittäminen oli lähinnä "toivotaan toivotaan" -luokkaa. Pääsin kuitenkin kierroksen loppuun ja parin viimeisen väylän aikana aurinkokin pilkisti taas taivaalta.
Aurinko pilkotti ja kiekko jäi puuhun.
Koska keli teki täyskäännöksen ja oli lämpimämpi, jäin vielä hetkeksi harjoittelemaan puttausta. Mun pitäis keskittyä niiden ja lähestymisten harjoitteluun, vaikka mun avauksetkaan ei ole vielä kunnossa. Eli siis kaikki osa-alueet ihan levällään. Mutta avauksissa saa sentään riuhtaista täysillä, noissa lähestymisissä, missä pitäisi heittää lyhyt pehmeä viskaisu, olen ihan hukassa.
Kun istuin kahvilla, alkoi taivaalta tulla räntää. Olin kiitollinen, että karkasin ajoissa sisälle piiloon.
Keskiviikko.
Maanantain iltavuoro esti pääsyn tankoilemaan, mutta onneksi keskiviikkona pääsin Terhin tunnille. Tykkään siitä likaista tosissaan, ihana tsemppari.
Aloitettiin pyörähdysyhdistelmällä:
Marlo spin
Makkarat grillissä
Kehto
Jatkettiin pyörimistä näin:
Tuoli
Takatuoli
Tuoli
Seuraavaksi pitoihin. Sisäreisien kauhuksi tehtiin supermiestä kolmesta eri lähtötilanteesta:
Vaaka skorpparista
Polvitaivepidosta
Hip lockista
Lunch box ja siitä siirtyminen takanojan kautta istumaan.
Tankoystäväni on kehittänyt selviytymismekanismin elämän epäonnistumisiin ja se on Palomies. Jos joku asia ei oikein onnistu ja alkaa risomaan, niin
"Vitut, mä teen palomiehen."
Mulle toi lunch box on vähän sama asia, liike joka onnistuu aina ja johon voi luottaa. Kun se on ohjelmassa, tulee hyvä mieli, kun tietää, että ihan kaikki ei mene päin mäntyjä.
Torstai.
Olin vieläkin hieman ekstaasissa maanantain haukkaenkoista ja puhkuin intoa päästä salille. Ja oikeasti, olisiko parempaa tapaa korkata juhannusvapaa. Enkä ollut ideani kanssa yksin, salilla oli saman verran populaa kuin normaalistikin.
Päätin, että olisi aika jakaa alaosasto kahdelle päivälle, joten suunnittelin tekeväni pepun, selän ja olkapäät. No suunnitelmaksi jäi. Aloitin lantionnostoilla levytangolla ja se sujuikin ihan mallikkaasti. Lämmittely alkuun pelkällä tangolla, sitten työsarjat 50kg:lla ja loppuun taas nää perinteiset väsytykset. Ekaa kertaa kokeilin alakropan lihaksiin ja oli muuten pakko pitää kutostoistojen jälkeen pikku happitauko.
Seuraavaksi vuorossa alataljasoutu. Piti tehdä pudotussarjoina, mutta ensimmäisten jälkeen tuli vähän heikko olo. Tein toisen sarjan suorana ja oli otettava vähän lepiä penkillä. Kolmannen sarjan jälkeen kipitin vähin äänin pukuhuoneen suojaan, yritin pidätellä oksennusta istualtaan ja odotin, että salin ainoa naistreenaaja mun lisäksi, lähtisi pois. Kun ovi vihdoin sulkeutui kyseisen tehopakkauksen takana, siirryin makuuasentoon hengittelemään.
Mä en nyt tiedä, mikä mulle tuli. Jos jotain pitäis veikata, niin mulla oli varmaan nesteytys vähän päin prinkkalaa, kun tuli juotua iltapäivällä ehkä muutama kuppi kahvia.
Lantionnosto levytangolla
2*15 omapainolämppärit
20kg 2*15
50kg 2*10 1*12
20kg väsytykset 10-1
Alataljasoutu pudotussarjoina
20kg 2*15
41-35-27kg 10-8-10
41kg *8
Siinä jonkin aikaa pötköttelin, kunnes uskalsin nousta ylös. Nopea suihku ja kotiin nukkumaan paha olo ja mieli pois.
Lauantai.
Juhannushumujen jälkeen oli jo vähän ikävä frisbeekiekkoja jotka olin unohtanut kotiin, joten lähdin Urkkakeskukselle harjoittelemaan puttausta. Siinä vartin jälkeen päätinkin lähteä kierrokselle, jolta palasin kaikkien kiekkojen kanssa myös takaisin. En siis laskenut heittoja. Loppuun lisää puttausta ja hyvillä mielin kotiin nukkumaan.
Sunnuntai.
Aamupäivästä hain J:n kyytiin ja ajettiin Loviisaan. Kolme autoa ja yhdeksän heittäjää saatiin kasaan tälle 18-väyläiselle radalle.
Loviisan rata on kyllä kiva. Jotenkin upea paikka. Oon kyl tykännyt kaikista noista pitkistä radoista, joissa mun tulokset on ihan naurettavia. Tali ja Keinukallio. Vaikka ne ei sovi mulle, niin tykkään siitä haasteesta. Voi myös olla, että mua stressaa radat, joilla mun taitotason kuuluis riittää. Näillä ihan övereillä mun ei tarvii vielä pärjätä.
Loviisasta jäi mieleen muutama rata. Yksi joka oli ihan mun turmioksi oli nro 11kapea väylä ylämäen reunalla. Toisella puolella kymmenien metrien pudotus (siinä oli aita, mutta aidassa oli reikä, joka näytti mun kiekon mentävältä) ja toisella puolella puita ja rinne, vaikkakin huomattavasti lyhyempi. Mutta sen kun selvitti, pääsi heittämään mun lemppariväylän nro 12 par4. Kallion reunalta alas, 174m pituutta, tilaa on heittää vaikka muille jakaa, joten olis vaan osattava heittää oikein. Toisella kierroksella sain väylän pariin ja se olikin mun ensimmäinen par4:llä.
Toinen kiva väylä oli 10? joka oli ehkä sen takia kiva, että molemmilla kierroksilla mulla onnistui avaus. Se on jyrkästi oikealle kaartuva ja vaikka mun avaukset eivät menneet niin kuin suunnittelin, pääsin helposti yli metsän ja väylälle.
Väylä 17 joutui mun inhokkilistalle. Pitkä ja puolimatkassa taittuu jyrkästi vasemmalle. Jos heitoilla olisi pituutta, niin olisi mahdollista onnistua, mutta mun minirykäisyt ei helpota hommaa. Taisin saada molemmilla kierroksilla +3-4 tuloksen.
Heitettiin kaksi kierrosta ja välissä syötiin makkaraa. Keli ei ollut se mitä kesältä toivoisi, mutta ei kuitenkaan satanut koko päivää. Se on kyllä ihan riittävää, kun muutaman kerran on tullut kunnon sateessa heitettyä, eli mulle riittää, jos kengät pysyy suhteellisen kuivina. Ekalla kierroksella +29 ja toisella +32.
Puhuinkin mun hierojan kanssa, kuinka on ollut hienot kelit ja Kervinen oli vähän ymmällään. Mutta nyt lajista innostuneena, hyvän kelin käsite on hämärtynyt. Pieni sade ei ole vielä mitenkään huono.
Salin kannalta viikko oli aika surullinen, mutta päätin etten nyt stressaa aiheesta. Jos se aika tulee käytettyä jotenkin edes fiksusti, niin ei mene edes hukkaan. Mun on pakko kyllä myöntää, etten ole ton heikkous episodin jälkeen edes uskaltanut mennä. Koska hinku ei ole ollut suuri, niin olen antanut pelolle otteen. En vaan halua mennä sinne ja päätyä taas penkille makaamaan oksennusta pidättelemään. Ehkä olen vain heikko?
- Heikko-Aittatar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti