Päivis Openin sivuilta napattu kisaajaportretti.
Keskiviikko.
Pitkästä aikaa pääsin treenaamaan kolmisteen Shaun ja Lintumiehen kanssa. Shau ei aluksi meinannut tulla, mutta kun kerroin, että mulla on myöhäinen synttärilahja, saatiin kundi houkuteltua paikalle.
Das boys.
Olin ostanut Saulille pinkin, flatin Firebirdin, koska tyyppi tykkää jo omasta domellisesta FB:stä ja mulle vannottiin että flätti on parempi. Lisäksi mun yksi kriteeri oli, että kiekon on oltava Saulin lämpivärinen eli hävyttömin pinkki mitä löytyy.
Siivouspäivän kisoissa Tero kysyi Saulilta, että miksei hällä oo flätti Firee ja vastaus kuului näin "En mä sellaisella mitään tee." Mulla iski paniikki ja aloin jo miettimään uutta lahjaa. Tero oli kuitenkin saanut Shaun pään käännettyä ja pakotti mut antamaan lahjan. Onneksi. Shau tykkäsi ja mä olin tyytyväinen ja all's well that ends well.
Haba ja lötaa.
Heiteltiin sitten draivia toisen perään ja kundit keskusteli spin/force -suhteesta. Kiva oli ilta-auringossa treenata vailla stressiä. Kun alkoi ärsyttämään, treenasin vasurirystyä. Siinä alkaa nopeasti hymyilyttää. Ja siitä oli yksi hyöty, mitä voisi oikeallekin yrittää osittain siirtää. Kun käsi ei tiedä mitä h*lvettiä sen pitää tehdä, suurin osa heiton voimasta luodaan kropalla. Parhaimmillaan vasurillakin sain 40-50 metrisiä siivuja.
Kun puhti loppuu kesken.
Aina ei kuitenkaan asiat mee kuin Strömsöössa ja Shau hukkasi kiekkonsa jonnekin päin treenialuetta. Huomasi vasta kun oltiin lähetty treenaamasta, kun tuli viesti Facebookissa:
"Ei sattuis bägistä löytymään M3:sta? :D"
No ei ollut ei, toivottavasti ei ole joutunut koiran suuhun..
Perjantai.
Onnistuin nukkumaan päikkärit pommiin ja heräsin niin myöhään, että fribailut jäi yhdeksi Simonmetsä kiessiksi. Simpparissa oon kerran heittänyt ja silloin siellä oli muutama Teron tuttu ja mun "lammenylitys" -tarinan sankari Sami. Jätkät siinä heitteli avauksia ykköselle ja kaikki päätyi n. 3m säteelle korista. Jep. Onhan se lyhyt väylä, mutta heti kauheet paineet, että pitäis onnistua.
G.I. Janella lepopäivä.
Simppari on hyvä rata treenata lähipeliä. Siellä ei liian montaa väylää ole, missä tarvii heittää täysillä, eli tarkkuutta joutuu hakemaan. Päätin lähteä kierrokselle ilman liiallista kikkailua ja otin mukaan vain kolme kiekkoa. Leopard, Judge ja Maniac.
Avasin ykkösen sitten mun uudella Champion Leopardilla. Fore pariin metriin ja birkkua korttiin. Huhhuh! Turhaan taas stressasin.
Tasainen kierros oli, mutta muutaman häsläbogeyn takia taas tulos +1.
Kiessin jälkeen jäätiin treenaamaan avauksia nurtsikentälle. Pääsin testailemaan Lintumiehen kiekkoja, kun omia ei ollut kuin muutama mukana.
What's in the bag, handversion.
Joku. Takkusi. Pahasti.
En tiedä mikä mulla oli, väsyttikö, eikö keskittyminen riittänyt vai jännitikö mua muut alueella liikkuvat liikaa, mutta mikään ei oikein onnistunut. Ei ollut hyvä fiilis päällä ja se heijastui heittoihin.
Mielialan ei sais antas vaikuttaa heittoon. Suorituksen aikana pitäis saada mieli tyhjäksi kaikista epäilyksen äänistä ja nähdä vaan tavoite. Jos jotain on ajateltava, niin "positive reinforcement" - eli sen sijaan että miettii "älä osu puuhun", pitäisi ajatella "heitän tuota linjaa" tai jotain vastaavaa, ei kielteisiä ajatuksia ollenkaan.
Think tree and you'll hit it.
SIIS. AINA.
Lauantai.
Kisapäivä. Tunnelmaa ja jännitystä. Ilmassa ihan erilaista sähköä.
Palkintoa pöytä täynnä.
Pääsin erikoisluvalla osallistumaan Facepalm Frisbeen Päivis Open tapahtumaan, joka nimensä mukaisesti järjestetään Päiväkummussa. Sää helli kisaajia, saimme heittää suurimman osan päivästä auringonpaisteessa.
Ilmoittautumisen yhteydessä saimme upeat bag tagit ja kisan järjestäjä tarjosi aamiaiseksi bisseä ja M&M:sejä. Eli ihan PDGA sanktioimat kisat eivät olleet kyseessä.
Pelaajakokouksen jälkeen asettauduttiin korin ympärille, 10 metrin päähän. "Ring of fire", eli kaikki puttaavat samaan aikaan. Ne jotka saa kiekon sisään, saavat mulliganin (eli toisen avauksen, ilman rankkua) haluamalleen väylälle. Itsehän en onnistunut, joten ihan p*ska koko miniskaba.
Kisafiiliksissä.
Meidät jaettiin 4-6 hengen heittueisiin ja koska Janne halusi viedä Teron 007 bag tagin, fixasi hän Teron, Rikun mut ja itsensä yhdessä heittämään. Ihan kiva oli aloittaa päivä tutussa seurassa, vaikka tarkoitus olikin kouluttaa kisasipulia uusien ihmisten seurassa.
Siinä on (työ)kalulla kokoa.
Päivis on 10-väyläinen rata, johon Facepalmin pojat olivat tehneet pieniä muutoksia ja kisaleiskassa oli 15 väylää, sekä bonusväylä.
Siinä kun vielä odoteltiin että kello lyö kisa, niin tuli metsästä paikalle äijä. Äijä, jolla oli joku rifle association paita päällä. "Mitä te täällä teette?" Tyyppi omisti ne maat joilla heitettiin ja ihmetteli, kun ei oltu kysytty lupaa käyttää. Me lähinnä ihmeteltiin, että eikö ne olekaan kunnan maita. Päästiin kuitenkin sopuun, kun luvattiin olla siivosti ja hoitaa omat roskat pois.
Pieni jännitysnäytelmä heti alkuun.
Siisteydestä pidettiin huolta järjestäjän toimesta.
Me aloitettiin väylältä 7, joka oli todella tiukka puupilli ja kaukana mun comfort zonesta. Tuurilla tai taidolla sain avauksen kuitenkin onnistumaan ja siitä olikin kiva jatkaa kiessiä.
Kisa-layoutin väylä nro 13 (normisti nro 4) on mäen päältä alaspäin heitettävä väylä. Jonkun epiphany olen nyt kokenut alamäkiheitoissa, kun vihdoin ne alkaa kulkea kuten pitäisi ja jokainen mun avaus tällä väylällä onnistui reilusti paremmin, kuin mitä oletin.
Väylä nro 2 oli myös suotuisa mulle ja tarjosi pirkkopaikat molemmilla rundeilla.
Lisäväylistä ehdottomasti kekseliäin oli kiipeilykopin sisään asetettu kori. Ensin piti päästä korin alle joko suoralla heitolla puupillin läpi tai hyssepommilla oikean kautta. Jos ei ollut n. metrin päässä korista, ei voinut putata vaan oli pakko heittää vielä safety.
Haastetta päivään. Pääsin myös näkemään yrityksiä yläkautta koriin.
Bonusväylä oli triplamando, jossa piti saada kiekko keinurakennelman läpi. Jos pääsi kolmella heitolla koriin, sai yhden heiton pois tuloksesta. Väylää ei kuitenkaan saanut heittää omilla kiekoilla vaan tapahtuman järjestäjä oli valinnut kiekot:
Angry Birds kiekko
Koirafrisbee
Ultimate kiekko
Birdie-putteri
Aerobie frisbee
Muut kiekot oli heitettävissä, Birdie tietysti toivottavin (sen sainkin ekalla kerralla, mutta Angry Birds -kiekko oli kyllä karsee. Niin alivakaa, että heitti voltin kun irtosi kädestä.
Sairaan hauska idea tää väylä!
Go through or die laughing.
Ensimmäinen kierros meni multa hyvin. Tuloskorttiin +4 ja naistensarjan kärkeen. (Joojoo, olin ainoa nainen paikalla. Aion silti hehkuttaa!) Janne ei saanut Teron bag tagia vietyä, kun pienessä humalassa heittely ei tuonut toivottua tulosta.
Tauolla vähän puttia ja kanssakisaajiin tutustumista. Hyvää porukkaa oli kyllä liikenteessä, kauhean hauska oli höpötellä niin monen uuden ihmisen kanssa. Mitä enemmän tuttuja radoilla kiertää, sitä helpompi on aina löytää pelikamuja ja kun verkosto on tarpeeksi suuri, on todennäköistä että jos joskus kisaamaan uskallaudun, tiedän edes jonkun muun osallistujan.
Oli kyllä niin leppoista porukkaa kaikki, että en osannut liikaa jännittää seuraavaa kierrosta, jossa heittueisiin jaettiin ensimmäisen kierroksen tulosten perusteella. Mun kanssa toiselle kierrokselle lähti Jan, Mikko ja joku jolla oli vaan lempinimi scorecardissa. Stinde?
Tokan kiessin heittue.
Aloitettiin väylältä 14 ja jätettiin bonusväylä viimeiseksi. Nyt oli extrana CTP-kisa (closest to pin) väylillä 12 ja 13. Avauksella lähimmäs koria päässyt palkittiin ehkä ruhtinaallisesti. Itse jäin niin kauas molemmilla väylillä, että ei edes viiden metrin mittanauha riittänyt kiekolle asti.
Toinen kierros tuntui muilla sujuvan paremmin, mutta mulla ei. Paria ja bogeyta tasaiseen tahtiin. Tärkeintä oli kuitenkin, että pääsin pelaamaan tuntemattomien kanssa ja oli ihan hemmetin kivaa. Toi kisalayout oli kyllä kiva mun mielestä. Hauskoja extroja oli pojat tehneet, ettei ihan liian helpoksi mene heittely.
Väylä 13 heitettiin mäen päältä.
Kun oltiin väylällä 9 odottamassa heittovuoroa, oli yksi porukka juuri avaamassa väylällä 10. Siinä sitten seurattiin mitä kundit saa aikaan. Jukkiksen (? Ai että mä muistan nää nimet hienosti) avaus kun lähti liikkeelle niin Mikko sanoi että nyt on hyvä linja. No olihan se, kun koriin upposi.
HOLARI!!!
Kisaheittueita oli viisi näköetäisyydellä ja tyyppi sai raikuvat aplodit, jotka oli kuulunut myös metsäväylillä holarista tietämättömille asti. Oli varmaan huikea fiilis heittää Ässä niin että näkemässä on toistakymmentä ihmistä ja suosionosoitukset raikuvat.
Noin ne holarit kuuluis tulla!
Kiessin päätteeksi mentiin bonusväylälle. Koska myös itseään vastaan kamppailtiin kisassa, oli eniten tulostaan parantavalle palkinto. Mä olin niin paljon yli mun ensimmäisen kierroksen tuloksen, että ei olisi tarvinnut bonaria heittää ja karma lykkäsi mulle Angry Birds -kiekon joka tapauksessa käteen, joten peli oli menetetty.
Tulokseksi +7 ja hyvillä mielin syömään makkaraa.
Makkaraa nälkäiselle.
Oltiin ensimmäisten joukossa takaisin ja päästiin seuraamaan muitakin bonusväylän heittäjiä. Nähtiin muuten sekin ihme, että vihasten lintujen kiekolla voi sittenkin heittää. Kisaa johtanut Joni pisti kiekon kolmannella heitollaan koriin ja tais kaikilla jäädä monttu auki.
Finaalissa PRO-meininkiä.
Kun heitot oli laskettu yhteen niiin pidettiin finaalikierros. Neljä parasta lähti heittämään lähimpänä olevia väyliä, jotta me yleisöön jääneet voitiin seurata skabailua. Mitään suuria eroja ei päässyt enää syntymään ja järjestys taisi pysyä samana.
Palkinnot jaettiin voittajille ja avoimen mitalisteille. Itse kävin pokkasemassa Matti-lonkeron ja sylillisen suklaata.
Mitalistit.
Fani ja pronssimitalisti.
Neljänneksi päässyt Timo nautti makkarasta ja tupakasta.
Naistensarjan voittajan oli helppo irvistää.
Kun palkinnot oli jaettu, osa porukasta karkasi pois ja me loput lähdettiin pariskabaamaan. Heitettiin Teron kanssa ihan kiva kierros tuloksella -5, joka oikeutti ehkä kolmanteen sijaan. Voittajat heitti muistaakseni -7, mutta jostain syystä pariskaban lopulliset tulokset eivät olleet illan prioriteettilistan ykkösenä.
Keli oli aivan upea.
Kisasipuli. Mikä se on? Miksi mä sitä yritän kehittää?
"Sipuli - The Bulb" / etsaus / 2009 / Pekka Hannula
Mun Kisasipuli näyttänee just tältä.
Jokainen meistä reagoi eri tavalla paineisiin. Toiset strive under pressure ja ovat parhaimmillaan, kun on jännitys päällä. He saavat hyvän annoksen adrenaliinia ja halutessaan näyttää taitonsa, eivät sorru yliyrittämiseen.
Kisasipuli on se pään kestokyky. Miten toimit, kun tilanne on lähtökohtaisesti stressaava.
I. Cave. Under. It.
Miksi se painaa niin paljon mieltä?
Mulla ei puutu kilpailuviettiä tai intohimoa. Mulla uupuu paineventtiili, josta saisi purettua suurimmat paniikkifiilikset.
Mä otan itseni liian vakavasti. Se syö pelin yhtä tärkeintä osa-aluetta, eli rentoutta.
Joku mulle joskus ehdotti, että vähemmän treeniä ja enemmän hupikiessejä, jotta fribaaminen olisi taas hauskaa.
First things first, treeni on kivaa. Tykkään isosti.
Gameface,
Vielä enemmän tykkään onnistumisista. Jos treenaamalla voin nostaa onnistumisien todennäköisyyttä, niin aion kyllä tahkota noilla kentillä paljon. Niin paljon, että sattuma on jatkuvasti pienenevä tekijä mun pelissä.
Jos kaiken tän jälkeen mä joskus uskallan kisoihin, niin haluaisin, että kaiken paniikin ja jäykkyyden alla olisi lihasmuistia, pelisilmää, käsitys sekä kiekoista että tuulista ja järkevä pelikirja. Eli siis pohja kunnossa, vaikka pinnalla myrskyää..
Have more fun?
Ehkä mulla oikeasti on ihan älyttömät lähtökohdat tähän touhuun, mutta tää tuntuu mulle oikealta tavalta hoitaa asioita.
Voinko olla täysin väärässä when it comes to the person I've known all my life?
-Aittatar
Gameface kissalla on sipuli kunnossa.
Googlelle kiitokset tästäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti