TPK viikko 12: Paniikinomaisesti treeniä ennen takatalvea!

Viikko alkoi jumeilla. Selkä ja heittokäsi kipeät, mutta kelit niin kauniit ja loppuviikoksi luvattu takatalvi uhkaavana tulevaisuudessa, että oli mentävä nauttimaan ulkoilmasta. No ei siinä auttanut kuin ottaa Frisbeepointista saatu kopittelukiekko käteen ja treenata vähän rennommalla meiningillä.

Treffasin Mikon taas Munkassa ja sain siinä vähän vinkkiä miten tällaista alivakaata ja järjettömän kokoista lättyä kuuluu heittää. Aluksi olikin todella kömpelöä toimintaa, kun mä on oikein tuntunut saavan tarpeeksi spinniä kiekkoon. Miko sai siis hyvää liikuntaa siinä, kun juoksi mun heittojen perässä. Yllättävän kylmässä kelissä extra-juoksentelu teki varmasti hyvää. Niin mä ainakin uskottelin itselleni joka kerta, kun pannu taipui rolleriksi..

Hauska seurata noita osaajia, kun repertuaarista löytyy jos jonkinmoista heittoa millä kikkailla, kun itselle teki vaikeaa ihan vain saada kiekko irtoamaan puhtaasti ja lentämään mihin tarkoitin. Mä olin aivan hukassa, jos piti vastikseen heittää, en hallinnut rimpulakiekkoa yhtään. Siinä me pyörittiin kuin hölmöt, kun jatkuvasti mä jouduin taas vastikseen tai jompikumpi joutui heittämään suoraan auringonpaisteeseen.

Tällaiset aamut ovat toivoa täynnä.

Heiteltiin me siinä vähän muutenkin. Mikolla ei ollut pannut messissä niin se nakutteli mun basic midaria ja Jaanin vanhaa Rocia ja mä nakkelin Spartaa ja P2:sta. Me tehtiin jälleen melko tasainen työnjako, Miko sai pistää nätisti pitkälle ja mä nakutin rumasti lähelle. Hyvä on tehdä sitä omaa juttua, eikä keskittyä toisen tekemiseen.

Jaani liittyi vielä meidän seuraan ja treeni vaihtui skabailuksi. Seppo-kisaa sanalla "pelle". Mulla ei ollut mehuja tai keskittymiskykyä ja hävisin nopeasti pojille. Oman elämäni pelle siis. Sen jälkeen otettiin rennosti omaan tahtiin treeniä, koska mä en ollut varautunut kiessiin oikeilla kengillä ja Mikollahan ei ollut mitään järkeä sen touhussa, kun työvaatteissa ja ilman kiekkoja sain sen houkuteltua messiin.

Lopuksi pojat päättivät käydä heittämässä holarit väylälle 6 ja tyhjensivätkin mun bägin sinne sillä aikaa, kun itse lähdin etsimään sitä Spartaa ja P2:sta jotka olivat jääneet jonnekin kolmosväylän tuntumaan. No such luck, mutta seuraavana päivänä sain onneksi puhelum herrasmieheltä, joka oli ne löytänyt ja tuli mulle töihin asti palauttamaan. Aikamoista!

Illaksi mulla oli myös aika hierojalle ja pitkästä aikaa pääsin Kervisen murjottavaksi. Yläselkä ja heittokäsi ovat ottaneet osumaa tästä upeasta kevätsäästä, joten teki hyvää vähän paikkailla mestoja. Myös pohkeet oli aivan jumissa, joten niitäkin käytiin tällä kertaa läpi. Mutta mikä on ollut parasta, näilläkään heittomäärillä ei ole oikeasti paikat hajonneet. Koska mulla on edelleen muistissa se, miten itken lattialla sikiöasentoon itseni käärineenä, odottaen sen pillerikourallisen vaikutusta ja peläten, että kivut ei koskaan enää poistu. Se hetki räjähtää sarveiskalvoille, heti jos vastaavia kipuja tuntuu. Mutta tekniikan muuttaminen kyllä auttoi kovasti tässä, siitä suurkiitokset kuuluvat Jaanille, joka pelasti mut.



Tiistaina lähdin yksin Kivikkoon neppailemaan. Ajattelin hetken treenailla putteridraivia ja sen jälkeen siirtyä pirkkopeikkometsään etsimään tarkkuutta.

Viime viikolla vaihdoin putteri- ja midariheitoissa power grippiin, koska aiemmassa otteessa keskisormen kämmentä lähin nivel otti pahasti osumaa ja sattui liikaa. Todettuani tämän hätäratkaisun sopivan minulle huomattavasti paremmin, olen nyt kuluttanut etusormen keskimmäisen nivelen verenpurkaumalle, joka sattuu niin pirusti. Nyt sitten metsässä, väylällä 15, puhkesi rakko ja valkoinen Sparta oli kauttaaltaan veressä. Tai siis rimmillä oli pienehko punainen kohta, johon olin vuotanut kuiviin.

Treenit loppui tapaturmaan, mutta onneksi keskiviikkona oli jo tiedossa seuraava treenikiessi jälleen Mikon kanssa. Syvärimmisemmät kiekot jätin autoon ja pelkkiä draiveja koko iltapäivä. Availtiin vähintään parilla kiekolla joka väylä ja mä jätin pelaamatta loppuun, jos ei draiverilla ollut järkevää jatkoa. Keli oli aivan upea, joten oli tärkeää oli saada vietettyä aikaa ulkona. Kun aurinko laski, kylmeni kelikin välittömästi.

Kiessi päätettiin Mikon järjettömän painostuksen seurauksena (mä taisin siis ehdoittaa tätä uskomattoman hyvää ideaa) ykköselle, jossa tyylikkäästi upotin kaksi kiekkoa jonkkaan. Onneksi Miko oli kalamies vailla vertaa ja onki risuilla mun pidemmälle uineen pannun takaisin turvaan.

Torstaina taas treeniä ja tällä kertaa seurana Janne ja Miko. Mulla oli edelleen mostly draiveripäivä, vaikka pelasinkin tällä kertaa enemmän väyliä loppuun. Päivän kohokohta oli, kun nappasin pojilta honorit väylältä yhdeksän, mutta half pipe vei luulot heti. Oli hauskan näköistä, kun kaikki heitettiin paipin sisään avaukset ja mun oli puolivälissä, ehkä vähän vajaassa, Janne pisti kaksi kolmasosaa ylöspäin rinnettä ja ihmiskanuuna Miko siihen melkein korin alle. Siinä eroteltiin jyvät akanoista ja noista mä olin se akka.

Luovutin kiltisti honorit Mikolle.

Putteridraivitreeniä vain hieman kipeällä sormella.

Kahdellatoista avasin tyylikkäästi outtiin, mutta värväsin pojat hakemaan kiekkoani, kun tajusin jättäneeni lapasen jälleen kerran johonkin. Mä olen tähän mennessä hukannut yhteen seitsemän hanskaa tai lapasta lajin parissa ja loppua ei näy. Onneksi oli tuuria kuitenkin tällä kertaa matkassa ja tumppu päätyi taas mun käteen.

Lauantaina kokoonnuttiin Jaani, Miko, Janne ja mä Kivikkoon ottamaan pikku best shot -pariskabat. Itsehän pistin hanttiin, mun vajaa vuoden harrastajuus verrattuna kundikolmikon yhteensä 55 vuoden pelitaustaan tuntui epäreilulta sitä kohtaan, joka mun kanssa heittää. No hävisin äänestyksen ja Miko hävisi arvonnan.

Team Essi ja Miko
Vs.
Team Jaani ja Janne
THE FIGHT IS ON!

Aloitettiin väylältä kaksi, koska Janne halusi ensin lämmitellä ensimmäisen ja toisen väylän välisellä pellolla ja osittain ehkä myös siksi, että mä en suostu aloittamaan ykköseltä. Mä pääsinkin heti nostamaan sankarinviitan ylleni, kun Miko avasi pitkäksi outtiin ja mä... no en. Ei oo tapana heittää kakkosta pitkäksi nimittäin. Kyllä mä tietty muuten heittäisin, mutta kun se ei ole fyysisesti mahdollista. Vielä.

Kolmosella palautettiin normi päiväjärjestys, kun Miko otti henkilökohtaisen pirkon. Nelosella mä pistin Mikon avauksesta pikku hysselähärin yläpantaan ja kiekko jäi alle, joten Miko päätti pistää paremmaksi ja ilmoitti upottavansa siitä korin edessä olevan kahden puun muodostaman raon läpi ineen. Ja sinnehän se upposi!

Jenkkeihin lähti Eleanorille pupupannu.

Siitä jatkuikin aika pitkä Miko-show, jossa mä olin koominen sivuhahmo. Jaoin hilpeyttä muille ja heitin paineetta ihan omalla tasollani, välillä ylikin. Mutta, kun heittää Fyhrin kanssa, niin oma paras ei oikein riitä. Seuraavan kerran, kun musta oli hyötyä, muuta kuin naurunaiheena, oli väylällä 12. Miko avasi outtiin, vaikka ties hyvin sen olevan mun pelikirja kyseiselle väylälle. Jouduin sitten vaihtamaan suunnitemia ja laitoin elämäni ensimmäisen, sulavan kauniin rollerin Basic Midarilla. Pituutta kertyi varmaan reilu neljäkymmentä metriä, mutta IB oltiin. Onneksi mä sain jatkoheitolla jo palata omalle mukavuusalueelleni ja pistinkin pitkälle kaltsin yli pannun ja Miko sai keskenään hoitaa loppuväylän.

Kolmentoista Miko avasi milliin ja myös 14 ja 15 jatkettiin tyypin avauksista. Kuudellatoista olikin vain Mikon epäonnisesta puuosumasta johtuen mun kiekko paremmalla sijainnilla, mutta ei me taidettu siitä birseä napata.

17 par ja 18 birse ja sitten oli aika mennä kohtaamaan tuo radan suurin pahis, ykkönen ja haisulampi. Pyysin että Miko avaa ensin ja laittaa milliin, jottei mun tarvii heittää mitään kiekkoja jonkkaan, mutta tyyppi pisti outtiin. Veikkaan et tahallaan, jotta mäki joutuisin avaamaan. No minäpä nappasin mun toisiksi alivakaimman Beastin, takatuuleen matkaamaan, pieni jyske takaraivossa, että luenkohan tuulen väärin. Koval rykil pannu matkaan ja saareen. Helposti. Lähimmäs koria. Birseä ei silti siinä tuulessa saatu, mutta mä tein joka tapauksessa oman osani!

Käpälle meni tämä galaktinen suu.

Lopulta me voitettiin tämä Titaanien (+Essi) taisto ja saatiin järjettömän kokoinen näkymätön pokaali palkinnoksi. Nyt se on ylpeänä esillä mun näkymättömässä palkintovitriinissä mun olemattoman heittotaidon ja kahden "ainoa nainen" -kisavoiton kaverina.

Whoop whoop!

-Essi

TPK viikko 11: Poweria grippiin ja muita tarinoita kisaviikolta

 Kisaseurue lauantailta ilman Määrästä, jota ei kiinnostanut "selfiet".

Maanantaille oli jälleen luvattu aurinkoa ja töistä päästessäni maailma olikin kirkas ja lämmin. Hymyissä suin otin kevään vastaan ja muutaman mutkan kautta ajoin Munkkaan treenailemaan Jaanin ja Mikon kanssa. Kun itse saavuin hetken harhailuiltani paikalle, oli Miko ehtinyt jo pidemmän aikaa treenailla.

Kun Jaanikin saatiin joukkoon, alkoivat kundit draivailemaan puttereilla. Mulla kesti hetken lämmetä taas, mutta jossain vaiheessa sain vihdoin pään kasaan ja otin omat putterit esiin. Mä kyllä tykkään draivaa puttereilla. Enhän mä toki pituutta saa, mutta se on mun mielestä todella paljon mukavampaa touhua kuin esimerkiksi midareilla draivaaminen, vaikka molemmat kyllä repii sormet verille. Lopputuloksetkin puhuivat puolestaan, kun putterit oli siistissä ringissä ja midarit ruusupuskassa ja melkein päiväkodin pihassa. Hiukan putteriheitot pituudessa kärsi, mutta tarkkuus oli omaa luokkaansa.

Siinä tovin draivailujen ja muutaman putin jälkeen lähdettiin kiessille. Mun ensimmäinen kierros Munkassa oli tosiasia. Ei kyllä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville, oisko ollut joku +5 kiessi.

Kiessin jälkeen otettiin lähäriskabaa, se on kuulemma kevään merkki. Ehkä mullekin tästä eteenpäin!

Kisassa jokainen ottaa saman määrän kiekkoja joilla heittää.
Ensimmäinen kisaaja valitsee heittopaikan ja kertoo ehdot. (Jos on mandoja tai saa vain käyttää jotain tiettyä heittoa.)
Jokainen heittää vuorotellen kiekon kerrallaan kohti koria, kunnes kaikki kiekot on käytetty.
Lähimmäksi koria heittänyt saa pisteen jokaisesta kiekosta, joka on lähempänä koria, kuin yksikään toisen kisaajan pannu.
Koriin menneestä kiekosta saa kaksi pistettä.
Seuraava pelaaja päättää uuden heittopaikan, uusilla ehdoilla ja taas heitetään!

Peliä voi pelata tiettyyn pistemäärään asti tai kunnes kylmä ja pimeä on liikaa. Miko voitti tällä kertaa, mutta en mäkään täysin pisteittä jäänyt. Otin hysselähäreissä kaksi pojoa ja sain pojat heittämään upseja! Oli muuten todella hauskaa. Mäkin kokeilin ensimmäistä kertaa upsia putterilla.

Mä olin treenin jälkeen kyllä hymyä koko mimmi. Oli hauskaa ja keli niin kaunis. Kevään ensimmäinen päivä korkattu parhaalla tavalla!

Munkan jälkeen sai pestä bägin ja sisällön, kun kaikki haisi viemäriltä.

Tajusin tiistaina, että Munkka oli mun kolmaskymmenes rata, jonka olen tässä ehtinyt kiertää. Jossain vaiheessa oli tärkeää saada niitä enemmän ja nopeammin kasaan, mutta loppukesästä aloin ajattelemaan hieman eri tavalla koko kiertämistä. Mä oon kuitenkin parhaat kiksit saanut radoista, kun on takana hieman useampi kierros. Kyllä niitä uusia ratoja tulee aina eteen, en mä lähde väkisin etsimään ja keräämään. Nyt tuli vahingossa se kolmaskymmenes ja se oli miedosti kiva tajuta. Oon hitaasti lämpenevä likka ja aion hyväksyä sen. Mutta Munkkaan menen varmasti uudestaan. Lämpenin jo sen suhteen!

Tässä nää nyt kuitenkin olis:
1.Ristikivi
2.Urkkakeskus
3.Nikkilä
4.Söderkulla
5.Tali
6.Kivikko
7.Siltamäki
8.Loviisa
9.Nummelanharju
10.Veikkola
11.Karkkila
12.Keinukallio
13. Nummelan kaatis
14. Mukkula
15. Järva
16. Nurmijärvi
17.Hyvinkää
18. Sappee
19. Orimattila
20. Urkkakeskus uusi
21. Kippasuo
22. Nokian Eden
23. Simonmetsä
24. Päiväkumpu
25. Meilahti
26. Lauste
27. Oittaa
28. Kisakeskus
29. Hyvinkää uusi
30. Munkka

Keskiviikkona maailma tarjosi taas kauneintaan ja mä suuntasin duunista Kivikkoon. Sain ovelasti houkuteltua Mikon mukaan ja miestä odotellessa kävin heittää lyhyttä lähäriä väylän 18 korin tuntumassa. Kun äijä saapui paikalla aloitettiin me yhteinen treeni draivaamalla kakkosella. Oli jälleen ilo seurata taitavan pelaajan treeniä, kun tyyppi heittää kauniita heittoja ja ihan silmiä hivelevää antsaa. Yritin siinä seurata tekniikkaa mahdollisimman tarkkaan, jos vaikka jotain jäisi mieleen.

Mä pakotin seuraavaksi Mikon pirkkometsään, joka on aina tarjoillut mulle lähinnä kolmosia ja nelosia. Siellä ei tuullut ja auringonvalon tunkeutuessa jokaisen puun rungon ja oksan takaa pitsikuvioiksi maahan, oli tunnelma vähintään satumainen.

Väylällä neljätoista Miko esitteli miten voi avata ja mä näytin miten ei kannata. Hyvä työnjako. Siellä oli joku muukin treenaaja, joka hinkkasi kolmella kiekollaan metsää ympäri, päästettiin kyseinen ukkeli varmasti reilu puolen tusinaa kertaa ohi. Muutenkin liikkeellä oli enemmän keväänpalvojia ja treenit keskeytyi useasti. Ei kyllä haitannut se, niin hienoa oli tuollaisessa säässä fiilistellä ulkoilua. Tuttuja kun oli liikenteessä, niin ehti vähän kuulumisia vaihtelemaan samalla.

Viidellätoista vaadin jo Mikolta vähän apua. Mä oon aina halunnut hakea sieltä takakautta putteriantsalla, koska onhan se nyt sairaan nättii! Miko siinä esitteli miten se kuuluis tehdä ja minä kokeilin. Meni kirjaimellisesti aivan metsään ensimmäinen yritys, heitto päätyi reilusti vasuriin. No toinen heitto olikin jo ihan eri maata, vaikka tais olla liikaa kulmaa. Kolmas tuntui jo hyvältä ja kyllä Miko vähän vihjas, että osaisin antsan. Mulla on muistikuva, että Jaani ois joskus sanonu samaa, kun treenattiin draivissa samaista ekaa kertaa. Luottamusta ei vaan löydy ollenkaan käyttää antsaa kierroksella, mutta nyt on tehtävä asiaan muutos!

Siinä viidentoista korilla oli niin hieno fiilis, että päätettiin jäädä toviksi puttailemaan. Hyvä paikka kyllä treenata, kun saa alamäkeen kokeiltua ja esteitä on myös tarjolla haaraaputtia varten tai tarkempaa linjaa vaativaa puunrakoa simuloimaan ainakin mulle todennäköisiä puttimestoja.

Treenikorit olivat hieman huonommassa kuosissa.

Kuudelletoista en vain löydä väylää ja seitsemäntoista on arpapeliä. Upsia tai alivakaata putteria. Se on aina vaan tosi hankala mulle ja pitäis keksiä joku todella seifti setti. Putteria putilla tielle, siitä pikkulähäri korille ja kolmonen? En tiiä, mut korpee ottaa siitä aina bogia tai tuplaa. Ehkä nyt, kun keskityn lähipeliin ihan oikeasti, niin voin jossain vaiheessa luottaa jo vähän kakkosheittoihin.

Lopuksi vielä radan viimeiselle väylälle paukuttamaan kiekkoa kallioon. Minä jälleen enemmän ja Miko vähemmän. Pisimmälle lensi mun tuntematon kiekko, joka edellisviikolla palautui Tonin toimesta. Matalana flättinä heitettynä se on todella suora, vähän niiaa oikealle kovemmassa heitossa, luotettava feidi. Paikka bägissä myönnetty toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella, opittavaa on edelleen.

Torstaina lisää treeniä, nyt viikonlopun kisoja ajatellen suunnattiin jälleen Taliin Jaanin ja Mikon kanssa. Koska keli oli jälleen aivan uskomaton, otin varaslähdön töistä ja menin fieldille treenailemaan yksin. Lähäritohinoissa kokeilin jatkaa siitä mihin edellispäivänä Mikon kanssa jäätiin, eli annoin antsaa mun puttereille. Jokainen heitto vaatii miettimistä, kun mitään liikettä ei ole lihasmuistissa. Mutta onnistumiset tuntee vaikka silmät kiinni, se helpottaa kummasti oppimista.
Miko saapui paikalle jo hiukan ennen neljää ja suht pian perässä tuli Jaani, joka oli hypännyt matkalla Jukan kyytiin. Pojat lämmitteli siinä siivuttamalla ja ottivat haasteeksi heittää väylän 18 korille. Kun Miko oli ensin kertonut olevansa vielä talvikunnossa ja ettei pituus ole vielä tikissä, pisti kundi ekan yrityksen saareen, ehkä kymmeneen metriin korista. Nopeasti se kesäkunnon kaivoi esiin ja talven ruosteet ravisti yltään. Oli muuten tuleva kiessi aika upeeta Miko-showta, oli kiva katsella vierestä, kun itse rämpi huolella jälleen.

Kisapäivän putti ykkösellä. Ineen.

Kuva: Jari Huotari

Ykkösellä aloitin taas vahvasti ottamalla kasin. Kakkosella taas otin ehkä ekaa kertaa par-tuloksen, kun en yrittänyt portista läpi vaan laitoin lyhyenä sen eteen ja antsailin tieni korille. Sitten on liuta onnistumisia ja epäonnistumisia, jotka ovat niin mitättömiä merkittävyydeltään, että en tähän hätään muista.

Seiskan sain avattua ilman puuosumaa, mutta heitto feidasi kuitenkin vasemmalle metikköön. Sieltä putterilla upsi ja par korttiin. Heti tuli hyötyä maanantain hassutteluista. Jälleen seurasi tasapaksua sontaa, jossa meinasin dekapitoida muita pelaajia, sain tree lovea ja en tehnyt mitään erityisen oikein.

Kolmentoista avaus oli mulle hyvä, viidentoista avaus ja lähäri oli ehkä parhaat ikinä. Siinä on kiva draivaa, kun tiimatto on kuin helikopterin laskeutumisalusta. Kuudellatoista outdraivasin kaikki mun uskomattoman kauniilla antsalla, joka nyt vaan onnistui täydellisesti. Kaikilla muilla toki oli jotain feelua heitossa, mun pituusvoitot tulee vain toisten virheistä.

Loppuun vähän jotain rämpimistä ja kierros finaaliin. Näillä tuloksilla ollaan jälleen lauantaina kisojen huonoin, ei voi mitään.

"Humble pie, single order please."

 Helppo se on hymyillä tällaisessa kelissä.

Jos jonkun hopeareunuksen haluan tästä katastrofista keksiä, on se mun mielialan pysyminen korkeana läpi kierroksen. Omat heitot tai muiden kommentit eivät hetkeä pidempään vaivanneet ja lopussa edelleen hymyilytti. Muutamaan otteeseen kyllä tunsin, kun ahdistus meinasi ottaa vallan, mutta fiilis hälveni nopeasti. Kiva huomata.

Perjantaina jälleen sairaan nätti keli, joten Jaani kyytiin ja keula kohti Kivikkoa. Vähän vielä treeniä ja ihan vaan ulkoilua ennen kisapäivää. Ei sitä malta kotiin mennä ennen pimeää, joten voi olla että alkaa paikat hajoilee piakkoin. Onneksi saan ensi viikolle varattua jollekin illalle hieronnan, niin pääsee Kervisen poika mun jumeja työstämään.

Meillä oli ajatuksena lähinnä treenata, mutta Jaanin kärsivällisyys hupeni heti väylällä 2, kun liuta muitakin auringon innoittamia oli liikenteessä. Päätettiin ottaa jonkinlainen kiessi, mutta lähinnä me paukuteltiin paljon avauksia joka väylälle. Parhaimmillaan tyhjeni bägi, jos oli oiva hetki kokeilla.

Mä treenailin antsaa ja lähäreitä tän viikon trendin mukaisesti. Onnistumisprosentti ei ollut mikään erityinen, mutta kuitenkin jo parempi kuin aiemmin. Ja oli hauskaa, vaikka varmaan kisaa edeltävä iltana hiukan pöljä räimiä paljon.

Muutama väylä skipattiin, kun olin viljellyt mun kiekkoja pitkin väylää kahdeksan ja lähdettiin takaisin hakemaan niitä. Jatkettiin kolmentoista kautta Pirkkometsään, jossa mulla alkoi ongelma. Putterit ja midarit repii mun keskisormesta ihon rikki ja heittäminen sattuu. Se sit aiheuttaa heittopelkoa, eli kiekot lipsuu earlyna, kun en uskalla pitää kiinni loppuun asti.

Koska halusin kuitenkin heittää, päätin kokeilla power grippiä, jottei sattuisi. Yllättäen se tuntui heti kuin olisi kotiin saapunut. Kiekot irtosi puhtaammin ja varmemmin kädestä ja heitoissa oli välittömästi enemmän jerkkua eli temmiä. Konkreettisimmin tää ilmeni pirkkometsän vikalla väylällä, kun onnistuin läpäisemään puukujan neljästi.
Oli muuten pirkkometsän äijä taas kolmen kiekkonsa kanssa liikkeellä. Sinnikäs treenaaja!

 Maailma näyttää jo tältä aamukuudelta.

Lauantaina hiukan sapetti aikainen herätys, mutta ikkunasta tervehtivä auringonnousu kohotti välittömästi mielialaa. Kahvia Shelliltä koneeseen ja kohti Talia. Tiedossa oli 2x15 väylää ja yksi pitkien siivujen 18-väyläinen kierros.

Olin Mikolle kertonut mun uudesta putteri-gripistä ja hiukan epäileväinen mies kehotti vielä aamulla ennen kisaa kokeilemaan, josko kyseessä olisi ollut vain yhden päivän erikoisuus. Onhan se aika hullua ottaa kisapäivänä ihan uusi juttu käyttöön, mutta toi keskisormi ei kestänyt yhtään heittämistä, niin vaihtoehdot oli vähissä. Onneksi, kun fieldillä testasin oli kokemus samanlainen kuin edellispäivänä. Irroitus kiekosta oli puhdas, aina vaivannut väpätys katosi, kun ei ollut sormia enää tiellä.

Ekan kiessin heitin Jaanin, Miikan, Timon ja Joukon kanssa. Aloitettiin väylältä viisi, joka on Talin kiinteä nelonen. Prodiscuksen Basic Sparta power grippiin ja kisa käyntiin. Avasin seurueen ainoana ilman puuosumaa, mutta kutsuvan alamäen pelossa päätin ottaa varman kolmosen.

Kun kierros alkoi onnistumisella, sain hyvän fiiliksen heti kättelyssä ja se kantoi koko päivän läpi. Edes ne muutamat kutoset ja seiskat mitä tuli otettua ei saaneet mua lannistumaan.

 Päivän ensimmäinen heitto etualan Spartalla.

Ekalta kierrokselta jäi mieleen ykkösväylän suoritukset (ykkönen lyhyellä koripaikalla), johon otin avaustaktiikaksi putterin keskelle väylää. Siitä suoritin kaksi onnistunutta annukkaa, joista jälkimmäinen milliin ja korttiin nelonen. Yleensä olen käyttänyt väylään kuusi heittoa, joten kyllä kelpasi.

Seuraavaksi hyvällä itseluottamuksella tuli kierroksen ainoa kakkonen väylältä kaksi. Pelattiin toki lyhyelle koripaikalle ennen mandoporttia, mutta pitkän putin mä upotin siinä silti. Myös kisan kolmosväylältä, eli 2b vai c lyhyempi tii, otin hyvällä, tuuriavusteisella avauksella, onnistuneella lähärillä ja perusvarmalla putilla kolmosen. Sillä tuloksella nappasinkin ekan kiessin viimeiselle väylälle honorit.

Pääsin viidentoista väylän läpi 55 heitolla.

 Ykkösväylän toinen lähestymisheitto päätyi aika milliin.

Toiselle kierrokselle lähdin Tuukan, Mikaelin ja Riitan kanssa. Riitta oli myös Loska Openissa tammikuussa, oli kiva nähdä taas ja vaihtaa kuulumisia. Hän on jo pidemmän aikaa kisannut, joten aina mukava vähän kuulla kokemuksia. Olin ryhmän huonoin heittäjä, kun Mikael oli heittänyt 43 ja Riitta sekä Tuukka 53 kertaa ensimmäisellä kierroksella.

Aloitettiin väylältä 10, joka pelattiin kiinteän ysin tiin vierestä 11-väylän koriin. Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen väyläsuoritus oli kisaväylä numero 13 (talvileiskan 14), josta nappasin itselleni birdien. Wraithilla avaus vitoseen, josta oli helppo työ laittaa putti sisään.

Tasapaksua settiä taas siihen 2b väylälle asti, jossa huonon avauksen sain edes jotenkin pelastettua hyvällä lähärillä, taivasannukalla yli puskien. Lopulta otin väylältä nelosen, mutta muistelen kyllä rakkaudella tuota antsaa.

Loppukierros ihan perus tekemistä ja kierrostulos 53. Pienen tauon jälkeen oli tiedossa viimeinen kierros, kahdeksantoista pidempää väylää. Nyt päästiin kaikki naiset samaan joukkoon heittämään ja aloitimme Riitan ja Mariannen kanssa väylältä 12, joka heitettiin kauemmalta tiiltä.

 Mariannen kanssa edustettiin, mulla peukku nenässä.

Kuva: Jari Huotari 

Koska aloitettiin avoimemmilta väyliltä, oli mulle helpompi työ nakutella hyvää settiä. Ykkösväylälle asti aika hyvää peliä. Siitä seurasi hiukan vaikeampi jakso, kun ykkösen avaus jäi käpälään ja sai nakuttaa siihen vielä monta heittoa lisää. Kakkosväylä pelattiin pitkänä, joten sillekin tuli seiftin avauksen seurauksena nelonen korttiin ja pitkänä pelattu 2b/c oli turmio, kun muuten jo epäonnisen suorittamisen jälkeen mokasin ekan putin ja otin seiskan. Tämän jälkeen palasin taas tasaisempaan suorittamiseen ja kiinteältä vitoselta otin hyvällä, pitkähköllä ylämäkiputilla birsen.

Oli todella kiva heittää naisten kanssa ihan keskenämme ja mikä parasta, mä en ollut aivan hukassa. Viimeisellä kierroksella heitin kyllä enemmän kuin Riitta tai Marianne, mutta melko tiukkaa oli silti. Hävisin joka tapauksessa oman sarjani, mutta nyt pelasin paremmin kuin jotkut miehet. Tähän asti aina ollut todella häntäpäässä, joten tuntui hyvältä ottaa muutamat päänahat ja pelata tasan myös parin kundin kanssa.

Tärkeintä kuitenkin oli, että mun pää pysyi pelissä ja kasassa. Mulla oli aivan mahtava päivä ja tuollaisia saisi olla useamminkin. Mä pelasin hyvin omasta mielestäni ja mulla oli luottoa omaan tekemiseen. Myös tekniikkauutuudet antsa ja putterin power grip toimivat yllättävän hyvin.

Draivia fieldin läpi neljäntoista koriin.
Kuva: Jari Huotari 

Sunnuntaina jälleen kauniin päivän innoittamana Taliin. Mikon kanssa olin sopinut treenit ja Miko oli sopinut Jannen kanssa, joten kolmistaan liikenteeseen. Aloitettiin fieldiltä, mutta ykkösen ruuhkan kadotessa päätettiin lähteä kiessille.

Mulla oli voimat loppuu ja ei vaan tullut enää mitään. Lisäksi mä kyllä otin seurasta paineita jälleen, vaikka luulis nyt jo pikkuhiljaa helpottaa. Miko ja Janne molemmat kuitenkin todella rentoja ja avuliaita. Seitsemän väylää sinnittelin, mutta sit heitin bägin autoon ja siirryin seuraamaan parempien pelejä.

Mikolla oli menossa forekiessi ja Jannella vasurikiessi. Miko otti siis haastetta treeniin, mutta Janne tosiaan vasenkätisenä heitti ihan perussettiä. Mä meinasin dekapitoida yhden kundin mun kolmosen avauksella, johon en laittanutkaan yhtään antsaa ja molemmat kundit avas väylän 11 ysin tiipaikalla. Suhteellisen hazardia porukkaa ja fore-huudot raikasivat.

Kiva oli kyllä vaan tsiigaa, kun kundit heitti. Hieno keli ja ensimmäistä kertaa pystyin jo liikkumaan ilman pipoa, kun mun korvat ei oikein kestä kylmyyttä. Kevät tuntuu niin hyvältä.

-Essi

TPK viikko 10: Talissa treenejä ja palkintokiekot Veikkolaan.

Keskiviikko tarkoittaa hallitreenejä ja nyt alkaa kelien puolesta olla viimeisiä tarpeita vuoroa hyödyntää. Alkavalle viikolle on luvattu jo vaikka mitä plussapäiviä ja auringonpaistetta. Melkein itkettää ilosta.

Hallilla sain Tonilta takaisin kiekon, joka oli meidän kesän treeneissä jäänyt multa. Jos siinä ei olis ollut mun käsialalla kirjoitettu mun nimeä ja numeroa, olisin voinut maailman loppuun asti väittää, etten ole kyseiseen kiekkoon koskenutkaan. Kokeilun jälkeen ihan kelpo kiekolta vaikutti, pääsee bägiin kokonaisvaltaisempaan testiin tositoimissa.

Siinä treenivuoron alkamista odotellessa lämmiteltiin Jaanin kanssa kopittelemalla. Perus-, roikku- ja turboputtia, air bouncea ja kaikenlaista muuta kikkailua. Ehkä hauskin tapa lämpätä ja siinä oppii samalla hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä kiekon käsittelyä. Suosittelen kaikille, putteri toimii hyvin tarkoitukseen, jos ei ole kopittelukiekkoa mukana.

Kun vuoro alkoi, treenasin rystydraivia. Jälleen lähti kiekot taivaalla ja jossain vaiheessa tajusin taas lyhentää viimeistä askelta. Se selkeästi vie asennon vähemmän takapainoiseksi ja saan kiekon lähtemään paremmin. Se vaan monesti unohtuu, kun yritän heittää täysillä, vauhdinotto pitenee muutenkin ja siinä samalla se viimeinen askel menee harppomiseksi.

Pyörii pyörii, jopa minuutteja putkeen!

Taas tuli Jaanilta noottia, että mun taaksevienti on hätäinen. Ja mä loogisesti ymmärrän, mutta en mitenkään sisäistä sitä. Yritän antaa itselleni aikaa, mutta sit mun ajoitus on muuten ihan sekaisin. Kun ajoitus tuntuu hyvältä, menee veto hätäiseksi. Eli mä en vaan ymmärrä mitä teen väärin, vaikka tajuankin mitä siitä seuraa.

"Aloita käsi valmiiksi takana", Jaanin on ollut uusin yritys saada mulle homma jakeluun. Tämä oli viime viikollakin juttu, kun en enää pitänyt alussa vasenta kättä rimmin reunalla. Tälläkin kertaa se auttoi jonkun verran, mutta silti se paniikinomainen taaksevienti ja siitä, kuin tulikuumaa kiekkoa käsittelisi, nyt-heti-äkkiä-kuin-olis-jo kiekkoa pois näpeistä.

Sitten tuli ohje, jonka vihdoin tajusin. Se vinkki mitä Jaani on hakenut etsiessään mun aivoihin uppoavaa mielikuvaa.

"Mee sillai kylkimyyryssä, kanavoi Jallea. Ole Jalle."

Ja minähän olin! Ainakin enemmän kuin oon koskaan ollut, mutta ei ehkä iiiihan yhtä paljon kuin Jalle on Jalle. Mut aika lähelle! Kun muistin kylkimyyryilyn lisäksi pitää viimeisen askeleen lyhyempänä, alkoi kiekko irrota kädestä ihan kunnon voimalla ilman mitään järkyttävää rykimistä. Heureka!

Vain suunta on vielä vähän hakusessa. Se on nyt seuraava etappi, mikä vaatinee taas jonkun Jaanimielikuvan, vaikka mukamas ymmärrän jo nyt täysin mitä hän ajaa takaa. Se miten saan toteutettua teesin jääkin mysteeriksi. Joka kerran, kun yritän oikeasti, käy jotain tosi outoa, joka on todella kaukana toivotusta lopputuloksesta. Mutta tunnen kyllä, kun onnistun vahingossa ja sitä tunnetta pitäis nyt pystyä analysoimaan.

Lauantaina sain itseni myöhään iltapäivällä, viimeiseen valon tuntiin, vihdoin ulos. Nokka kohti Urheilukeskuksen treenikoria, joka vaihtui liian lumen edessä Talin treenikoriksi. Tarkoitus oli suorittaa Frisbeegolf-foorumilla suosioon noussut, nimimerkin Jyly, puttitreeni. Tuuli oli mulle puttiin kuitenkin liikaa ja siirryin treenaamaan tuuleen draivaamista. Halusin testailla kiekkojani, nähdä millä on potentiaalia kestää vastatuulta.

Mäpä luulin, et putti ois iltapäivän sana.

Se oli helppo testi, Respecti ja Wraith kesti, muut ei. Sunnuntaina selvisi, ei kovinkaan yllättävästi, että myös bottom stamp dessu pärjää blosiksessa. Pituuttahan noilla kahdella jyremmällä ei saa, eli Wraithia näillä näkymin tulee käytettyä vastiksiin. Ellei nyt tuu joku ihana 60 metrinen vasuriin kääntyvä väylä. Sellaisiin pituuksiin mä sain noita.

Sunnuntaille oli luvattu aurinkoa ja +6-10°, riippuen kuinka klikkihakuinen media meteorologin palkan maksaa. Sovin Jaanin ja Mikon kanssa heittelyt Taliin. Kuten varmaan jokainen osaa arvata, mua alkoi heti jännittää. Oon Mikon kanssa muutaman hetken viettänyt, puolin ja toisin nähty heittoja hallitreeneissä, mutta silti mulla tuli se perus jännä päälle. Hiukan lisää paniikkia aiheutin itselleni katsomalla aamulla Lausteelta kisapätkää, jossa Miko heitti itsensä sudariin ykköspaikasta.

Siinä kuitenkin aihetta makusteltuani aloin pääsemään vihdoin stressailun yli ja aamiaisen jälkeen matkalla Taliin oli jo hyvä fiilis ja sisäinen tunnelma lähinnä odottava. Kunnes Jaani tiputti pommin! Kaksi ihan uutta ihmistä lisää tulossa! Huhhuh. Heti alkoi oksettaa ja puristaa rinnassa. Joku kerta mä vielä, tällä kaikella stressaamisella aiheutan itselleni sydärin.

Sain toimeksiannon värjätä Veikkolan jääkarhun metsästys -talvisarjan palkintokiekot.

Avoimen voittajalle Glow H1.

Sanoin, että kundit voi pelaa keskenään, mä jään vaik treenaamaan, mut se ei kuulemma ollut vaihtoehto. "Ei ton löysempää sakkia ole. Sä sovit hyvin sekaan!" Ei muuten pidä paikkaansa, koska en oo yhtään löysä. Viulunkieli ehkä tai jopa jousipyssyn jänne, mut löysä ei ole sana, joka minua kuvaa.

Jaani tuli Jukan kanssa samaa matkaa ja jonkin aikaa puttailtuamme siirryttiin ykköselle kokeilemaan muutama avaus. Kaikki kolme treeniheittoa kelpaisi milloin vain mulle avaukseksi tuolle väylälle, joten aloin jo psyykkaamaan itseäni huonoon suoritukseen, kunhan saadaan koko jengi paikalle ja kierros alkuun.

Käytiin vielä muutama avaus kokeilemaan triplamandosta läpi ja kerran jopa onnistuin. Vahingossa. Siitä jatkettiin takaisin parkkiksen suuntaan, jossa Juho jo olikin draivailemassa. Puttailtiin vielä tovi kauttaaltaan huonosti, kunnes Mikokin saapui paikalle, pukeutuneena kuin supersankari, siniseen ja punaiseen. Vain viitta puuttui.

Sit aloitettiin. Ensimmäinen heitto ensimmäiseen puuhun ja ob. Kolmas heitto vähän kauemmas puuhun ja ob. Viides heitto puuhun, kuudes kahdeksaan metriin korista, jonka jälkeen epäonnistuin putissa ja sain kahdeksannen heiton mukiin.

Ahisti, itketti ja oksetti. Nolotti myös ja vaikea oli jatkaa peliä. Kakkosen avaus puuhun. Kolmosen avaus puuhun. Nelosen avaus puuhun. Vitosen sain milliin ja hyvällä itseluottamuksella kutonen puuhun.

Seiskalla avasin yllättäen puuhun, mutta niin avasi muutkin. Kasin avasin toki puuhun, mutta sitä ennen kiekko ehti jo "pitkän" aikaa edetä tunnelissa. Lähäri ei sit osunutkaan mihinkään ja meni pitkäksi, mutta siinä oli sentään jotain järkeä. Ysin avasin outtiin ja par-putinkin seiftasin vaan mukin alle.

Naisten ykköselle Glow Pa3

Kympin avaus oli lyhyt, mutta keskelle väylää. Muistissa on ikuisesti se kun heitin ensimmäiseen puuhun ja otin metrejä taaksepäin tiiltä, joten kaikki heitot korin suuntaan kelpaa. Huonohkon lähärin pelastin pitkällä putilla ja pääsin eroon viimeisestä sijasta heittovuorossa. Hetkellisesti

Yhdellätoista pilkahti jo valoa avauksien loputtomassa tunnelissa. Outdraivasin Mikon, jonka avaus toki epäonnistui, jotta moinen oli edes mahdollista. Ensimmäisen lähärin jälkeen Miko jo kuroi eroa kiinni ja kolmannella heitolla "isokäsi"-Essi pisti jo pitkäksi. Miko antoi paineita upottamalla lyhyen ja todella helpon puttinsa, mutta beastmode päällä pistin myös minä oman pitkän ja kauniin ja tuuliolosuhteet hienosti huomioineen putin upeasti pömpeliin. Game on!

Lyhyeen loppui se kisailu, kun avasin kahdentoista outtiin, pistin dropparilta uudestaan outtiin ja loppuun sössin pitkän sekä lyhyen putin. Miko otti pääs kokeilemaan birseä, mutta yläpannasta kolmonen. Hävisin siis tämän täysin omassa päässä käydyn taiston neljällä heitolla.

Kolmentoista avaus lipsui kädestä ja päädyin väylän vasemmalle puolen puiden alle. Sieltä yllättävän hyvän lähärin ansiosta paria tarjolla. Neljälletoista liian vasuriin ja sieltä löysä fore, joka jätti toivomisen varaa. Onneksi jälleen lähti huikea putti, joka yritettiin turhaan naissata, koska se oli jo kädestä lähtiessään inbound!

Viidelletoista taas par hyvällä pitkällä putilla, kuudelletoista otin bogin, koska joku oletti et saan pitkän putin mukiin. Psyykkaus tepsi. Seuraavalla väylällä jälleen puuosumaa heti alkuun, mutta tuurilla keskelle väylää. Ei kerrottavaa jälkipolville.

Viimeisen väylän avasin outtiin, oikealle. Kokeilin vielä toista avausta, niinku läpällä, ja sen sain pysymään sisällä. Siitä olisikin ollut kaikki mahdollisuudet siihen par-tulokseen, johon en kyseisellä väylällä kyennyt kertaakaan. Lähäri oli ihan ok ja olin kahden heiton ja OB:n jälkeen siinä välissä, mihin Jaani ja Miko molemmat avasivat. Siitä eka yritys saareen jäi lyhyeksi, toinen onneksi jaksoi ja jäi femmaan.

Junnuissa parhaiten heittäneelle Glow Pa3

Hohhoijjaa. Vajaa viikko ja pitäis kisata Talissa. Tästä kiessistä jäi suorituksen osalta lähinnä paska maku suuhun ja vain putissa oli mitään järkeä. Loppuun pari hyvää draivia ja tietty se vitosen avaus milliin lämmitti mieltä.

Seura oli onneksi hyvää ja seitsemän väylän jälkeen alkoi tää kaiken syövä itsetietoisuus kadota.

Eikä se muuten kevät ollut huhuista huolimatta vielä viikonloppuna alkava. Toivottavasti tilanteeseen tulee alkavalla viikolla muutos!

-Essi

TPK viikot 8 ja 9: Hyvän tekoa huonommallakin suorituksella.

Tein Laseriin mun Aitan.

Toissa viikolla ei paljoa tullut frisbeetä heitettyä. Kerran käytiin Jaanin kanssa Talissa treenaamassa, mutta muuten olen pidellyt kiekkoa kädessä vain värjäyksiä tehdessä. Tai tuota ainaista pyörittelyä treenatessani. Eli yllättävän paljonkin on ollut lötakosketusta siihen nähden, että heittoja kertyi ihan naurettavan vähän.

Kun käytiin lauantaina heittelemässä oli Tali kahta tiitä lukuunottamatta yksi suuri jääkenttä, joten kiessin sijaan päädyimme vain treenaamaan. Ensin mentiin seiskalle, jossa oli tekonurtsi hienosti esillä, mutta muuten väylä täysin jään peitossa. Siinä, kun pohdittiin pelisuunnitelmaa, tuli kolmen pelaajan lauma paikalle ja ohjeisti väylälle kaksi. Kuulemma radan parhaassa kunnossa oleva väylä, joten päätimme ottaa uuden suunnan.

Hieman harhaanjohtavan hyvältä näytti kakkosväylä.

Triplamandopelkuri pääsi taas uhmaamaan fyysisesti suurta, mutta henkilökohtaisella tarkkuustasolla ah niin pientä, aukkoa, jonka läpi olisi kiekko jotenkin saatava. Ykkösväylällä oli juuri ryhmä aloittamassa, kun käveltiin kohti seuraavaa väylää, joten vain muutama lämmittelyheitto saatiin aikaan ennen kuin päästettiin pelaavat ohi.

Mutta mitä!? Perässä olikin jo seuraava porukka ja taas saatiin tehdä tilaa. Hiukan jo nauratti, kun kolmas sakki putkeen saapui hitaasti mutta varmasti sekoittamaan meidän treeniä, mutta heidän jälkeen pääsimme onneksi vihdoin treenaamaan taas.

Tällä kertaa keskityttiin treenissä siihen, miten tuon kiekon eteen heitossa. Mulla vähän tulee heiton loppuun kaarevaa linjaa, josta on päästävä eroon, jos mielin saada kiekon suunniteltuun paikkaan.

Todellisuus oli tämä.

Mä hiffaan mitä Jaani tarkoittaa, kun se näyttää miten sen kiekon kuuluisi mennä. Mä tunnen kehossani, kun onnistun tekemään sen ja tiedän heti heiton jälkeen, että Jaani kertoo tykänneensä siitä. Paitsi, jos on monta putkeen. Silloin kehut loppuu, ettei ylpistyis liikaa.
MUTTA. Mä en osaa tehdä käskystä mitä pyydetään. Mä en tiedä miten teen eri tavalla, kun onnistun, tiedän vaan onnistuneeni. Onpa muuten ärsyttävää, siinä on hiuka vaikee hakea toistettavuutta, kun onnellisen hölmön lailla vain vahingossa kompastuu oikeaan. Välillä.

Sain ehkä kahdesti mandosta läpi. Huhhuh, mitä pelleilyä.

Treenit keskeytyi jälleen, kun porukkaa lappasi kierroksellaan ohi. Lisäksi mulla oli aivan sairaan kylmä, vaikka vaatetta oli kutakuinkin sen saman verran kuin pakkasessa pelatessa. Tuollainen märkä kylmyys vaan tarttuu luihin ja ravistelee vartta.

Kahvia ja lämpöä.

Viime viikolla pääsin jälleen Tallaajien hallivuorolle ja otettiin edelleen vain tarkkailun alaiseksi mun perus rystydraivi. Mä alan kehittää itselleni uusia ongemia tässä, kun vanhoista alan pikkuhiljaa pääsemään eroon. Mulla oli ajoitus aivan päin bärsettä, enemmän kuin aiemmin, ja meinasi mennä ihan kiukutteluksi. Päätin kuitenkin kokeilla muutamaa pikku muutosta, millä sain taaksevientiä aikaistettua ja se auttoi vähän. Katsotaan seuraavalla vuorolla oliko tilapäinen häiriö vai saako taas kamppailla.

Treeneissä kulkee mukana jo 11kpl Beasteja.

Lopuksi pistin rykien muutamat upsit, koska se on aina kivaa! Sain muuten kysyttyä Piipolta upsioppia ja hän lupautui jossain vaiheessa kevättä raottaa mulle tomojen ja peukkujen saloja.

TALI ICE BOWL 2015.

Lauantaina oli Tali Ice Bowl 2015, hyväntekeväisyyskilpailu. Kaksi kierrosta 17-väyläistä hieman muunneltua Talia ja välissä vähän hernaria sekä pillimehua. Koska tehtiin hyvää, värjäsin ylimääräisen kiekkopalkinnon eniten kierrosten välillä parantaneelle.

Atte paransi tulostaan 11 heitolla ja vei tän tyypin kotiin.

Ice bowl -markkeri.

Väylät 1-7 pelattiin normaalisti, OB:t tai mandot ei voimassa, väliin 2b, joka oli radan ainoa täysin lumen peittämä väylä.
9. (kahdeksan oli siis normi-Talin seiska) pelattiin normi 12 tiiltä kohti ysin koria.
10. oli talvi-layoutin perus kymppi
11. Pelattiin rangen oikeasta takakulmasta neljäntoista koriin (lyhyt koripaikka)
12. pelattiin väylän 13 tiiltä 16 koriin
13. 17 tiiltä 15 koriin
14. Väylän 18 viereisen tien toiselta puolen kohti 18 koria
15. Normi 12 etutiiltä.
16. Niin sanottu "huono-onnisten" -väylä, joka pelattiin Talin "vessassa", kontin takana sijaitsevassa tiheässä, oli hyvin ammoniakilla lannoitetussa metikössä. Pojat osasivat varoittaa, että puiden juuriin ei kannata bägiä laskea. Väylä oli noin 40 metriä pitkä ja suoraa tai vinoakaan väylää ei korille ollut.
17. Vessan takaa tieltä kohti 13 taaempaa kotipaikkaa.

Naamalla.

Kuvaaja Jari Huotari.

Pelasin ensimmäisen kierroksen Antin ja Reinon kanssa ja aloitimme väylältä kuusi, joka on normileiskan 5. Hieman jäykän alun jälkeen sain jotain järkeä touhuun, mutta oikeasti pelkästään mun jäätävän hyvä putti onnistui pitämään scoren vain aavistuksen katastrofaalisena.
Kierroksen lisänimeni oli kai puttiprinsessa, kun uhkasin fyysisellä väkivallalla, jos joku sanoo puttilehmä vastineena Reinon puttisonniudelle. Puttiprinsessa, vain aavistuksen sovinistinen.

Jokeri matkaan.

Kuvaaja Jari Huotari.

Toiselle kierrokselle pääsin Laurin, Timon ja Petterin kanssa. Pahnanpohjimmaiset jouduttiin ainoaksi neljän hengen ryhmäksi, varmistamaan kesäruuhkasimuloinnin näinkin pienelle pelaajamäärällä ja harmaassa kelissä.

Putti ei enää ollut kunnossa ja mä en selkeä osaa heittää toisia kierroksia. Taas otin lukua ja heitin ihan jäätävän huonosti. Lähinnä alkoi tatti kasvaa otsassa ja viimeiset viisi väylää odotin vain kierroksen loppumista. Kiekot lipsuivat kerta toisensa jälkeen avauksissa ja päätyivät ensimmäiseen esteeseen vasemmalla puolen tiitä.

Kuvaaja Jari Huotari

Hävetti olla minä. Jälleen kerran koko kasan paskin heittäjä. Vaikka aamulla lähtiessä aina muistutan itseäni siitä todennäköisyydestä, niin toivo on kyllä todella raskas ystävä vierellä, kun aina se yrittää muistuttaa, että tämä voi olla minun päivä. No ei ollut ja siitä muistutukseksi paskimmat palkittiin. Muka naisten sarjan voitto, mutta siinä yhdessä toisiksi huonoimmin heittäneen kanssa pipot haettiin.

Onneksi oli hyvää seuraa ja hyvää hernekeittoa ja hyväntekeväisyyttä.Tulokset 73 ja 81 itkettää vaan.

Koko kisakansa! Kuinka monta tunnistat?

Kuvaaja Jari Huotari.

Kisakalenteri 2015 alkaa pikkuhiljaa hahmottua kevään osalta. Aikalailla tässä taitaa neiti olla matkalla perse edellä puuhun, mutta sitten mennään. Kevät ja frisbeen heittelyä kaiken aikaa, siinä on ajatus, joka herättää toivoa ja jaksamista tämän viimeisen harmauden läpi.


14.3.
Tali Talvella 3.35

11.-12.4.
Prodiscus After Easter Open

18.4.
Legacy Discs Amateurs 2015

25.4
NDGE 2015

2.5.
Stamina

On muuten lomaa tiedossa 18.4.-3.5, eli aika fribapainoitteista vapaata tiedossa. Nam!


Essi

Markukselle taas pari kiekkoa.

Ps. Kirjoittelin tähä tekstiä Tuusulassa Laura-kahvien jälkeen ja ennen kotiin jatkamista kipaisin välttämättömimmät viereisestä kaupasta. Kassajonossa edessäni ollut kundi kysyi ostostapahtuman jälkeen kysyi, olenko mä Essi, Tysonin Essi.
Frisbee-Essi mä oon ja nyt joku tunnisti ratain ulkopuolella. Ohhoh.

Sinä siellä, joka mut bongas, anteeksi jäätävä käytös. Hiuka menin lukkoon, enkä tajunnut nimeä edes kysyä. Pelle mikä pelle, tai ainakin eniten awkward tyttö mun elämässä.