Kisaseurue lauantailta ilman Määrästä, jota ei kiinnostanut "selfiet".
Kun Jaanikin saatiin joukkoon, alkoivat kundit draivailemaan puttereilla. Mulla kesti hetken lämmetä taas, mutta jossain vaiheessa sain vihdoin pään kasaan ja otin omat putterit esiin. Mä kyllä tykkään draivaa puttereilla. Enhän mä toki pituutta saa, mutta se on mun mielestä todella paljon mukavampaa touhua kuin esimerkiksi midareilla draivaaminen, vaikka molemmat kyllä repii sormet verille. Lopputuloksetkin puhuivat puolestaan, kun putterit oli siistissä ringissä ja midarit ruusupuskassa ja melkein päiväkodin pihassa. Hiukan putteriheitot pituudessa kärsi, mutta tarkkuus oli omaa luokkaansa.
Siinä tovin draivailujen ja muutaman putin jälkeen lähdettiin kiessille. Mun ensimmäinen kierros Munkassa oli tosiasia. Ei kyllä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville, oisko ollut joku +5 kiessi.
Kiessin jälkeen otettiin lähäriskabaa, se on kuulemma kevään merkki. Ehkä mullekin tästä eteenpäin!
Kisassa jokainen ottaa saman määrän kiekkoja joilla heittää.
Ensimmäinen kisaaja valitsee heittopaikan ja kertoo ehdot. (Jos on mandoja tai saa vain käyttää jotain tiettyä heittoa.)
Jokainen heittää vuorotellen kiekon kerrallaan kohti koria, kunnes kaikki kiekot on käytetty.
Lähimmäksi koria heittänyt saa pisteen jokaisesta kiekosta, joka on lähempänä koria, kuin yksikään toisen kisaajan pannu.
Koriin menneestä kiekosta saa kaksi pistettä.
Seuraava pelaaja päättää uuden heittopaikan, uusilla ehdoilla ja taas heitetään!
Peliä voi pelata tiettyyn pistemäärään asti tai kunnes kylmä ja pimeä on liikaa. Miko voitti tällä kertaa, mutta en mäkään täysin pisteittä jäänyt. Otin hysselähäreissä kaksi pojoa ja sain pojat heittämään upseja! Oli muuten todella hauskaa. Mäkin kokeilin ensimmäistä kertaa upsia putterilla.
Mä olin treenin jälkeen kyllä hymyä koko mimmi. Oli hauskaa ja keli niin kaunis. Kevään ensimmäinen päivä korkattu parhaalla tavalla!
Munkan jälkeen sai pestä bägin ja sisällön, kun kaikki haisi viemäriltä.
Tajusin tiistaina, että Munkka oli mun kolmaskymmenes rata, jonka olen tässä ehtinyt kiertää. Jossain vaiheessa oli tärkeää saada niitä enemmän ja nopeammin kasaan, mutta loppukesästä aloin ajattelemaan hieman eri tavalla koko kiertämistä. Mä oon kuitenkin parhaat kiksit saanut radoista, kun on takana hieman useampi kierros. Kyllä niitä uusia ratoja tulee aina eteen, en mä lähde väkisin etsimään ja keräämään. Nyt tuli vahingossa se kolmaskymmenes ja se oli miedosti kiva tajuta. Oon hitaasti lämpenevä likka ja aion hyväksyä sen. Mutta Munkkaan menen varmasti uudestaan. Lämpenin jo sen suhteen!
Tässä nää nyt kuitenkin olis:
1.Ristikivi
2.Urkkakeskus
3.Nikkilä
4.Söderkulla
5.Tali
6.Kivikko
7.Siltamäki
8.Loviisa
9.Nummelanharju
10.Veikkola
11.Karkkila
12.Keinukallio
13. Nummelan kaatis
14. Mukkula
15. Järva
16. Nurmijärvi
17.Hyvinkää
18. Sappee
19. Orimattila
20. Urkkakeskus uusi
21. Kippasuo
22. Nokian Eden
23. Simonmetsä
24. Päiväkumpu
25. Meilahti
26. Lauste
27. Oittaa
28. Kisakeskus
29. Hyvinkää uusi
30. Munkka
Keskiviikkona maailma tarjosi taas kauneintaan ja mä suuntasin duunista Kivikkoon. Sain ovelasti houkuteltua Mikon mukaan ja miestä odotellessa kävin heittää lyhyttä lähäriä väylän 18 korin tuntumassa. Kun äijä saapui paikalla aloitettiin me yhteinen treeni draivaamalla kakkosella. Oli jälleen ilo seurata taitavan pelaajan treeniä, kun tyyppi heittää kauniita heittoja ja ihan silmiä hivelevää antsaa. Yritin siinä seurata tekniikkaa mahdollisimman tarkkaan, jos vaikka jotain jäisi mieleen.
Mä pakotin seuraavaksi Mikon pirkkometsään, joka on aina tarjoillut mulle lähinnä kolmosia ja nelosia. Siellä ei tuullut ja auringonvalon tunkeutuessa jokaisen puun rungon ja oksan takaa pitsikuvioiksi maahan, oli tunnelma vähintään satumainen.
Väylällä neljätoista Miko esitteli miten voi avata ja mä näytin miten ei kannata. Hyvä työnjako. Siellä oli joku muukin treenaaja, joka hinkkasi kolmella kiekollaan metsää ympäri, päästettiin kyseinen ukkeli varmasti reilu puolen tusinaa kertaa ohi. Muutenkin liikkeellä oli enemmän keväänpalvojia ja treenit keskeytyi useasti. Ei kyllä haitannut se, niin hienoa oli tuollaisessa säässä fiilistellä ulkoilua. Tuttuja kun oli liikenteessä, niin ehti vähän kuulumisia vaihtelemaan samalla.
Viidellätoista vaadin jo Mikolta vähän apua. Mä oon aina halunnut hakea sieltä takakautta putteriantsalla, koska onhan se nyt sairaan nättii! Miko siinä esitteli miten se kuuluis tehdä ja minä kokeilin. Meni kirjaimellisesti aivan metsään ensimmäinen yritys, heitto päätyi reilusti vasuriin. No toinen heitto olikin jo ihan eri maata, vaikka tais olla liikaa kulmaa. Kolmas tuntui jo hyvältä ja kyllä Miko vähän vihjas, että osaisin antsan. Mulla on muistikuva, että Jaani ois joskus sanonu samaa, kun treenattiin draivissa samaista ekaa kertaa. Luottamusta ei vaan löydy ollenkaan käyttää antsaa kierroksella, mutta nyt on tehtävä asiaan muutos!
Siinä viidentoista korilla oli niin hieno fiilis, että päätettiin jäädä toviksi puttailemaan. Hyvä paikka kyllä treenata, kun saa alamäkeen kokeiltua ja esteitä on myös tarjolla haaraaputtia varten tai tarkempaa linjaa vaativaa puunrakoa simuloimaan ainakin mulle todennäköisiä puttimestoja.
Treenikorit olivat hieman huonommassa kuosissa.
Kuudelletoista en vain löydä väylää ja seitsemäntoista on arpapeliä. Upsia tai alivakaata putteria. Se on aina vaan tosi hankala mulle ja pitäis keksiä joku todella seifti setti. Putteria putilla tielle, siitä pikkulähäri korille ja kolmonen? En tiiä, mut korpee ottaa siitä aina bogia tai tuplaa. Ehkä nyt, kun keskityn lähipeliin ihan oikeasti, niin voin jossain vaiheessa luottaa jo vähän kakkosheittoihin.
Lopuksi vielä radan viimeiselle väylälle paukuttamaan kiekkoa kallioon. Minä jälleen enemmän ja Miko vähemmän. Pisimmälle lensi mun tuntematon kiekko, joka edellisviikolla palautui Tonin toimesta. Matalana flättinä heitettynä se on todella suora, vähän niiaa oikealle kovemmassa heitossa, luotettava feidi. Paikka bägissä myönnetty toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella, opittavaa on edelleen.
Torstaina lisää treeniä, nyt viikonlopun kisoja ajatellen suunnattiin jälleen Taliin Jaanin ja Mikon kanssa. Koska keli oli jälleen aivan uskomaton, otin varaslähdön töistä ja menin fieldille treenailemaan yksin. Lähäritohinoissa kokeilin jatkaa siitä mihin edellispäivänä Mikon kanssa jäätiin, eli annoin antsaa mun puttereille. Jokainen heitto vaatii miettimistä, kun mitään liikettä ei ole lihasmuistissa. Mutta onnistumiset tuntee vaikka silmät kiinni, se helpottaa kummasti oppimista.
Miko saapui paikalle jo hiukan ennen neljää ja suht pian perässä tuli Jaani, joka oli hypännyt matkalla Jukan kyytiin. Pojat lämmitteli siinä siivuttamalla ja ottivat haasteeksi heittää väylän 18 korille. Kun Miko oli ensin kertonut olevansa vielä talvikunnossa ja ettei pituus ole vielä tikissä, pisti kundi ekan yrityksen saareen, ehkä kymmeneen metriin korista. Nopeasti se kesäkunnon kaivoi esiin ja talven ruosteet ravisti yltään. Oli muuten tuleva kiessi aika upeeta Miko-showta, oli kiva katsella vierestä, kun itse rämpi huolella jälleen.
Kisapäivän putti ykkösellä. Ineen.
Kuva: Jari Huotari
Ykkösellä aloitin taas vahvasti ottamalla kasin. Kakkosella taas otin ehkä ekaa kertaa par-tuloksen, kun en yrittänyt portista läpi vaan laitoin lyhyenä sen eteen ja antsailin tieni korille. Sitten on liuta onnistumisia ja epäonnistumisia, jotka ovat niin mitättömiä merkittävyydeltään, että en tähän hätään muista. Seiskan sain avattua ilman puuosumaa, mutta heitto feidasi kuitenkin vasemmalle metikköön. Sieltä putterilla upsi ja par korttiin. Heti tuli hyötyä maanantain hassutteluista. Jälleen seurasi tasapaksua sontaa, jossa meinasin dekapitoida muita pelaajia, sain tree lovea ja en tehnyt mitään erityisen oikein.
Kolmentoista avaus oli mulle hyvä, viidentoista avaus ja lähäri oli ehkä parhaat ikinä. Siinä on kiva draivaa, kun tiimatto on kuin helikopterin laskeutumisalusta. Kuudellatoista outdraivasin kaikki mun uskomattoman kauniilla antsalla, joka nyt vaan onnistui täydellisesti. Kaikilla muilla toki oli jotain feelua heitossa, mun pituusvoitot tulee vain toisten virheistä.
Loppuun vähän jotain rämpimistä ja kierros finaaliin. Näillä tuloksilla ollaan jälleen lauantaina kisojen huonoin, ei voi mitään.
"Humble pie, single order please."
Helppo se on hymyillä tällaisessa kelissä.
Jos jonkun hopeareunuksen haluan tästä katastrofista keksiä, on se mun mielialan pysyminen korkeana läpi kierroksen. Omat heitot tai muiden kommentit eivät hetkeä pidempään vaivanneet ja lopussa edelleen hymyilytti. Muutamaan otteeseen kyllä tunsin, kun ahdistus meinasi ottaa vallan, mutta fiilis hälveni nopeasti. Kiva huomata.
Perjantaina jälleen sairaan nätti keli, joten Jaani kyytiin ja keula kohti Kivikkoa. Vähän vielä treeniä ja ihan vaan ulkoilua ennen kisapäivää. Ei sitä malta kotiin mennä ennen pimeää, joten voi olla että alkaa paikat hajoilee piakkoin. Onneksi saan ensi viikolle varattua jollekin illalle hieronnan, niin pääsee Kervisen poika mun jumeja työstämään.
Meillä oli ajatuksena lähinnä treenata, mutta Jaanin kärsivällisyys hupeni heti väylällä 2, kun liuta muitakin auringon innoittamia oli liikenteessä. Päätettiin ottaa jonkinlainen kiessi, mutta lähinnä me paukuteltiin paljon avauksia joka väylälle. Parhaimmillaan tyhjeni bägi, jos oli oiva hetki kokeilla.
Mä treenailin antsaa ja lähäreitä tän viikon trendin mukaisesti. Onnistumisprosentti ei ollut mikään erityinen, mutta kuitenkin jo parempi kuin aiemmin. Ja oli hauskaa, vaikka varmaan kisaa edeltävä iltana hiukan pöljä räimiä paljon.
Muutama väylä skipattiin, kun olin viljellyt mun kiekkoja pitkin väylää kahdeksan ja lähdettiin takaisin hakemaan niitä. Jatkettiin kolmentoista kautta Pirkkometsään, jossa mulla alkoi ongelma. Putterit ja midarit repii mun keskisormesta ihon rikki ja heittäminen sattuu. Se sit aiheuttaa heittopelkoa, eli kiekot lipsuu earlyna, kun en uskalla pitää kiinni loppuun asti.
Koska halusin kuitenkin heittää, päätin kokeilla power grippiä, jottei sattuisi. Yllättäen se tuntui heti kuin olisi kotiin saapunut. Kiekot irtosi puhtaammin ja varmemmin kädestä ja heitoissa oli välittömästi enemmän jerkkua eli temmiä. Konkreettisimmin tää ilmeni pirkkometsän vikalla väylällä, kun onnistuin läpäisemään puukujan neljästi.
Oli muuten pirkkometsän äijä taas kolmen kiekkonsa kanssa liikkeellä. Sinnikäs treenaaja!
Maailma näyttää jo tältä aamukuudelta.
Lauantaina hiukan sapetti aikainen herätys, mutta ikkunasta tervehtivä auringonnousu kohotti välittömästi mielialaa. Kahvia Shelliltä koneeseen ja kohti Talia. Tiedossa oli 2x15 väylää ja yksi pitkien siivujen 18-väyläinen kierros.
Olin Mikolle kertonut mun uudesta putteri-gripistä ja hiukan epäileväinen mies kehotti vielä aamulla ennen kisaa kokeilemaan, josko kyseessä olisi ollut vain yhden päivän erikoisuus. Onhan se aika hullua ottaa kisapäivänä ihan uusi juttu käyttöön, mutta toi keskisormi ei kestänyt yhtään heittämistä, niin vaihtoehdot oli vähissä. Onneksi, kun fieldillä testasin oli kokemus samanlainen kuin edellispäivänä. Irroitus kiekosta oli puhdas, aina vaivannut väpätys katosi, kun ei ollut sormia enää tiellä.
Ekan kiessin heitin Jaanin, Miikan, Timon ja Joukon kanssa. Aloitettiin väylältä viisi, joka on Talin kiinteä nelonen. Prodiscuksen Basic Sparta power grippiin ja kisa käyntiin. Avasin seurueen ainoana ilman puuosumaa, mutta kutsuvan alamäen pelossa päätin ottaa varman kolmosen.
Kun kierros alkoi onnistumisella, sain hyvän fiiliksen heti kättelyssä ja se kantoi koko päivän läpi. Edes ne muutamat kutoset ja seiskat mitä tuli otettua ei saaneet mua lannistumaan.
Päivän ensimmäinen heitto etualan Spartalla.
Seuraavaksi hyvällä itseluottamuksella tuli kierroksen ainoa kakkonen väylältä kaksi. Pelattiin toki lyhyelle koripaikalle ennen mandoporttia, mutta pitkän putin mä upotin siinä silti. Myös kisan kolmosväylältä, eli 2b vai c lyhyempi tii, otin hyvällä, tuuriavusteisella avauksella, onnistuneella lähärillä ja perusvarmalla putilla kolmosen. Sillä tuloksella nappasinkin ekan kiessin viimeiselle väylälle honorit.
Pääsin viidentoista väylän läpi 55 heitolla.
Ykkösväylän toinen lähestymisheitto päätyi aika milliin.
Toiselle kierrokselle lähdin Tuukan, Mikaelin ja Riitan kanssa. Riitta oli myös Loska Openissa tammikuussa, oli kiva nähdä taas ja vaihtaa kuulumisia. Hän on jo pidemmän aikaa kisannut, joten aina mukava vähän kuulla kokemuksia. Olin ryhmän huonoin heittäjä, kun Mikael oli heittänyt 43 ja Riitta sekä Tuukka 53 kertaa ensimmäisellä kierroksella.
Aloitettiin väylältä 10, joka pelattiin kiinteän ysin tiin vierestä 11-väylän koriin. Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen väyläsuoritus oli kisaväylä numero 13 (talvileiskan 14), josta nappasin itselleni birdien. Wraithilla avaus vitoseen, josta oli helppo työ laittaa putti sisään.
Tasapaksua settiä taas siihen 2b väylälle asti, jossa huonon avauksen sain edes jotenkin pelastettua hyvällä lähärillä, taivasannukalla yli puskien. Lopulta otin väylältä nelosen, mutta muistelen kyllä rakkaudella tuota antsaa.
Loppukierros ihan perus tekemistä ja kierrostulos 53. Pienen tauon jälkeen oli tiedossa viimeinen kierros, kahdeksantoista pidempää väylää. Nyt päästiin kaikki naiset samaan joukkoon heittämään ja aloitimme Riitan ja Mariannen kanssa väylältä 12, joka heitettiin kauemmalta tiiltä.
Mariannen kanssa edustettiin, mulla peukku nenässä.
Kuva: Jari Huotari
Oli todella kiva heittää naisten kanssa ihan keskenämme ja mikä parasta, mä en ollut aivan hukassa. Viimeisellä kierroksella heitin kyllä enemmän kuin Riitta tai Marianne, mutta melko tiukkaa oli silti. Hävisin joka tapauksessa oman sarjani, mutta nyt pelasin paremmin kuin jotkut miehet. Tähän asti aina ollut todella häntäpäässä, joten tuntui hyvältä ottaa muutamat päänahat ja pelata tasan myös parin kundin kanssa.
Tärkeintä kuitenkin oli, että mun pää pysyi pelissä ja kasassa. Mulla oli aivan mahtava päivä ja tuollaisia saisi olla useamminkin. Mä pelasin hyvin omasta mielestäni ja mulla oli luottoa omaan tekemiseen. Myös tekniikkauutuudet antsa ja putterin power grip toimivat yllättävän hyvin.
Draivia fieldin läpi neljäntoista koriin.
Kuva: Jari Huotari
Kuva: Jari Huotari
Sunnuntaina jälleen kauniin päivän innoittamana Taliin. Mikon kanssa olin sopinut treenit ja Miko oli sopinut Jannen kanssa, joten kolmistaan liikenteeseen. Aloitettiin fieldiltä, mutta ykkösen ruuhkan kadotessa päätettiin lähteä kiessille.
Mulla oli voimat loppuu ja ei vaan tullut enää mitään. Lisäksi mä kyllä otin seurasta paineita jälleen, vaikka luulis nyt jo pikkuhiljaa helpottaa. Miko ja Janne molemmat kuitenkin todella rentoja ja avuliaita. Seitsemän väylää sinnittelin, mutta sit heitin bägin autoon ja siirryin seuraamaan parempien pelejä.
Mikolla oli menossa forekiessi ja Jannella vasurikiessi. Miko otti siis haastetta treeniin, mutta Janne tosiaan vasenkätisenä heitti ihan perussettiä. Mä meinasin dekapitoida yhden kundin mun kolmosen avauksella, johon en laittanutkaan yhtään antsaa ja molemmat kundit avas väylän 11 ysin tiipaikalla. Suhteellisen hazardia porukkaa ja fore-huudot raikasivat.
Kiva oli kyllä vaan tsiigaa, kun kundit heitti. Hieno keli ja ensimmäistä kertaa pystyin jo liikkumaan ilman pipoa, kun mun korvat ei oikein kestä kylmyyttä. Kevät tuntuu niin hyvältä.
-Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti