TPK viikot 8 ja 9: Hyvän tekoa huonommallakin suorituksella.

Tein Laseriin mun Aitan.

Toissa viikolla ei paljoa tullut frisbeetä heitettyä. Kerran käytiin Jaanin kanssa Talissa treenaamassa, mutta muuten olen pidellyt kiekkoa kädessä vain värjäyksiä tehdessä. Tai tuota ainaista pyörittelyä treenatessani. Eli yllättävän paljonkin on ollut lötakosketusta siihen nähden, että heittoja kertyi ihan naurettavan vähän.

Kun käytiin lauantaina heittelemässä oli Tali kahta tiitä lukuunottamatta yksi suuri jääkenttä, joten kiessin sijaan päädyimme vain treenaamaan. Ensin mentiin seiskalle, jossa oli tekonurtsi hienosti esillä, mutta muuten väylä täysin jään peitossa. Siinä, kun pohdittiin pelisuunnitelmaa, tuli kolmen pelaajan lauma paikalle ja ohjeisti väylälle kaksi. Kuulemma radan parhaassa kunnossa oleva väylä, joten päätimme ottaa uuden suunnan.

Hieman harhaanjohtavan hyvältä näytti kakkosväylä.

Triplamandopelkuri pääsi taas uhmaamaan fyysisesti suurta, mutta henkilökohtaisella tarkkuustasolla ah niin pientä, aukkoa, jonka läpi olisi kiekko jotenkin saatava. Ykkösväylällä oli juuri ryhmä aloittamassa, kun käveltiin kohti seuraavaa väylää, joten vain muutama lämmittelyheitto saatiin aikaan ennen kuin päästettiin pelaavat ohi.

Mutta mitä!? Perässä olikin jo seuraava porukka ja taas saatiin tehdä tilaa. Hiukan jo nauratti, kun kolmas sakki putkeen saapui hitaasti mutta varmasti sekoittamaan meidän treeniä, mutta heidän jälkeen pääsimme onneksi vihdoin treenaamaan taas.

Tällä kertaa keskityttiin treenissä siihen, miten tuon kiekon eteen heitossa. Mulla vähän tulee heiton loppuun kaarevaa linjaa, josta on päästävä eroon, jos mielin saada kiekon suunniteltuun paikkaan.

Todellisuus oli tämä.

Mä hiffaan mitä Jaani tarkoittaa, kun se näyttää miten sen kiekon kuuluisi mennä. Mä tunnen kehossani, kun onnistun tekemään sen ja tiedän heti heiton jälkeen, että Jaani kertoo tykänneensä siitä. Paitsi, jos on monta putkeen. Silloin kehut loppuu, ettei ylpistyis liikaa.
MUTTA. Mä en osaa tehdä käskystä mitä pyydetään. Mä en tiedä miten teen eri tavalla, kun onnistun, tiedän vaan onnistuneeni. Onpa muuten ärsyttävää, siinä on hiuka vaikee hakea toistettavuutta, kun onnellisen hölmön lailla vain vahingossa kompastuu oikeaan. Välillä.

Sain ehkä kahdesti mandosta läpi. Huhhuh, mitä pelleilyä.

Treenit keskeytyi jälleen, kun porukkaa lappasi kierroksellaan ohi. Lisäksi mulla oli aivan sairaan kylmä, vaikka vaatetta oli kutakuinkin sen saman verran kuin pakkasessa pelatessa. Tuollainen märkä kylmyys vaan tarttuu luihin ja ravistelee vartta.

Kahvia ja lämpöä.

Viime viikolla pääsin jälleen Tallaajien hallivuorolle ja otettiin edelleen vain tarkkailun alaiseksi mun perus rystydraivi. Mä alan kehittää itselleni uusia ongemia tässä, kun vanhoista alan pikkuhiljaa pääsemään eroon. Mulla oli ajoitus aivan päin bärsettä, enemmän kuin aiemmin, ja meinasi mennä ihan kiukutteluksi. Päätin kuitenkin kokeilla muutamaa pikku muutosta, millä sain taaksevientiä aikaistettua ja se auttoi vähän. Katsotaan seuraavalla vuorolla oliko tilapäinen häiriö vai saako taas kamppailla.

Treeneissä kulkee mukana jo 11kpl Beasteja.

Lopuksi pistin rykien muutamat upsit, koska se on aina kivaa! Sain muuten kysyttyä Piipolta upsioppia ja hän lupautui jossain vaiheessa kevättä raottaa mulle tomojen ja peukkujen saloja.

TALI ICE BOWL 2015.

Lauantaina oli Tali Ice Bowl 2015, hyväntekeväisyyskilpailu. Kaksi kierrosta 17-väyläistä hieman muunneltua Talia ja välissä vähän hernaria sekä pillimehua. Koska tehtiin hyvää, värjäsin ylimääräisen kiekkopalkinnon eniten kierrosten välillä parantaneelle.

Atte paransi tulostaan 11 heitolla ja vei tän tyypin kotiin.

Ice bowl -markkeri.

Väylät 1-7 pelattiin normaalisti, OB:t tai mandot ei voimassa, väliin 2b, joka oli radan ainoa täysin lumen peittämä väylä.
9. (kahdeksan oli siis normi-Talin seiska) pelattiin normi 12 tiiltä kohti ysin koria.
10. oli talvi-layoutin perus kymppi
11. Pelattiin rangen oikeasta takakulmasta neljäntoista koriin (lyhyt koripaikka)
12. pelattiin väylän 13 tiiltä 16 koriin
13. 17 tiiltä 15 koriin
14. Väylän 18 viereisen tien toiselta puolen kohti 18 koria
15. Normi 12 etutiiltä.
16. Niin sanottu "huono-onnisten" -väylä, joka pelattiin Talin "vessassa", kontin takana sijaitsevassa tiheässä, oli hyvin ammoniakilla lannoitetussa metikössä. Pojat osasivat varoittaa, että puiden juuriin ei kannata bägiä laskea. Väylä oli noin 40 metriä pitkä ja suoraa tai vinoakaan väylää ei korille ollut.
17. Vessan takaa tieltä kohti 13 taaempaa kotipaikkaa.

Naamalla.

Kuvaaja Jari Huotari.

Pelasin ensimmäisen kierroksen Antin ja Reinon kanssa ja aloitimme väylältä kuusi, joka on normileiskan 5. Hieman jäykän alun jälkeen sain jotain järkeä touhuun, mutta oikeasti pelkästään mun jäätävän hyvä putti onnistui pitämään scoren vain aavistuksen katastrofaalisena.
Kierroksen lisänimeni oli kai puttiprinsessa, kun uhkasin fyysisellä väkivallalla, jos joku sanoo puttilehmä vastineena Reinon puttisonniudelle. Puttiprinsessa, vain aavistuksen sovinistinen.

Jokeri matkaan.

Kuvaaja Jari Huotari.

Toiselle kierrokselle pääsin Laurin, Timon ja Petterin kanssa. Pahnanpohjimmaiset jouduttiin ainoaksi neljän hengen ryhmäksi, varmistamaan kesäruuhkasimuloinnin näinkin pienelle pelaajamäärällä ja harmaassa kelissä.

Putti ei enää ollut kunnossa ja mä en selkeä osaa heittää toisia kierroksia. Taas otin lukua ja heitin ihan jäätävän huonosti. Lähinnä alkoi tatti kasvaa otsassa ja viimeiset viisi väylää odotin vain kierroksen loppumista. Kiekot lipsuivat kerta toisensa jälkeen avauksissa ja päätyivät ensimmäiseen esteeseen vasemmalla puolen tiitä.

Kuvaaja Jari Huotari

Hävetti olla minä. Jälleen kerran koko kasan paskin heittäjä. Vaikka aamulla lähtiessä aina muistutan itseäni siitä todennäköisyydestä, niin toivo on kyllä todella raskas ystävä vierellä, kun aina se yrittää muistuttaa, että tämä voi olla minun päivä. No ei ollut ja siitä muistutukseksi paskimmat palkittiin. Muka naisten sarjan voitto, mutta siinä yhdessä toisiksi huonoimmin heittäneen kanssa pipot haettiin.

Onneksi oli hyvää seuraa ja hyvää hernekeittoa ja hyväntekeväisyyttä.Tulokset 73 ja 81 itkettää vaan.

Koko kisakansa! Kuinka monta tunnistat?

Kuvaaja Jari Huotari.

Kisakalenteri 2015 alkaa pikkuhiljaa hahmottua kevään osalta. Aikalailla tässä taitaa neiti olla matkalla perse edellä puuhun, mutta sitten mennään. Kevät ja frisbeen heittelyä kaiken aikaa, siinä on ajatus, joka herättää toivoa ja jaksamista tämän viimeisen harmauden läpi.


14.3.
Tali Talvella 3.35

11.-12.4.
Prodiscus After Easter Open

18.4.
Legacy Discs Amateurs 2015

25.4
NDGE 2015

2.5.
Stamina

On muuten lomaa tiedossa 18.4.-3.5, eli aika fribapainoitteista vapaata tiedossa. Nam!


Essi

Markukselle taas pari kiekkoa.

Ps. Kirjoittelin tähä tekstiä Tuusulassa Laura-kahvien jälkeen ja ennen kotiin jatkamista kipaisin välttämättömimmät viereisestä kaupasta. Kassajonossa edessäni ollut kundi kysyi ostostapahtuman jälkeen kysyi, olenko mä Essi, Tysonin Essi.
Frisbee-Essi mä oon ja nyt joku tunnisti ratain ulkopuolella. Ohhoh.

Sinä siellä, joka mut bongas, anteeksi jäätävä käytös. Hiuka menin lukkoon, enkä tajunnut nimeä edes kysyä. Pelle mikä pelle, tai ainakin eniten awkward tyttö mun elämässä.