Keskiviikko tarkoittaa hallitreenejä ja nyt alkaa kelien puolesta olla viimeisiä tarpeita vuoroa hyödyntää. Alkavalle viikolle on luvattu jo vaikka mitä plussapäiviä ja auringonpaistetta. Melkein itkettää ilosta.
Hallilla sain Tonilta takaisin kiekon, joka oli meidän kesän treeneissä jäänyt multa. Jos siinä ei olis ollut mun käsialalla kirjoitettu mun nimeä ja numeroa, olisin voinut maailman loppuun asti väittää, etten ole kyseiseen kiekkoon koskenutkaan. Kokeilun jälkeen ihan kelpo kiekolta vaikutti, pääsee bägiin kokonaisvaltaisempaan testiin tositoimissa.
Siinä treenivuoron alkamista odotellessa lämmiteltiin Jaanin kanssa kopittelemalla. Perus-, roikku- ja turboputtia, air bouncea ja kaikenlaista muuta kikkailua. Ehkä hauskin tapa lämpätä ja siinä oppii samalla hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä kiekon käsittelyä. Suosittelen kaikille, putteri toimii hyvin tarkoitukseen, jos ei ole kopittelukiekkoa mukana.
Kun vuoro alkoi, treenasin rystydraivia. Jälleen lähti kiekot taivaalla ja jossain vaiheessa tajusin taas lyhentää viimeistä askelta. Se selkeästi vie asennon vähemmän takapainoiseksi ja saan kiekon lähtemään paremmin. Se vaan monesti unohtuu, kun yritän heittää täysillä, vauhdinotto pitenee muutenkin ja siinä samalla se viimeinen askel menee harppomiseksi.
Taas tuli Jaanilta noottia, että mun taaksevienti on hätäinen. Ja mä loogisesti ymmärrän, mutta en mitenkään sisäistä sitä. Yritän antaa itselleni aikaa, mutta sit mun ajoitus on muuten ihan sekaisin. Kun ajoitus tuntuu hyvältä, menee veto hätäiseksi. Eli mä en vaan ymmärrä mitä teen väärin, vaikka tajuankin mitä siitä seuraa.
"Aloita käsi valmiiksi takana", Jaanin on ollut uusin yritys saada mulle homma jakeluun. Tämä oli viime viikollakin juttu, kun en enää pitänyt alussa vasenta kättä rimmin reunalla. Tälläkin kertaa se auttoi jonkun verran, mutta silti se paniikinomainen taaksevienti ja siitä, kuin tulikuumaa kiekkoa käsittelisi, nyt-heti-äkkiä-kuin-olis-jo kiekkoa pois näpeistä.
Sitten tuli ohje, jonka vihdoin tajusin. Se vinkki mitä Jaani on hakenut etsiessään mun aivoihin uppoavaa mielikuvaa.
"Mee sillai kylkimyyryssä, kanavoi Jallea. Ole Jalle."
Ja minähän olin! Ainakin enemmän kuin oon koskaan ollut, mutta ei ehkä iiiihan yhtä paljon kuin Jalle on Jalle. Mut aika lähelle! Kun muistin kylkimyyryilyn lisäksi pitää viimeisen askeleen lyhyempänä, alkoi kiekko irrota kädestä ihan kunnon voimalla ilman mitään järkyttävää rykimistä. Heureka!
Vain suunta on vielä vähän hakusessa. Se on nyt seuraava etappi, mikä vaatinee taas jonkun Jaanimielikuvan, vaikka mukamas ymmärrän jo nyt täysin mitä hän ajaa takaa. Se miten saan toteutettua teesin jääkin mysteeriksi. Joka kerran, kun yritän oikeasti, käy jotain tosi outoa, joka on todella kaukana toivotusta lopputuloksesta. Mutta tunnen kyllä, kun onnistun vahingossa ja sitä tunnetta pitäis nyt pystyä analysoimaan.
Lauantaina sain itseni myöhään iltapäivällä, viimeiseen valon tuntiin, vihdoin ulos. Nokka kohti Urheilukeskuksen treenikoria, joka vaihtui liian lumen edessä Talin treenikoriksi. Tarkoitus oli suorittaa Frisbeegolf-foorumilla suosioon noussut, nimimerkin Jyly, puttitreeni. Tuuli oli mulle puttiin kuitenkin liikaa ja siirryin treenaamaan tuuleen draivaamista. Halusin testailla kiekkojani, nähdä millä on potentiaalia kestää vastatuulta.
Se oli helppo testi, Respecti ja Wraith kesti, muut ei. Sunnuntaina selvisi, ei kovinkaan yllättävästi, että myös bottom stamp dessu pärjää blosiksessa. Pituuttahan noilla kahdella jyremmällä ei saa, eli Wraithia näillä näkymin tulee käytettyä vastiksiin. Ellei nyt tuu joku ihana 60 metrinen vasuriin kääntyvä väylä. Sellaisiin pituuksiin mä sain noita.
Sunnuntaille oli luvattu aurinkoa ja +6-10°, riippuen kuinka klikkihakuinen media meteorologin palkan maksaa. Sovin Jaanin ja Mikon kanssa heittelyt Taliin. Kuten varmaan jokainen osaa arvata, mua alkoi heti jännittää. Oon Mikon kanssa muutaman hetken viettänyt, puolin ja toisin nähty heittoja hallitreeneissä, mutta silti mulla tuli se perus jännä päälle. Hiukan lisää paniikkia aiheutin itselleni katsomalla aamulla Lausteelta kisapätkää, jossa Miko heitti itsensä sudariin ykköspaikasta.
Siinä kuitenkin aihetta makusteltuani aloin pääsemään vihdoin stressailun yli ja aamiaisen jälkeen matkalla Taliin oli jo hyvä fiilis ja sisäinen tunnelma lähinnä odottava. Kunnes Jaani tiputti pommin! Kaksi ihan uutta ihmistä lisää tulossa! Huhhuh. Heti alkoi oksettaa ja puristaa rinnassa. Joku kerta mä vielä, tällä kaikella stressaamisella aiheutan itselleni sydärin.
Sanoin, että kundit voi pelaa keskenään, mä jään vaik treenaamaan, mut se ei kuulemma ollut vaihtoehto. "Ei ton löysempää sakkia ole. Sä sovit hyvin sekaan!" Ei muuten pidä paikkaansa, koska en oo yhtään löysä. Viulunkieli ehkä tai jopa jousipyssyn jänne, mut löysä ei ole sana, joka minua kuvaa.
Jaani tuli Jukan kanssa samaa matkaa ja jonkin aikaa puttailtuamme siirryttiin ykköselle kokeilemaan muutama avaus. Kaikki kolme treeniheittoa kelpaisi milloin vain mulle avaukseksi tuolle väylälle, joten aloin jo psyykkaamaan itseäni huonoon suoritukseen, kunhan saadaan koko jengi paikalle ja kierros alkuun.
Käytiin vielä muutama avaus kokeilemaan triplamandosta läpi ja kerran jopa onnistuin. Vahingossa. Siitä jatkettiin takaisin parkkiksen suuntaan, jossa Juho jo olikin draivailemassa. Puttailtiin vielä tovi kauttaaltaan huonosti, kunnes Mikokin saapui paikalle, pukeutuneena kuin supersankari, siniseen ja punaiseen. Vain viitta puuttui.
Sit aloitettiin. Ensimmäinen heitto ensimmäiseen puuhun ja ob. Kolmas heitto vähän kauemmas puuhun ja ob. Viides heitto puuhun, kuudes kahdeksaan metriin korista, jonka jälkeen epäonnistuin putissa ja sain kahdeksannen heiton mukiin.
Ahisti, itketti ja oksetti. Nolotti myös ja vaikea oli jatkaa peliä. Kakkosen avaus puuhun. Kolmosen avaus puuhun. Nelosen avaus puuhun. Vitosen sain milliin ja hyvällä itseluottamuksella kutonen puuhun.
Seiskalla avasin yllättäen puuhun, mutta niin avasi muutkin. Kasin avasin toki puuhun, mutta sitä ennen kiekko ehti jo "pitkän" aikaa edetä tunnelissa. Lähäri ei sit osunutkaan mihinkään ja meni pitkäksi, mutta siinä oli sentään jotain järkeä. Ysin avasin outtiin ja par-putinkin seiftasin vaan mukin alle.
Kympin avaus oli lyhyt, mutta keskelle väylää. Muistissa on ikuisesti se kun heitin ensimmäiseen puuhun ja otin metrejä taaksepäin tiiltä, joten kaikki heitot korin suuntaan kelpaa. Huonohkon lähärin pelastin pitkällä putilla ja pääsin eroon viimeisestä sijasta heittovuorossa. Hetkellisesti
Yhdellätoista pilkahti jo valoa avauksien loputtomassa tunnelissa. Outdraivasin Mikon, jonka avaus toki epäonnistui, jotta moinen oli edes mahdollista. Ensimmäisen lähärin jälkeen Miko jo kuroi eroa kiinni ja kolmannella heitolla "isokäsi"-Essi pisti jo pitkäksi. Miko antoi paineita upottamalla lyhyen ja todella helpon puttinsa, mutta beastmode päällä pistin myös minä oman pitkän ja kauniin ja tuuliolosuhteet hienosti huomioineen putin upeasti pömpeliin. Game on!
Lyhyeen loppui se kisailu, kun avasin kahdentoista outtiin, pistin dropparilta uudestaan outtiin ja loppuun sössin pitkän sekä lyhyen putin. Miko otti pääs kokeilemaan birseä, mutta yläpannasta kolmonen. Hävisin siis tämän täysin omassa päässä käydyn taiston neljällä heitolla.
Kolmentoista avaus lipsui kädestä ja päädyin väylän vasemmalle puolen puiden alle. Sieltä yllättävän hyvän lähärin ansiosta paria tarjolla. Neljälletoista liian vasuriin ja sieltä löysä fore, joka jätti toivomisen varaa. Onneksi jälleen lähti huikea putti, joka yritettiin turhaan naissata, koska se oli jo kädestä lähtiessään inbound!
Viidelletoista taas par hyvällä pitkällä putilla, kuudelletoista otin bogin, koska joku oletti et saan pitkän putin mukiin. Psyykkaus tepsi. Seuraavalla väylällä jälleen puuosumaa heti alkuun, mutta tuurilla keskelle väylää. Ei kerrottavaa jälkipolville.
Viimeisen väylän avasin outtiin, oikealle. Kokeilin vielä toista avausta, niinku läpällä, ja sen sain pysymään sisällä. Siitä olisikin ollut kaikki mahdollisuudet siihen par-tulokseen, johon en kyseisellä väylällä kyennyt kertaakaan. Lähäri oli ihan ok ja olin kahden heiton ja OB:n jälkeen siinä välissä, mihin Jaani ja Miko molemmat avasivat. Siitä eka yritys saareen jäi lyhyeksi, toinen onneksi jaksoi ja jäi femmaan.
Hohhoijjaa. Vajaa viikko ja pitäis kisata Talissa. Tästä kiessistä jäi suorituksen osalta lähinnä paska maku suuhun ja vain putissa oli mitään järkeä. Loppuun pari hyvää draivia ja tietty se vitosen avaus milliin lämmitti mieltä.
Seura oli onneksi hyvää ja seitsemän väylän jälkeen alkoi tää kaiken syövä itsetietoisuus kadota.
Eikä se muuten kevät ollut huhuista huolimatta vielä viikonloppuna alkava. Toivottavasti tilanteeseen tulee alkavalla viikolla muutos!
-Essi
Hallilla sain Tonilta takaisin kiekon, joka oli meidän kesän treeneissä jäänyt multa. Jos siinä ei olis ollut mun käsialalla kirjoitettu mun nimeä ja numeroa, olisin voinut maailman loppuun asti väittää, etten ole kyseiseen kiekkoon koskenutkaan. Kokeilun jälkeen ihan kelpo kiekolta vaikutti, pääsee bägiin kokonaisvaltaisempaan testiin tositoimissa.
Siinä treenivuoron alkamista odotellessa lämmiteltiin Jaanin kanssa kopittelemalla. Perus-, roikku- ja turboputtia, air bouncea ja kaikenlaista muuta kikkailua. Ehkä hauskin tapa lämpätä ja siinä oppii samalla hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä kiekon käsittelyä. Suosittelen kaikille, putteri toimii hyvin tarkoitukseen, jos ei ole kopittelukiekkoa mukana.
Kun vuoro alkoi, treenasin rystydraivia. Jälleen lähti kiekot taivaalla ja jossain vaiheessa tajusin taas lyhentää viimeistä askelta. Se selkeästi vie asennon vähemmän takapainoiseksi ja saan kiekon lähtemään paremmin. Se vaan monesti unohtuu, kun yritän heittää täysillä, vauhdinotto pitenee muutenkin ja siinä samalla se viimeinen askel menee harppomiseksi.
Pyörii pyörii, jopa minuutteja putkeen!
Taas tuli Jaanilta noottia, että mun taaksevienti on hätäinen. Ja mä loogisesti ymmärrän, mutta en mitenkään sisäistä sitä. Yritän antaa itselleni aikaa, mutta sit mun ajoitus on muuten ihan sekaisin. Kun ajoitus tuntuu hyvältä, menee veto hätäiseksi. Eli mä en vaan ymmärrä mitä teen väärin, vaikka tajuankin mitä siitä seuraa.
"Aloita käsi valmiiksi takana", Jaanin on ollut uusin yritys saada mulle homma jakeluun. Tämä oli viime viikollakin juttu, kun en enää pitänyt alussa vasenta kättä rimmin reunalla. Tälläkin kertaa se auttoi jonkun verran, mutta silti se paniikinomainen taaksevienti ja siitä, kuin tulikuumaa kiekkoa käsittelisi, nyt-heti-äkkiä-kuin-olis-jo kiekkoa pois näpeistä.
Sitten tuli ohje, jonka vihdoin tajusin. Se vinkki mitä Jaani on hakenut etsiessään mun aivoihin uppoavaa mielikuvaa.
"Mee sillai kylkimyyryssä, kanavoi Jallea. Ole Jalle."
Ja minähän olin! Ainakin enemmän kuin oon koskaan ollut, mutta ei ehkä iiiihan yhtä paljon kuin Jalle on Jalle. Mut aika lähelle! Kun muistin kylkimyyryilyn lisäksi pitää viimeisen askeleen lyhyempänä, alkoi kiekko irrota kädestä ihan kunnon voimalla ilman mitään järkyttävää rykimistä. Heureka!
Vain suunta on vielä vähän hakusessa. Se on nyt seuraava etappi, mikä vaatinee taas jonkun Jaanimielikuvan, vaikka mukamas ymmärrän jo nyt täysin mitä hän ajaa takaa. Se miten saan toteutettua teesin jääkin mysteeriksi. Joka kerran, kun yritän oikeasti, käy jotain tosi outoa, joka on todella kaukana toivotusta lopputuloksesta. Mutta tunnen kyllä, kun onnistun vahingossa ja sitä tunnetta pitäis nyt pystyä analysoimaan.
Lauantaina sain itseni myöhään iltapäivällä, viimeiseen valon tuntiin, vihdoin ulos. Nokka kohti Urheilukeskuksen treenikoria, joka vaihtui liian lumen edessä Talin treenikoriksi. Tarkoitus oli suorittaa Frisbeegolf-foorumilla suosioon noussut, nimimerkin Jyly, puttitreeni. Tuuli oli mulle puttiin kuitenkin liikaa ja siirryin treenaamaan tuuleen draivaamista. Halusin testailla kiekkojani, nähdä millä on potentiaalia kestää vastatuulta.
Mäpä luulin, et putti ois iltapäivän sana.
Se oli helppo testi, Respecti ja Wraith kesti, muut ei. Sunnuntaina selvisi, ei kovinkaan yllättävästi, että myös bottom stamp dessu pärjää blosiksessa. Pituuttahan noilla kahdella jyremmällä ei saa, eli Wraithia näillä näkymin tulee käytettyä vastiksiin. Ellei nyt tuu joku ihana 60 metrinen vasuriin kääntyvä väylä. Sellaisiin pituuksiin mä sain noita.
Sunnuntaille oli luvattu aurinkoa ja +6-10°, riippuen kuinka klikkihakuinen media meteorologin palkan maksaa. Sovin Jaanin ja Mikon kanssa heittelyt Taliin. Kuten varmaan jokainen osaa arvata, mua alkoi heti jännittää. Oon Mikon kanssa muutaman hetken viettänyt, puolin ja toisin nähty heittoja hallitreeneissä, mutta silti mulla tuli se perus jännä päälle. Hiukan lisää paniikkia aiheutin itselleni katsomalla aamulla Lausteelta kisapätkää, jossa Miko heitti itsensä sudariin ykköspaikasta.
Siinä kuitenkin aihetta makusteltuani aloin pääsemään vihdoin stressailun yli ja aamiaisen jälkeen matkalla Taliin oli jo hyvä fiilis ja sisäinen tunnelma lähinnä odottava. Kunnes Jaani tiputti pommin! Kaksi ihan uutta ihmistä lisää tulossa! Huhhuh. Heti alkoi oksettaa ja puristaa rinnassa. Joku kerta mä vielä, tällä kaikella stressaamisella aiheutan itselleni sydärin.
Sain toimeksiannon värjätä Veikkolan jääkarhun metsästys -talvisarjan palkintokiekot.
Avoimen voittajalle Glow H1.
Sanoin, että kundit voi pelaa keskenään, mä jään vaik treenaamaan, mut se ei kuulemma ollut vaihtoehto. "Ei ton löysempää sakkia ole. Sä sovit hyvin sekaan!" Ei muuten pidä paikkaansa, koska en oo yhtään löysä. Viulunkieli ehkä tai jopa jousipyssyn jänne, mut löysä ei ole sana, joka minua kuvaa.
Jaani tuli Jukan kanssa samaa matkaa ja jonkin aikaa puttailtuamme siirryttiin ykköselle kokeilemaan muutama avaus. Kaikki kolme treeniheittoa kelpaisi milloin vain mulle avaukseksi tuolle väylälle, joten aloin jo psyykkaamaan itseäni huonoon suoritukseen, kunhan saadaan koko jengi paikalle ja kierros alkuun.
Käytiin vielä muutama avaus kokeilemaan triplamandosta läpi ja kerran jopa onnistuin. Vahingossa. Siitä jatkettiin takaisin parkkiksen suuntaan, jossa Juho jo olikin draivailemassa. Puttailtiin vielä tovi kauttaaltaan huonosti, kunnes Mikokin saapui paikalle, pukeutuneena kuin supersankari, siniseen ja punaiseen. Vain viitta puuttui.
Sit aloitettiin. Ensimmäinen heitto ensimmäiseen puuhun ja ob. Kolmas heitto vähän kauemmas puuhun ja ob. Viides heitto puuhun, kuudes kahdeksaan metriin korista, jonka jälkeen epäonnistuin putissa ja sain kahdeksannen heiton mukiin.
Ahisti, itketti ja oksetti. Nolotti myös ja vaikea oli jatkaa peliä. Kakkosen avaus puuhun. Kolmosen avaus puuhun. Nelosen avaus puuhun. Vitosen sain milliin ja hyvällä itseluottamuksella kutonen puuhun.
Seiskalla avasin yllättäen puuhun, mutta niin avasi muutkin. Kasin avasin toki puuhun, mutta sitä ennen kiekko ehti jo "pitkän" aikaa edetä tunnelissa. Lähäri ei sit osunutkaan mihinkään ja meni pitkäksi, mutta siinä oli sentään jotain järkeä. Ysin avasin outtiin ja par-putinkin seiftasin vaan mukin alle.
Naisten ykköselle Glow Pa3
Yhdellätoista pilkahti jo valoa avauksien loputtomassa tunnelissa. Outdraivasin Mikon, jonka avaus toki epäonnistui, jotta moinen oli edes mahdollista. Ensimmäisen lähärin jälkeen Miko jo kuroi eroa kiinni ja kolmannella heitolla "isokäsi"-Essi pisti jo pitkäksi. Miko antoi paineita upottamalla lyhyen ja todella helpon puttinsa, mutta beastmode päällä pistin myös minä oman pitkän ja kauniin ja tuuliolosuhteet hienosti huomioineen putin upeasti pömpeliin. Game on!
Lyhyeen loppui se kisailu, kun avasin kahdentoista outtiin, pistin dropparilta uudestaan outtiin ja loppuun sössin pitkän sekä lyhyen putin. Miko otti pääs kokeilemaan birseä, mutta yläpannasta kolmonen. Hävisin siis tämän täysin omassa päässä käydyn taiston neljällä heitolla.
Kolmentoista avaus lipsui kädestä ja päädyin väylän vasemmalle puolen puiden alle. Sieltä yllättävän hyvän lähärin ansiosta paria tarjolla. Neljälletoista liian vasuriin ja sieltä löysä fore, joka jätti toivomisen varaa. Onneksi jälleen lähti huikea putti, joka yritettiin turhaan naissata, koska se oli jo kädestä lähtiessään inbound!
Viidelletoista taas par hyvällä pitkällä putilla, kuudelletoista otin bogin, koska joku oletti et saan pitkän putin mukiin. Psyykkaus tepsi. Seuraavalla väylällä jälleen puuosumaa heti alkuun, mutta tuurilla keskelle väylää. Ei kerrottavaa jälkipolville.
Viimeisen väylän avasin outtiin, oikealle. Kokeilin vielä toista avausta, niinku läpällä, ja sen sain pysymään sisällä. Siitä olisikin ollut kaikki mahdollisuudet siihen par-tulokseen, johon en kyseisellä väylällä kyennyt kertaakaan. Lähäri oli ihan ok ja olin kahden heiton ja OB:n jälkeen siinä välissä, mihin Jaani ja Miko molemmat avasivat. Siitä eka yritys saareen jäi lyhyeksi, toinen onneksi jaksoi ja jäi femmaan.
Junnuissa parhaiten heittäneelle Glow Pa3
Hohhoijjaa. Vajaa viikko ja pitäis kisata Talissa. Tästä kiessistä jäi suorituksen osalta lähinnä paska maku suuhun ja vain putissa oli mitään järkeä. Loppuun pari hyvää draivia ja tietty se vitosen avaus milliin lämmitti mieltä.
Seura oli onneksi hyvää ja seitsemän väylän jälkeen alkoi tää kaiken syövä itsetietoisuus kadota.
Eikä se muuten kevät ollut huhuista huolimatta vielä viikonloppuna alkava. Toivottavasti tilanteeseen tulee alkavalla viikolla muutos!
-Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti