Reissupäiväkirja osa 1 löytyy täältä
Frank Lloyd Wrightin signature-tiili.
Sunnuntai.
Käytiin nyt aamiaisella porukalla, mutta koska muut olivat käyneet isolla illallisella edellisiltana, vaan minä ja ukko oikeasti syötiin jotain. Onneksi mulla on ikuinen nälkä, muuten olisi monta hyvää ateriaa jäänyt väliin.
Sisko lähti aamiaisen jälkeen takaisin kotiinsa New Yorkiin. Tyyppi tuli perjantai-iltana ja lähti sunnuntaiaamuna ja joutui silti tekemään muutaman tunnin duunia etänä. 12-14 tunnin työvuoroja 5-7 päivää viikossa. Over achieve much? Onneksi taitaa tykätä duunistaan, mutta on kyllä harvinaisen selvää, miten erilaisissa tilanteissa ollaan. Mä arvostan mun vapaa-aikaani niin paljon, että toi kuulostaa hullulta. Toisaalta en tee työtä josta erityisemmin tykkäisin, vaikka mulla onkin työkavereita, joista tykkään erityisen paljon. Ehkä näiden kahden välimuoto on se jota pitäisi tavoitella?
Iltapäivällä syötiin pääsiäisillallinen. Kinkkua, perunamuusia, bataattia, porkkanoita, "stuffing"(maustettua leipämössöä, joka perinteisesti survotaan kalkkunan sisään muhimaan uunituksen ajaksi) ja salaattia. Sekä...paskaa. Kirjaimellisesti. Paska on ukrainalainen pääsiäisleipä, joka aiheutti suunnatonta hilpeyttä Suomiyleisössä.
"I really enjoy warm paska with butter"
"Paska freezes very well."
Pussitettua Paskaa.
Me yritettiin ukon kanssa molemmat hillitä naurukohtausta, mutta se ei kyllä onnistunut lainkaan. Kun me aloitettiin ensin hihittämään ja lopulta käkättämään sydämiemme kyllyydestä, tajusi mun faijakin mistä oli kyse. Faija ei enää puhu suomea, mutta ymmärtää kyllä tarvittaessa.
En maistanut paskaa. Ei ollut pokkaa.
Maanantai.
Tiedossa taidetta, rakennustaidetta. Pakattiin itsemme autoon aamiaisen jälkeen ja aloitettiin puolentoista tunnin ajomatka kohti Falling Wateria, Frank Lloyd Wrightin Kauffmannin perheelle suunnittelemaa lomakotia.
Tässä Falling Waterin sivuilta hieman lyhenneltynä pätkä talosta:
" Fallingwater is the name of a very special house that is built over a waterfall. Frank Lloyd Wright, America’s most famous architect, designed the house for his clients, the Kaufmann family. Fallingwater was built between 1936 and 1939. It instantly became famous, and today it is a National Historic Landmark.
It's a house that doesn’t even appear to stand on solid ground, but instead stretches out over a 30’ waterfall. It captured everyone’s imagination when it was on the cover of Time magazine in 1938.
Mr. and Mrs. Kaufmann and their son dearly loved the mountains. Their summer camp home had been a very small cabin with no heat and no running water. Kaufmanns decided it was time to build a more modern vacation house.They turned to Frank Lloyd Wright to design it for them. They knew Wright loved nature, as they did, and Wright knew that the Kaufmanns wanted something very special at Bear Run, something only an innovative architect like himself could design. He also knew that they loved the waterfall, and he decided to make it part of the new house.
When the Kaufmanns first looked at Wright’s drawings, they were very surprised! They thought their new house would have a wonderful view of the falls. But instead, with the house right on top of the falls, it was very difficult to even see them. But not to hear them! Frank Lloyd Wright told them that he wanted them to live with the waterfalls, to make them part of their everyday life, and not just to look at them now and then."
Osa kuvista on ukon ottamia, osa googlesta kaivettuja.
Olohuoneen erilaisia istumatiloja. Tilassa on ulko- ja sisätilan raja häilyväinen.
Taloa varten suunnitellut pysyvät kalusteet ja istumaraheja.
Kulku fiilistelytasolle
Fiilistelytaso.
Talon isännän huone, jonka työpöytä oli alkuperäisissä suunnitelmissa puolet pienempi.
Ikkunan auki saamiseksi oli isompaan työpöytään tehtävä lovi.
Käytiin Falling Waterin jälkeen lounaalla ja jatkettiin Kentuck Knobiin, toiseen Wrightin suunnittelemaan taloon. Hagan-perheen kodiksi rakennettu talo on nyt Loordi Palumbon ja hänen perheensä omistuksessa. Sen lisäksi, että koti on yleisölle avoin, ovat Polumbot taidekeräilijöitä ja heillä on taideniitty täynnä veistoksia ja muita keräilykohteita. He ovat myös hankkineet alkuperäisiä Wrightin suunnittelemia tuoleja olohuoneeseensa. Jos jotain kritiikkiä saa antaa, niin heidän uusi jääkaappi on aivan hirveän ruma, eikä sovi keittiön tai talon tyyliin laisinkaan.
Talon julkisempi puoli, sisääntulo ja autokatos, on kuin muuri ja vain aivan katonrajaa myötäilevä ikkunataideteos päästää valoa sisään lasiovien lisäksi.
Laurel Highlandin sivuilta vapaasti referoituna;
" Frank Lloyd Wright's mountain house, Kentuck Knob was uilt in the early Fifties on a bluff 2,000 feet above sea level and stands just below the crest of the mountain with which it shares its name. Again embodying Wright's organic architecture concept, Kentuck Knob features a rich combination of native fieldstone and tidewater red cypress, blended with custom furnishings, handmade ornaments, and expanses of glass. Described as both "dramatic and serene," the exterior almost appears to be part of the mountain itself.
Created around a series of six-sided grids and centered on a fully functional kitchen, the design for Frank Lloyd Wright's Kentuck Knob banishes typical 90° corners from the home plan. His color palette and the texture of the materials he utilized for the house's interior evoke its Laurel Highlands, Pennsylvania setting, bringing the home, its environment and its occupants into natural harmony. "
Koristeelliset ikkunat ja autokatos.
Terassi ja kuusikulmaiset valoilmiöt.
Takapihalta.
Keittiö oli upea. Mutta kuulemma epäkäytännöllisen kuuma. Uuni ja liesitasot alkuperäisiä. Liesi oli mielestäni nerokas. Neljä tasoa, tuossa takaseinällä kuvassa, joista pystyi tarpeettomat kääntämään pystyyn, lisäten näin työskentelytasoa. Keittiö on koko rakennuksen keskipiste ja on kokonaan kierrettävissä. Wrightille keittiö oli talon sydän.
Ruokatila alkuperäisen pöydän kanssa.
Master bedroom ja ruokailutila tilaustyönä teetetyn pöydän kanssa.
Vierashuone. Oviaukosta näkyy vilaus tilaan johtavasta, n. 50cm levyisestä käytävästä.
Huikeat näkymät.
Huikeita tyyppejä näkymässä,
Palumbojen taidekokoelma oli ihan oma nähtävyytensä.
Kyllä, se on julkinen käymälä.
Berliinin muuria.
Tulvakivikasa.
Claes Oldenburgin Apple Core (1990)
Kentuck Knob oli näistä kahdesta kohteesta ehdottomasti kotoisampi, mutta Falling Water onkin enemmän taideteos ja lomakotina, sen tunnelma saakin olla erilainen.
-Aittatar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti