Reissupäiväkirja lisäosa: Kymmenen päivän koti.

Reissumme Pittsburghiin oli minulle sukulointimatka. Hotellin sijasta majoituimme setäni ja hänen avomiehensä kotiin Ben Avon -aluelle, kaupungin ulkopuolelle. Alue on rauhallinen omakotitaloalue, josta löytyy muutamat akuutimmat tarpeet ja kuten miltei kaikkialla Pittsburghissa, paljon ylä- ja alamäkiä. En haluaisi päästä kokeilemaan millaista olisi ajaa siellä talvella ilman nastoja, jotka ovat laittomia heillä.

Koti on iso, 1900-luvun aivan alussa rakennettu omakotitalo. Kerroksia on neljä, joista kaksi pääkerrosta on alunperin olleet isäntäväen käytössä, kellari säilytystilana ja ylin kerros on ollut palvelusväen tiloja, joihin oli suora kulkureitti talon keittiöstä. Heillä on todella suuri aidattu piha, joka on alunperin ollut toinen tontti, mutta jostain syystä jäänyt rakentamatta. 

Sekä Scott, että Mark ovat molemmat kovia keräilemään. He ovat suuria elokuvan ystäviä, rakastavat kauhua sekä halloween-juhlaa ja erityisesti Mark on sarjakuvafanaatikko. Tässä postauksessa esittelen pienen osan heidän kokoelmaansa. Kuvat on melko sekalaisessa järjestyksessä, pahoitteluni.

(Reissupäiväkirjan ensimmäiseen osaan pääset tästä ja toiseen tästä.)

Kuistilla vieraita vastaanottamassa.

Monsters Inc. Sully.

Ja Mike

Meidän huonetta vartioi Yoda.

All dolled up and just hanging here.

Alien.

Specter Studiosin testimaalausversio päätyi Scottin ja Markin olohuoneeseen.

Naamoja.

Pikkuinen keiju.

Hieman erilainen posliininukke, yhtä pelottava kuitenkin, kuin ne perinteisetkin.

Toinen kammonukke.

Smiley asuu palvelusväen portaikossa, keittiön vieressä.

Tämä tyyppi oli kauhujen kellarissa, jonne itse en uskaltanut mennä.

Papa Bogedy

Love at first bite.

Prostituutiolupa.

Portaikon seinät pyhitetty sarjakuva- ja animaatiotauluille

Jessica Rabbit

LOTR-juliste kera nimikirjoitusten.

Buffy cast ja nimmarit.

Tämä on ainoita paikkoja oman ja äitin kodin lisäksi  jossa uskaltaudun jääkaapille muussakin kuin kahvimaito tarpeessa. Siihen nähden, kuinka harvoin loppupeleissä Pittsburghissa olen käynyt, on setieni talo ollut joka kerta kutsuva koti mulle. Toivottavasti tulee jatkossakin aina olemaan.

-Aittatar

Anarkiakissa makoili mun vaatteiden päällä, kun olin reissussa.