Aittatar aihealueittain.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

TPK viikko 11: Salishoppailua ja selän edistymistä.



 Maanantaina töiden jälkeen kävin treenaanassa selän ja kädet.

Olin ehdottomasti intoa täynnä ja fiilis huipussaan. Jälleen kerran treenin intensiteetti oli kohdillaan ja sykkeet huikeat. Ai että mä diggaan tästä lihaskombinaatiosta. Paitsi jos totta puhutaan, voisin lisätä sen neljännen treenin takaisin viikkoon, ihan vaan tuplatakseni selkätreenit!

Tän kerran superfiilikset tuli hauiskäännöistä. Meidän salin megababe ja duracellpupu Annette tuli tokaan sarjaan avittamaan ja sain tehtyä seitsemän toistoa 12.5kg käsipainoilla ja se on mun henkilökohtainen ennätys.

Leuat
K 2*8
S 2*8
Dippi penkiltä
3*10

T-soutu
25kg *10
30kg *8 *10
Hauiskääntö
12.5kg *4 10kg *8
12.5kg *7
12.5kg *2 10kg *8

Hauiskääntö Scott-penkissä mutkatangolla
+7.5kg *10 *10 *10
Ranskalainen punnerrus käsipainoilla
7kg *8
6kg *10

Ylätalja
20kg *20
25kg *15
30kg *12
35kg *8
30kg *10
25kg *12
20kg *20

Ojentajat taljassa
22.5kg *6
20kg *5 17.5kg *5
17.5kg *10

Soutu Alataljassa
25kg *12 *10

Käsivertailua.


Ylempi kuva maanantailta, alempi tammikuun lopulta.

Selkä on mielestäni selkeästi edistynyt, sen jälkeen kun aloitin tankoilun. Tankoilu itsessään kehittää,  mutta lisäksi selkä on tuntunut vastaanottavaisemmalta salitreenille, kun on saanut osakseen uudenlaista ärsykettä.

Tiistaina oli Ville Peltosen viimeinen runkosarjan kotimatsi, joten treeni siirtyi päivällä eteenpäin. Hoidin kuitenkin palauttelevan kävelyn Töölössä, noin tunnin verran tepastelin ja fiilistelin aurinkoa. Ei mennyt aika missään nimessä hukkaan.



Keskiviikkona sitten taas salihommiin, edessä oli rinta, vatsa ja olkapäät. Vinopenkki oli päivän lemppari, kohta voin jo tehdä kaikki sarjat 15kg käsipainoilla (siis niillä isoimmilla mitä löytyy, jos tv-shop painoja ei lasketa), nyt meni jo kaksi ensimmäistä sarjaa.

Kokeilin myös Arnolds Press -liikettä olkapäille. Eli pystypunnerrus, jossa alkuasennossa kämmenet on kohti kasvoja ja siitä kiertäen nosto pystypunnerruksen loppuasentoon. Tää on osa mun jatkuvaa yritystä saada olkapäät kehittymään.

Penkki
8kg kp *20
20kg *15
30kg *10
35kg *8
30kg *10
20kg *15
8kg kp *20

Vipunostot sivulle
8kg 3*12
Vatsalihakset negatiivisessa penkissä
8kg 3*15

Vinopenkki
15kg *8 *5
12.5kg

Arnolds press
7kg *6
6kg *12

Rinta ristikkäistaljassa
12.5 *8
10 *12 *12
Pystysoutu
20kg 2*10

Jalkojen ja Lantionnosto penkiltä
*12 2*10

Treenin jälkeen kävin tutustumassa Training Clubiin, joka sijaitsee viereisessä rakennuksessa ja jossa on samat omistajat kuin Vivalla. TC sijaitsee kellarikerroksessa, joten ikkunoita ei ole. Se on muutenkin vähän karumpi paikka, mutta vaikutti siltä, että kaikki tarvittava löytyy. Ja klo 17 arkipäivänä paikalla oli kolme (3!) treenaajaa.



Mielenkiintoni TC:llä herätti pystyprässi (aiemmin oon käyttänyt vain vaakaversioita) ja seated calf press, eli pohjelaite. Mutta mikä parasta, paikassa oli riveittäin ja kiloittain käsipainoja! Löytyi noita minejäkin, jotka on edelleen ehdottoman tarpeellisia mulle, mutta myös monen kymmenen kilon painoja. Teki mieli vähän silitellä niitä, mutta en kuitenkaan kehdannut. Vielä.

Mun silmiin se näytti tältä. Dumbbell heaven <3


Sovin, että käyn tekemässä joku iltapäivä treenin TC:llä, niin selviää vähän paremmin sopiiko se mun tarkoituksiin. Hinta olisi kuitenkin 25€/kk vähemmän, kuin Viva, eli en maksaisi jumpista, joita en hyödynnä. Henkilökuntaa paikalla olisi vain kahtena päivänä viikossa, mutta kai mä ilmankin pärjään.

Mun fiilikset Vivalta lähdön suhteen.


Ajattelin käydä vielä tarkistamassa Riihikallion ja varuskunta-alueen salit ja testaamassa Crossfittiä ja teen sitten vasta lopullisen päätöksen. Väliaikaisesti kuitenkin siirryn TC:lle, kunhan Vivan sopimus on sulkeutunut.

Tuusulan crossfit-salia ainakin pitää kokeilla. Vaikka toi logo on mun mielestä tosi surullinen.


Torstaina menin Vivalle treenaamaan jalat. Jalkojen treenaaminen kiukuttaa mua. Mun kyykyt on ihan kusisia (sorry äiti kielenkäytöstä) ja mä pelkään, että se estää mun kehityksen. Tarvisin apuja ja varmistusta.

Kyykkään siis edelleen ihan lasten painoilla. Torstaina uskalsin laittaa vain 30kg selkään, koska päätin, että teen syvään. Kyllähän se nousi, mutta ei enempää olisi uskaltanut kokeilla.

Syväkyykky
30kg 3*10

SJMV
50kg *12 2*10

Hip thrust Smithissä
60kg 2*10
40kg *15

Bulgarian split squat
30kg 2*8/jalka
Päkiänousut
30kg 2*20

Hackkyykky
30kg 3*10

Etureisipenkki
45kg *10 *10 (2pt) *12 (2pt)

Treenin jälkeen taas vähän sapuskaa vatsaan ja siirtyminen tankoilemaan. Uutena pyörähdyksenä tuli kehto, josta vielä yritettiin siirtyä lonkkapitoon. Ei nyt mitään sulavinta liikehdintää ikinä, mutta se kai on enemmän sääntö, kuin poikkeus.

Kehto

Sitten kokeiltiin useampaakin uutta pitoa, lantio- ja kainalopito sekä pommi (hip hold tuck). Kainalopito ei onnistunut lähellekään, mutta nyt mulla löytyy luottoa, että joskus vielä onnistun.

Kainalopito.

Lantiopito menikin jo paremmin ja siitä pääsin pommiin. Seuraava haaste on siitä siirtyä supermieheen. Mutta mun sisäreidet arvostaa, kun saivat nyt olla ilman kyseistä pitoa.

Mun lantiopito ei ollut ihan just tän näköinen.

Pommi olikin jo lähempänä totuutta.

Tunnilla kauhistelivat mun reisiä. Totesivat, että se niistä kesäsääristä. Vaikka noi mun mustelmat oli jo melkein parantuneet! Olisivat nähneet silloin, kun olivat vuorokauden vanhoja, ois ollut ihan eri ääni kellossa näiden keltaisten söpöliinien kanssa.

Miss kesäsääri 2014.


Tunnin lopuksi tehtiin lihaskuntoa selälle, olkapäille ja vatsalle. Oli muuten tosi muikee treenata yläkroppaa pelkän vastuskuminauhan avulla, hyvän poltteen sain aikaan ja hei, mähän oon vaan tosi fiiliksessä toisesta selkätreenistä viikossa.

Kaiken kaikkiaan tunti oli ok, mutta tuntui siltä, etten saanut itsestäni kaikkea irti. Ja syy siihen selvisi seuraavana aamuna, kun heräsin kurkku kipeänä ja päätä särkien. Joku tautihan sitä oli päässyt iskemään. Siihen jäi viikonlopun treenisuunnitelmat ja erityisesti perjantain lenkin väliin jääminen kiukutti, kun tiedossa oli taas taivaan täydeltä valkoista shaissea lauantaina.

Mutta oli tässä viikonlopussa jotain hyvääkin, treenejä ja tulevaisuutta ajatellen. Satuin instagramissa kommentoimaan yhden seuraamani salipirkon kuvaan, että tarvisin sen vetää mulle jalkatreenin niin puoli tuntia myöhemmin oltiin sovittu 5.4. treffit ja mä oon taas askelkyykyn verran lähempänä unelmabärsettä!

Peppu- ja kroppaidolini, Michelle Lewin.

Oishan se kiva jos farkut näyttäis tältä.


En millään malttaisi odottaa, ihan mahtava homma. Mun pitää varmaan tehdä lista kaikkia kysymyksiä, et muistan udella kaiken.

Oikeasti aika huikeeta, että löytyy tuollaisia ihania ihmisiä, jotka auttaa ilman taka-ajatuksia, koska, omien sanojensa mukaan, tietävät miltä tuntuu aina treenata yksin. Saipahan likka musta itselleen ikuisen fanin!

Voisinkin ottaa tavoitteeksi tälle vuodelle käydä välillä treenaamassa toisten opeissa. Jos tässä on joka tapauksessa vähän muistettava olla nöyrä,  kun niin moni muu tietää paremmin,  niin olisihan se huikeeta saada täysillä ammentaa tietoa toisilta!  Oisko siellä joku, joka haluais raahata mut salille ja näyttää miten asiat oikeesti tehdään?  Ärsyttääkö lukea tän akan treenipäiväkirjaa, kun se ei selkeästi tiedä,  miten päin pitäis olla?  Nyt sun olis mahdollista vaikuttaa! Olen myös avoin uusille lajeille, eli jos tuntuu että mä haaskaan aikaani rautaa vääntäen, niin mennään yhdessä tekemään sitä järkevämpää!

Not cool, tätä en suostu kokeilemaan.


Jos innostuit ja tunnet mut, ota yhteyttä vaikka FB:n kautta. Jos olet tutustunut vain blogin kautta, niin laita mailia:

aittatar@outlook.com



-Aittatar

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti