Jokainen meistä on joskus lapsena halunnut isona olla jotain, joka näin aikuisiällä tuntuu mahdottomalta. Mä halusin olla prinsessa. Joku toinen on ehkä toivonut astronautin uraa ja kolmas unelmoi merirosvoudesta.
Olen myös varma, että näin aikuisiällä on monia meistä, jotka katuvat, etteivät aloittaneet jotain harrastusta tai lajia, joka ei ehkä lapsena tuntunut kaikista mielekkäimmältä. Moni haikailee sen unholaan jääneen instrumentoinnin perään tai kesken jätetyn voimistelun pariin.
Jotkut aikuiset ovat päättäneet lopettaa haikailun ja tekevät sitä mitä ovat aina halunneet, jopa ennen kuin tiesivät sitä haluavansa.
Viime vuonna kävimme Lauran kanssa katsomassa Wannabe ballerinojen näytöksen "From Helsinki with love". Naiset, jotka halusivat olla ballerinoja, lopettivat haluamisen ja alkoivat olemaan. Oli mieletön show ja upea tunnelma ja syntyi fiilis "miksen minäkin tekisi jotain mahdotonta".
Etteivät olisi naisia pahempia, ryhmä miehiä Kalliosta perusti Ballereinot-ryhmän. No me päätettiin tyttöjen kanssa, ettei mekään enää jossitella vaan prima ballerinoillaan ympäri Dublinia.
Instagramissa on @ballerinaproject_ -tili, joka jakaa kuvia ballerinoista siviilissä kaduilla, kaupungeissa, julkisilla paikoilla noin yleisesti. Tässä meidän versiot näistä:
Toivottavasti teille tuli yhtä hyvä mieli näitä katsellessa, kuin meilläkin. Ei itseään kannata liian tosissaan ottaa. Jatkamme näitä pikkuhiljaa instagramin puolella, minut löytää @aittatar nimimerkillä.
-Aittatar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti