Asiaa seinistä

Olen laiska sisustaja. Samalla myös kaikki mulle heti nyt! -ihmistyyppiä. Mutta sisustamisessa tärkeinä mulle on, että kotini näyttää minulta. Ei välttämättä siis kauniilta, ei ainakaan sisustuslehden sivuille sopivalta, mutta omalta.

Ihailen askeettista sisustajaa, joka luo valkoiseen huoneeseensa, muutamalla, valkoisella kalusteella, harmoniaa ja silmää hivelevää estetiikkaa. Kadehdin sitä, joka pystyy luopumaan kaikesta turhasta, mutta ah niin muistorikkaasta, tai saa ne pois näkyvistä tarvittaessa.

Entäs ne jotka saavat kaikki ihanuudet esille kauniisti. Sankareita,  mä sanon!

Omistan paljon tavaraa, ihania asioita, jotka ikävä kyllä hukkuvat välillä paljouden sekaan. Se mikä aitasta puuttuu, on säilytystila. Olemme harkinneet piharakennuksen pystytystä, jotta saisimme muutaman lisäneliön mun rojulle! Mutta, jos totta puhutaan, niin pieni leikkimökki olisi ihana lisä meidän tontille. Se voisi olla värillisesti pieni kopio aitasta.

Aitassa ei ole valkoisia seiniä (paitsi yksi, josta kohta lisää), mutta näille värillisille tilanjakajille olen sutinut valkoista pohjamaalia oman maun mukaan. Niinkuin koristamaan. Kun kaikki aitan sisäpinnat, märkiä tiloja lukuunottamatta, on verhottu mäntypaneelilla, saatoin hieman hullaantua omin käsin rakentamamme seinän suorien pintojen tuomista mahdollisuuksista.

Tuo ukkoni vaikutti lievästi skeptiseltä, kun aloin sattumanvaraisesti kiinnittelemään maalarinteippiä meidän vastamaalatulle seinälle. Jos ollaan tarkkoja, niin se vain näytti siltä, oikeasti minulla oli selvääkin selvempi suunnitelma.

Olen jo pitkään himoinnut vanhaa 50-luvun televisiota. Oikeastaan haluaisin vaan ne kuoret ja sisälle sitten sopivan nykytöllön. Mutta voin muuten kertoa, että tuollainen thirty something mieshenkilö ei ole ihan samoilla linjoilla noiden töllöttimien tuumakokojen kanssa. Tässä siis mun lohdutustelkka:

Mulla on tapana innostua täysillä ja hetki puuhata innostuksen kohteen kanssa maanisesti. Sitten kyllästyn ja pahimmillaan hommat jää kesken. Ukko on samaa sarjaa ja meillä onkin kohta kaksi vuotta keittiöremppa ollut jäissä. Maalausinnostukseni poiki myös makuuhuoneen seinälle kuvan jonka muotokielen hain taas 50-luvun Amerikasta hotellikylteistä.

Aitta on alunperin remontoitu työmiesten asunnoksi. Siinä on asunut kolme raksaäijää, joten pieneen kokoonsa nähden se ei ole märkätilojen suhteen puutteellinen. Kolmesta wc/kylpyhuoneesta on nykyään jäljellä kaksi, yksi per kerros. Ja koska rakennus pistettiin asuttavaksi "vain" raksamiehille, on kaikki tehty H-A-L-V-A-L-L-A! Itseäni eniten häiritsee tilojen pinnat, jotka on verhottu, katto poisluettuna, muovimatolla. Vaaleanpunaisen ja persikan välimaastossa olevalla "laattakuvioidulla" muovimatolla. Excuse me while I hurl. Olisi edes halvat laatat, niin olisin saanut suurimman osan maalilla piiloon.

Alakerran pikkuvessa sai jäädä huomiotta. Se sijaitsee meidän ylimääräisessä huoneessa, joka on kuntopyörän poistumisen takia, enää pelkkä varasto meille. Yläkerran kylppärille olen yrittänyt antaa tekohengitystä kontaktimuoveilla ja kangasvalinnoilla.

Suihkuverhoksi valikoitui ukon harrastuksen kunniaksi Vallilalta pari kameraa.

Kuukausi takaperin ukko-kulta päätti pistää ranttaliksi ja järjesti meidän eteisen/keittiön uuteen uskoon. Tästä syystä meillä on nyt valkoinen seinä. Tyhjä taulu. Tabula rasa.

Miltäänhän se ei näytä, eikä se iso ole, mutta ah niin kutkuttava. Se sijaitsee siis eteisessä, eli vastaanottaa vierailijan. Loistava paikka säväyttää ja avata keskustelu tilan kanssa. Mutta mitä siihen maalaan? Vai käyttäisinkö sekatekniikkaa ja tekisin kolmiulotteisen teoksen? Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Olen tällä hetkellä kovin ispiroitunut katutaiteesta. Tässä muutama.

Mikä sinua inspiroi? Mitä sinä tekisit valkoiselle seinälle, jos ylimääräinen sellainen ilmestyisi?

Mutta jos jotain opin viime kerrasta, niin ukko ei saa projektissa olla mukana. Sitten kun keksin mitä seinälle haluan, valitsen yksinäisen hetken ja aloitan sutimisen. Näkeköön lopputuloksen ja päättääköön sitten vasta mielipiteensä. Nyt ei aleta aristelemaan.