Värien lumoissa

Sain syntymäpäivälahjaksi äitiltä puuvärit. Äiti muuten kysyi, miksi taivutan äidiltä väärin. Enkä vain kerran vaan oikeastaan aina. Mulle äiti on mun äitin nimi ja silloin sitä ei taivuteta kuin perus substantiivia, vaan erisnimenä. Satu, joka on tarina, taipuu sadun. Satu joka on ystävä, taipuu Satun. Jussin äidiltä sain Iittalan kassin lahjaksi, mutta äitiltä nämä puuvärit.

Puukyniä on 120kpl. Eli aika paljon värejä. Halusin päästä kokeilemaan niitä, mutta ei oikein ollut inspistä, jolloin syntyi sekava kuva, jota aloittaessa ei minulla ollut aavistustajaan mikä lopputulema olisi. En päässyt vielä testaamaan jokaista, mutta kun löydän mun paremman piirustuslehtiön ja kadonneen inspiraarion, niin sit lähtee. Harjoittelua vaatii, käsi ei ole tottunut näihin hommiin taas lainkaan ja tekniikoita pitää hakea. Onneksi oppiminen on mukavaa.

Mulla on fiksaatio lintuhäkkeihin. Perin sen varmaan Kristalta.

Lintuihin ei niinkään,  mutta flamingot on kyllä siistejä.

Lisää krääsää, niin on mitä värittää.

Linnut ei ehkä oo lemppareita, mutta niitä oli kiva värittää. 

120 värikynää ja tästä tuli näin väritön? Jotain on tehtävä.

Kuvassa on yksi melkein suora viiva.

Nyt kyllästyin. Seuraavaa inspistä odotellessa.  Mutta lupaan itselleni etsiä lyijykynän ja kumin siihen mennessä. Ehkä viivainkin olisi tarpeellinen. Oli kuitenkin hauska elää hetki kuvassa, jossa ei ole virheitä, on vain lopullisia viivoja,  joiden ei edes soisi olevan suoria.

En tee virheitä. Kohtaan vain elämää rikastuttavia sattumia ja tapahtumia.

-Aittatar, 120 väriä ja kissa.