Tupakoijan tunnustuksia: 20.-23. Yksi hankala hetki ja pari helpottavaa.

20.1.
Olen huomannut, että kuvittelen haisevani edelleen tupakalta. Koen välillä yllättäviä hetkiä, kun ihoni haiseekin edelleen päivän lopussa siltä rasvalta, jota levitin aamulla. Mukava savuttomuuden etu.

Hajujen käyttö on ihanaa, eikä täysin turhaa enää.

21.1.
KOLME SAVUNTONTA VIIKKOA! Ei paljon, mutta enemmän, kuin koko mun tupakointielämässä. Vähän päälle viikko, niin tämä tyttö on ollut kuukauden ilman savukkeita.

Nyt on muutama hetki takana "stumppaa tähän" kirjan parissa. Kirja lupaa minulle, että luettuani sen, en koe enää jääväni paitsi mistään, kun muut tupakoi. Etten kaipaa tupakkaa stressaavissa tilanteissa ja voin lopettaa ateriani ilman ruokaröökiä, joka on ollut jokaisen täysipainoisen ruokailun jälkiruoka, kirsikka ja piste iin päälle. Kuulostaa...maagiselta.

Myös Elengiina on ottanut kyseisen uudestaan opuksen käteen. Onkin kiva nyt jatkossa voida keskustella yhdessä prosessista. Mielenkiintoista on myös seurata miten tupakoivan ja "tupakoimattoman" kokemukset eroavat.

Ukko lupasi lukea opuksen. Sanoin, etten pyydä häntä lopettamaan vaan lukemaan. Olisihan se kiva olla yhdessä savuttomia meidän Amerikan reissulla.



22.1.
Voisin ottaa tupakan huulien väliin ja palata tupakoijaksi minä hetkenä tahansa. Mä olen välillä kateellinen niille, jotka polttaa. Mä pelkään, että mikään ei tule koskaan enää tuntumaan oikealta, kun en saa tupakoida.

23.1.
Tupakattomuus stressaa tupakoijaa. Vielä viime vuonna, en voinut kuvitellakaan lähteväni töihin ilman tupakkaa. Jos tupakat jäi kotiin, koin suurta stressiä ja anelin iltavuorolaista tuomaan tullessaan askillisen. Jo tupakoiden vähyys aihetti ahdistusta ja oli säädeltävä ja lainailtava ja panikoitava. Kun lähti mökille tai illanviettoon tai mihinkään missä tiesi polttavansa enemmän,  kuin normaalisti,  oli varustauduttava aivan liiallisella määrällä tupakkaa. Jokainen meistä on tupakoivista on varmasti ollut enemmän,  kuin kerran siinä tilanteessa,  että koko seurueesta on savukkeet loppu. En voi puhua muide puolesta,  mutta nuo tilanteet olivat todella ahdistavia. Ei puhettakaan, että olisi hauskanpito jatkua normaalisti,  ennen kuin saatiin savukepula korjattua.

Mulla on nykyään niin huojentunut olo, kun se aamun suurin stressinaiheuttaja on poissa elämästä. Se on tähän asti ehkä positiivisin asia lopettamisessa. Eikös kuulosta hassulta? Mutta ei niitä lopettamisen upeita seurauksia ihan heti kaikkia huomaa.

-Aittatar

Ps. Nyt mulla loppui FB:stä röökikuvat,  jatkossa pitää keksiä jotain muuta.

Kissakaveri K:n kanssa pelattiin iTuotteella.

Between two lungs

Mun vartalo ansaitsee parasta ja on joutunut vuosikausia koville. Kun lopetin tupakoinnin, tein itselleni palveluksen. Heikoille hetkille tein itselleni muistutuksen.

Keuhkosi tässä, hei.

Kiitos.

Älä koskaan epäole päätöstäsi.

Me emme tarvitse tupakkaa.

<3

Neljä viikkoa ilman tupakkaa, ansaitsee oman pikku postauksen.

-Savuton Aittatar

Ei sitä salamaa, jookos?

TPK viikko 4: Mustelmia ja unelmalihaksia

Oli lauantain jäljiltä vieläkin koivet aivan romuna, erityisesti takareidet, joten aloitin treenin polkemalla pyörää vartin verran. Vähän ärsyttää, kun pitäisi tankoilemaan päästä ja paikat on hajalla. Oma vika, kun en pyöräillyt lauantaina treenin päätteeksi.

Vasemman käden forkku (fore arm, mikä se on suomeksi?) juili ikävästi heti kun aloin tekemään treeniä, jotenkin tuli vähän himmailtua sen takia. Ei ole nyt aikaa hajottaa paikkoja.

Hauiskääntö tangolla
12kg 2*12
30kg *2 (aivan järjettömällä tekniikalla)
25kg *6

Ojentajat taljassa (vähän uusi tekniikka)
10kg *12 *15
20kg *8
17.5kg 2*10

Hauiskääntö Scottissa
+10kg 3*8
Dippi 3*12

Tiistaina oli myös tankoilua. Tunti oli ekaa kertaa aivan täynnä ja yksityisopetuksesta ei päässyt samalla tavalla nauttimaan, kuin aiemmin. Onneksi olen ihan täysin käsi vielä miltei kaikessa mitä teen, niin perusasioiden harjoitteluun voi tuhlata koko tunnin.

Istuminen on edelleen syvältä. Mutta tällä kertaa sisäreidet ei ihan samalla tavalla itkeneet verta, kuin viimeksi. Joko opin tekniikkaa, tai sitten läski turtuu. Oli miten oli, en valita.

Tangolla kiipeily ja seisominen aiheutti mudtelmia ja polvitaivepito on aika rankka...no...polvitaipeelle.

Uutena tunnilla tehtiin pyörähdystä, jonka nimi oli ehkä tuoli. Muuten tahkottiin niitä mitä aiemminkin ja tarpeeseen tuli. Selvisi myös,  mistä forkkujen kipeys johtui. Pyörähtäessä, kun alakädellä työnnän vartaloani kauemmaksi tangosta,  se aihettaa kipuja. Ei tunnu niinkään lihaskipuna, vaan ihan kuin luu ja kiinnityskohdat joutuisi turhan kovalle. Toivottavasti tuokin helpottuu ajan myötä.



Keskiviikkona päädyin jälleen tekemään olkapäiden kanssa selän, kivaa vaihtelua välillä vaihtaa treenattavia lihaspareja ja jotenkin mun aivot tykkää treenata juuri nämä lihakset just 2014 alkuvuonna yhdessä. Ja nyt otan ilon irti joka kerta, kun koen mitään inspistä.

Selkä ja olat
Leuat keltaisella *8 *6 *6
Sinisellä *8
Pystypunnerrus Smithissä
15kg 3*10

Kulmasoutu levytangolla
30kg *12
35kg *10
Olat narulla taljassa
7.5kg *10
Vipunostot eteen
2.5kg 2*15

Alataljasoutu
30kg *12 *12 *10

Vipunostot sivulle ja pystypunnerruksia ja flyesejä erinäinen kasa eri painoilla.

Ylätalja
25kg *15
30kg
Pystysoutu kahvakuulalla
12kg *15

Olkapäitä kasvatan.

Tahdon saada tällaiset.

Selässä jotain vähän näkyy.

Pahoittelen järkyttävästä kuvanlaadusta. Taas.

Jotta mulla on mitään mahdollisuuksia saada oma kroppa nousemaan tangolle ilman heilautuksia, mun pitää vahvistaa keskivartaloa. Perjantain treeniä varten googletinkin miten treenata vatsoja voiman lisäämiseksi. Selkeästi ihmiset ovat innokkaampia saamaan näkyvät palat, kuin voimaa, mutta valkkasin muutamat liikkeet, jotka vaikuttivat toimivilta. Rintalihasten kaveriksi sitten näitä kokeilemaan.

Voimapyörä on ehkä mun lempparein ikinä. Ja eniten inhokki. Jos voimat on vatsasta kadonneet, niin voimapyörä kyllä paljastaa sen. Mutta silloin, kun masu voi hyvin ja syvät vatsalihakset on pelikunnossa, siitä saa niin Bruce Lee fiilikset, vaikka polvet maassa teenkin, että luulee olevansa oikea ninja.

Penkki
20kg *20 *20
40kg *5 *5
35kg *10
Voimapyörä polvillaan
*12 *12 *10 *8

Rinta ristikkäistaljassa
10kg *12
12.5kg *10
Vatsat taljassa
30kg *12
35kg *12
35kg *12

Vinopenkki
12.5kg *5
Jalkojen ja lantionnostot penkillä

Mut siis, jos mä haluaisin keskittyä vaan ulkonäköön, niin nää kolme mahaa kelpais mulle. Voimaa mä vaan haluan. Kröhm...

3kg *10

Askartelu vei tytön sunnuntaina mennessään, enkä halunnut poistua kotoota. Ajatus, että uhraisin salilla käymiseen yli kaksi tuntia, tuntui mahdottomalta. Tämä tarkoitti jalkatreeniä kotona.

Vähän toiminnallisempi treeni sisälsi seuraavat:

Sumokyykyt hypyllä
12kg 3*10

Askelkyykky
12kg 3*10
Yhden jalan päkiänousut
3*20

Lantionnosto (glute bridge)
12.5kg 3*20

Luistelukyykyt
12.5kg
2*10

Ei ollut ihan hukkaan heitetty sunnuntai, kun tänään tuntuu takamuksessa, että oon treenannut. Mutta tälle viikolle teen pyhän lupauksen. Salit pois alta arkena, niin ei tarvii stressata motivaatiopulasta viikonloppuna. Jes.

-Aittatar

Yritin heittää herra K:n kanssa yläfemmat. K oli vaan, et bitch, please.

Tupakoijan tunnustuksia: 16.-19. Huonoja päiviä.

16.1. Vapaapäivä töistä, joten oli todella paljon helpompaa tämä savuton elämä. Ei toi alkanut pakkastalvikaan ole yhtään vaikeuttava tekijä. Onpa kiva, kun ei tarvitse pakottaa itseään palelemaan, jotta saa nikotiiniannoksen.

Sain ihanalta pööltä Facebookissa kannustusviestin. Hän lopetti tupakoinnin toukokuussa 2013. Pöön kanssa siis poltettiin yhdessä lentokentällä työskennellessämme. Lämmitti mieltä ja sydäntä saada tsemppausta häneltä, vaikkei ollakaan oltu pitkään aikaan tekemisissä.

17.1.
Lähdin kotoota vasta iltapäivällä ja silloinkin savuttoman Lauran luo, eli jälleen suht helppo päivä.

Laura kertoi keskustelleensa lounaalla useamman savuttoman tupakoijan kanssa. Yksi heistä oli minun lailla juuri lopettanut ja hän oli kysynyt, että milloin lakkaa uneksimasta tupakasta. Ja miten kesällä pärjää, kun ei voi mökillä saunan jälkeen viettää sitä täydellistä hetkeä tupakan ja siiderin kanssa.

Laura siinä sitten lohdutteli, että jossain vaiheessa sitä ei enää kaipaa savuketta noihin hetkiin, pelkkä siideri riittää tuomaan sen upean kesäfiiliksen. Ruokailun jälkeen se kuppi kahvia on yksinään ihan tarpeeksi. Eikä hän itse ole koskaan uneksinut tupakasta.

Tässä vaiheessa seurueessa ollut, jo seitsemän vuotta savutonta elämää viettänyt, sanoi, että kyllä hän edelleen haaveilee niistä parhaista hetkistä tupakka huulessa. Hän ei vaan antaudu sille himolle ja ohimeneväähän se on. Eli kuten aiemmin pohdin, niin kai se tupakoija on aina tupakoija, savuttomanakin.

Ehkä nämä keskustelut ja minun kanssa aiheesta jauhaminen toi tupakoinnin taas vähän lähemmäs Lauran arkea, koska ajaessaan kotiin yksi päivä, hän näki bussipysäkillä jonkun sytyttämässä tupakkaa ja imaisemassa sen ensimmäisen pitkän henkosen. Jotain kaihoa tuli siitä mielen muistijäljestä, jonka näkymä aiheutti.

Onneksi, kun ihminen on ollut jo pidemmän aikaa polttamatta, tuo tunne ei ole suoraan kopioitavissa. Jos Laura olisi hypännyt autosta siihen bussipysäkille pummimaan kessun ja vetänyt samalla antaumuksella sen pitkän henkosen keuhkoihinsa, niin eipä siitä olisi seurannut kuin yskäkohtaus ja makukin olisi älytön pettymys. Todella hyvä asia lopettaneelle, että keuhkot eivät arvosta tupakointia, lipsumisesta ei tule kuin paha mieli.

Ikävä kyllä takaisin tupakointiin opettelu ei ole järin vaikeaa.

18.1.
Työviikonloppu. Tekee mieli tupakkaa.

Karkkipäivä. Tekee mieli tupakkaa.

19.1.
Päivä alkoi väärällä jalalla. Kiukutti jo herätessä, paha mieli ja jatkuva itkuunpillahtamisen pelko eivät ole paras lähtökohta tähän vasta-alkaneeseen savuttomuuteen. Siihen päälle vielä työvuoro, joka alkoi päin vittuja, niin on hermoilla kestämistä ja tahdonvoima koetuksella. Juuri tällä hetkellä voisin polttaa askillisen kerralla.

Miten osuvaa olikin, että kotona odotti "Stumppaa tähän" -kirja.

Minulle kirjaa suositteli kaksi ex-tupakoijaa, joten en nähnyt mitään syytä miksi en ainakin lukisi opusta. Ei siitä varmaankaan varsinaisesti haittaa voi olla? Siinä kyllä mainitaan, että kesken kirjan ei pitäisi lopettaa tai vähentää tupakointia. Mutta jos asennoidun kirjaan jo savuttomana henkilönä, enkä ala nyt stressaamaan tästäkin.

-Aitassa savuton

Aiempiin tunnustuksiin pääset tästä: Ensimmäinen, toinen, kolmas.

Tupakoijan tunnustuksia:13.14.15. Mental note. Positiivisuus rocks.

13.1.

Elengiina tuli takaisin töihin. Tupakkahetket on aina ollut meidän yhteistä aikaa, mutten viitsi kiusata itseäni käymällä mukana joka kerta. Välillä voin tietenkin, mutta jos haluan pysyä päätöksessäni, niin on vaan luovuttava suuresta osasta noita tuokioita. Elengiina on kyllä puhunut lopettamisesta, joten voihan se olla, että tää sujuu helpommin kuin voisi olettaa. Oli tyttö päättänyt palata saikulta savuttomana, mutta noi suunnitelmat ei koskaan mene niinkuin on tarkoitus. Kuinkahan monta kertaa olen itse vuosien varrella päättänyt palata kesälomalta lopettaneena?  Se, kuten kuinka paljon rahaa olen tupakointiin tuhlannut,  on asioita,  joita en vain halua miettiä. Nyt on pysyttävä positiivisena ja mieluummin ajatella sitä, miten paljon nyt säästän, kun lopetan. Miten olen savuton ensi kesälomalla.

Kuvaaja: Anssi Salmi

Ukko on puhunut myös lopettamisesta. Ei ole vielä siirtynyt sanoista tekoihin, mutta ainakin ajatustyö on alkanut. Miten mä sit saan sen viemään roskia tai hakemaan postit, jos en voi yhdistää sitä tupakointiin. "Hei, jos käyt illalla kessulla, niin vietkö ton yhden pussin samalla?" Pienet on munkin ongelmat. Koska oishan tää mulle helpompi projekti, jos yhdessä tsempattais toisiamme. Olis muutenkin tärkeää, että saisin nauttia tosta ihmisestä mahdollisimman kauan, joten sen terveydestä pitää huolehtia.

14.1.
Kaksi viikkoa nyt ilman tupakkaa. Miten voi edelleen maistua suu tältä, kun herää? Vai olenko mä luullut, että tää maku liittyy liialliseen kessutteluun, vaikka oikeasti tää on vaan aamujuttu?

Kuvaaja: Jukka Jalkanen

Eilen laitoin mun tarinan julkiseksi. Se oli vapauttava kokemus, mutta taustalla on myös stressi. Nyt kaikki tietää, mitä mä yritän, eli tipun hieman korkeammalta, jos en onnistu. Toisaalta tavoitteen julkisuus ehkä toimii yhtenä lisämotivaattorina, peer pressure tällä kertaa lopettamisen tukena, ei aloittamisen. Ihanan paljon ihmiset kannustaa ja oli mahtavaa, kun enemmän ja vähemmän läheiset ihmiset jakoivat mulle omat tarinansa lopettamisesta. Mun nimittäin tarvitsee uskoa,  että koska muutkin ovat onnistuneet, on se minullekin mahdollista. Keskitän kaikki mun ajatukset sen tiedon ympärille, että kykenen mihin vaan. Tämä on vain pintaraapaisu siitä.

15.1.

Mainitsin esimiehelleni eilen, että lopetin tupakoinnin. "Ei se tuu kuitenkaan kestämään" oli vastaus. Voin kertoa, että tuntui tosi paskalta. Ei mun esimies tunne mua lainkaan, eikä voi tietää mitään minusta ja mun tahdonvoimasta. Tähän asti oon saanut pelkästään tsemppiä ja positiivista kommenttia, tuli ihan puskista, että joku edes kehtaa puhua noin toiselle ihmiselle.

Nyt positiivisuutta kehiin ja täysillä eteenpäin. Eipä tässä paskasuossa muutakaan voi.

Unicorns and rainbows and cotton candy
-Aittatar

Ukko ja kainalokissi

TPK vko 3: Tankoilusta lisää ja jäätyneet juomat.

Maanantai

Tuntui että edellisestä salikäynnistä oli ikuisuus, kun viimeisin treeni hoitui kotona, eli edellinen salitreeni oli ollut keskiviikkona. Tuntui melkein siltä, kuin olisi mennyt salille ensimmäistä kertaa.

Vuorossa oli hauis-ja ojentajalihakset. Tein alkuun noi samat perusliikkeet, mitä olen jo pidemmän aikaa roikuttanut mukana käsipäivässä, mutta viimeisiksi liikkeiksi vaihdoin treeniin hauiskäännöt ristikkäistaljassa ja ojentajapunnerrukset käsipainoilla.

Hauiskääntö
20kg *10
25kg *8
Ojentajat taljassa
22.5kg *8
20kg 2*12

Hauis mutkatangolla Scott-penkissä
+10kg *10/*8/*
Dippi
3*12

Ojentajapenkki käsipainoilla
7kg *15
8kg *15
9kg *15

Hauis ristikkäistaljassa
7.5kg *10

Tässä satunnainen googledude esittelee ojentajapenkkiä.

Tässä allekirjoittanut esittelee ojentajaa. Aaahahaha! 

Ja hauista.

Tiistai

Tankotanssitunnilla oli tällä kertaa vain viisi muuta, minun ja mun tankobuddyn lisäksi, joista kaksi oli ensikertalaisia, me kaksi tosiaan toista kertaa ja yksi tyttö jolla ei myöskään montaa tuntia ollut takana. Eli pääsimme aloittamaan ihan alusta.

Mortianna osasi auttaa ensikertalaisen ongelmissa ja kertoi, että se käsien liukuminen on jokaisen aloittelijan ongelma. Helpotti kummasti, kun tiesi että ei ole yksin ja luultavimmin touhu alkaa jossain vaiheessa toimimaan. Ja niinhän siinä tapahtui. Tunnin alusta lähtien, tuntuma oli paljon parempi ja välillä liuin sellaista kyytiä alas, että takapuoli ja lattia tekivät turhan läheistä ja vauhdikasta tuttavuutta.

Pyöriminen tangolla on kivaa. Pahoinvointilääke ei olisi huono idea napata ennen tuntia, mutta nautin siitä tangon ympärillä heilumisesta. En malta odottaa ensi kertaa, että pääsee taas kokeilemaan jotain uutta. Pitäisi jättää pyörimisen ajaksi hiukset auki, niin voi olla tankoiluwellamainos ja tuntea tuulen tuiverruksen tukassa. Pelkäisin kuitenkin liikaa, että hirttäytyisin hiuksista tangon ympärille.

Palomiespyörähdys

Olikohan tämä joutsen?

Istuminen tangolla on ihan sitä itseään. Se sattuu. Se sattui nyt enemmän, kuin viimeksi ja en edes kyennyt harjoittelemaan samalla tavalla, kuin ensimmäisellä kerralla. Mortiannakin sanoi, että hän ei edelleenkään välitä istumisesta, se on välttämätön (ja kivulias) paha, joka on opittava, jotta voi käyttää sitä apuna siirtymisissä asennosta toiseen. Olin ehkä vähän toivonut, että kivut hellittäisivät ajan kanssa, mutta kai se on vaan opittava istumaan niin, ettei nipistele omia reisiläskejään.

Peter Pan

Uutena tällä kertaa tuli polvitaivepito. Huomasin, että asennon löytämisen kannalta olisi hyvä parantaa omaa liikkuvuutta, jos venyisi vähän paremmin, niin olisi helpompaa. Onnistuin kuitenkin asennon hakemisessa, mutta pidoksi on vaikea kutsua asentoa, jossa lähden polven varassa pikkuhiljaa pyörimään tangon ympärillä. Tarpeeksi lähellä sanon minä.

Teimme tämän lattiatasossa, onnettomuuksia odotellen. Hello floor, this is my hard head.

Tällä kertaa olikin polvitaipeet kipeät ja pienillä mustelmilla. So worth it!

Kokeiltiin myös sellaista hallittua nostoa inverttiin. Sellaista, jossa pitäisi omien vatsalihasten voimalla vaan kääntää oma kroppa itsensä ympäri ja päätyä pää ylösalaisin. Mä en voi edes kuvitella aikaa, jolloin tuo voisi olla mahdollista minulta. Toivottavasti mun tankobuddy on jatkossakin nostamassa mun perseen mun pään yli, muuten ei vaan onnaa.

Invertti.

Tämä on kesän tähtäin. Ehkä vähän enemmissä pukeissa. Paitsi jos mun kroppa näyttää tolta, niin en ehkä koskaan enää pue mitään päälleni.

Keskiviikko:
Menin salille tekemään rinta ja olkapäätreenin, mutta saliin astuessa mulla tuli hirveä hinku yhdistää selkä ja olkapäät. Ja koska olen tälläinen wild child, niin repäisin ja tein juuri niinkuin himotti. Sarcasm alert.

Kulmasoutu levytanko
20kg *15
30kg *12
30kg *12
35kg *10 (pb)

Vipunostot sivulle
2.5kg *20
5kg *12
6kg *5 5kg*7

Leuat
Keltainen*5
Sininen *7 *8
Pystypunnerrukset Smithissä
5kg *15
10kg *10
12.5kg *10

Alataljasoutu
35kg 10/8/8
Vipunostot eteen
2.5kg (TUT 40sek) 3*10

Kuminauhakamut ja mä.

Lauantai
Olin töissä neljään ja kahvit kaverilla sovittu seitsemän aikaan. Mulle jäi treeniaikaa kaksi tuntia, joten pystyin hoitamaan kaikki ne lihasryhmät mitkä halusinkin salilla vielä treenata. Vuorossa oli siis takalisto, jalat ja rinta.

Penkki
12kg *20
20kg *15
40kg *5
37.5kg 2*8
SJMV
20kg *20
50kg *12
60kg 2*8

Askelkyykky Smithissä
30kg 3*10
Vinopenkki kp
12.5kg *8 *10 *10

Peppupotkut taljassa
10kg *10 *12 *10
Rinta ristikkäistaljassa
10kg 2*10

Etureisipenkki
55kg 2*12
60kg 1*12
Punnerrus
3*10 naisten

True story.

Treenijuoma jäätyi autossa. Pysyi myös kylmänä koko treenin ajan. 

Päärynä Gainomax on ihana pirtelöherkku treenin päätteeksi.

Jäätynyt gainomax ei ole jäähileinen pirtelöherkku vaan koostumukseltaan ja maultaan kuvottava tahna, joka aiheuttaa aikamoisen brainfreezen. Voin poistaa mun "terveellisemmät kesäherkut" -listalta ainakin Gainomax-mehujäät. Pthyi!

Sunnuntaille jäi vielä muutama lihas treenattavaksi. Tarkoituksella jätin pohkeet ja vatsat viimeiseksi, koska tiesin, etten ehdi enää salille ja nämä olisi helpommat treenata kotona, kehon omalla painolla.

Vatsarutistukset
3*20
Balettipohkeet
3*30

Lantionnostot
3*10
Päkiänousut yhdelle jalalle
3*20

Russian twist
3*10 12kg
Päkiänousut varpaat sisäänpäin käännettynä
3*30

Jonkun aamun aamumaha. Aamumaha on niin paljon kivampi, kuin mikään muu maha.

Jotain lihasta tonne on kyllä ilmestynyt.

Hyvä treeniviikko jälleen kerran ja taas odotan innolla uutta tankoilutuntia (myös ennokoivan tekstinsyötön sekoilutunti kuvaisi toimintaani hyvin).

-Aittatar

Kukkuu!

You can't see me!

Tupakoijan tunnustuksia: 11. 12. For the love of mom and gifts.

Päivä 11.

Olen ehkä unohtanut mainita, että mun savuton 2014 on oikeasti paljon pienemmissä harppauksissa savuton. Tähtään ensin tupakattomaan tammikuuhun. Näin mä aloitin mun terveellisemmän syömisenkin. Herkuton kuukausi, josta olo helppo siirtyä maltilliseen herkutteluun karkkipäivän avulla, kun kroppa ei huutanut namia. Nyt vaan toivon mukaan ei ole mitään siirtymistä maltilliseen tupakointiin. Se ois loppu nyt. Mutta jos 1.2. mulla on järjetön tarve polttaa yksi tupakka, teen sen. Jos ei ole,  niin en sitä väkisin sytytä. Tällä hetkellä tuntuu polttamatta jättäminen ihan hyvältä ratkaisulta.

Mua muuten pelottaa, että lihoan nyt. Niinhän monille käy. Ei sen pitäisi olla mahdollista, kun kuitenkin katson mitä suuhun laitan joka tapauksessa ja liikun aktiivisesti. Silti ajatus ahdistaa mua... Voihan se olla et mun muutenkin valtaisa ruokahalu kasvaa aivan järjettömiin mittasuhteisiin.

Tänään heräsin niin ettei suussa maistunut tuhkis. Oli jotenkin kevyt olo kurkussa. En osaa selittää tunnetta, mutta mun koko kaula tuntui kevyeltä ja pitkältä ja puhtaalta. Outo fiilis tuli vastaan useasti päivän aikana.

Jossain olen nähnyt juttuja mitä tapahtuu kropassa missäkin vaiheessa, kun on lopettanut. Sellaisia motivoivia juttuja.

-3 tuntia viimeisen tupakan jälkeen makuaistisi paranee 7%
-12h kuluttua olosi on kuin voittajalla
-36h: keuhkosi alkavat palautua ja hapenotto helpottuu
-72h: näet unta tupakasta ja retkahtamisesta
-8pv: sieraimiisi kantautuva savun haju tuoksuu ruusuilta ja turvallisuudelta ja kodilta
-9pv: hajuaistisi on parantunut 200% koska joka paikassa haistat tupakan. Tiedät pelkän hajun perusteella, viiden minuutin tarkkuudella, milloin työkaverisi on tupakoinut viimeksi.
-11pv: kurkkusi tyhjenee tervasta ja kevenee puoli kiloa
...

Yhdestoista päivä on myös se päivä, kun tekee mieli tupakoida. Paljon. Ketjussa Camelia. Mutten sortunut. HYVÄ MINÄ! TULKAA NYT JOKU TAPUTTAA OLALLE, EI HAITTAA JOS HAISET TUPAKALTA. HETI! Pitikin päästää ukko pelaamaan pokeria.

Ois ehkä pitänyt "nauttia" nikotiinipurukumi.

12.1.
Äiti toivoi tälle vuodelle joululahjaksi, että lopettaisin tupakoinnin. Oliskohan se kivampi lahja saada jo äitienpäivänä? Tai maaliskuun lopussa synttärilahjana. Koska onhan tää ihan huippu win-win lahja. Äiti saa mielenrauhaa ja mä säästän. Kuin kätevää!?

Lahjomisesta tuli mieleen, että olen päättänyt lahjoa itseäni. Jos olen tammikuun tupakatta, ostan jotain ihanaa. Tuplaan sen mitä säästin ja tuhlaan vaikka nostokenkiin tai toisiin juoksupopoihin tai johonkin uuteen harrastukseen. Johonkin joka edistää mun hyvinvointia.

Kuvaaja: Anssi Salmi

Aloitin itseni lahjomisen jo. Ostin pari uutta vaatetta salille. Hyvä mieli ja taputus omalle olalle fiksusta päätöksestä. Kävin muuten katsomassa, minkälaisia muutoksia kehossa oikeasti tapahtuu, kun on lopettanut. Tässä niitä

-20 minuuttia: verenpaine ja sydämen syke normalisoituvat
-8 tuntia: häkäpitoisuus ja nikotiinin määrä laskevat puoleen, veren happipitoisuus palautuu normaaliksi
-1 vuorokausi: häkä häviää elimistöstä, keuhkot alkavat puhdistua
-2 vuorokautta: nikotiini on poistunut elimistöstä, haju- ja makuaisti ovat parantuneet huomattavasti
-3 vuorokautta: keuhkoputkien supistustila lakkaa, hengittäminen helpottuu, energisyys lisääntyy
-2–12 viikkoa: elimistön verenkierto ja hapenotto paranevat, jolloin käveleminen ja juokseminen helpottuu, koettu stressi vähenee, unen laatu paranee, muisti ja keskittymiskyky kohenevat, potenssi ja siittiöiden laatu paranevat, naisten hedelmällisyys paranee ja raskautta voi suunnitella turvallisin mielin
-3–9 kuukautta: yskä, vinkuva hengitys ja hengitysvaikeudet vähenevät, kun keuhkojen toimintakyky paranee edelleen, ihon kunto kohenee, kynsien ja hampaiden keltaisuus vähenee
-5 vuotta: sydänkohtauksen vaara vähenee puoleen tupakoitsijaan verrattuna
-10 vuotta: keuhkosyövän riski vähenee puoleen tupakoitsijaan verrattuna, sydänkohtauksen riski on samalla tasolla tupakoimattomien kanssa

Ei paha.

-Aittatar

Herra V ja hänen ikioma invaramppi.

Inspired by Angelique Houtkamp

Olen aivan rakastunut Angelique Houtkampin taiteeseen. Hän on tatuoinnin uuden koulukunnan edustaja (jos olen oikein käsittänyt), joka tekee sekä kauniita töitä, että myös ihastuttavan satumaisia kuvituksia.

Tällä kertaa kuitenkin inspiroiduin työstä, jossa viuhka toimii röntgenlaitteena. Jokainen nainen, joka on viettänyt iltansa tanssien livemusiikin tahtiin hellepäivän lopuksi, Ruuhijärven nuorisoseurantalossa, tietää miten tärkeä viuhka voi olla.

 Löysin tuskaisen etsinnän jälkeen viuhkan, jonka olen aikoinani juurikin Ruuhijärven Rockabilly festivaaleille ostanut, hätäratkaisuna huoltoaseman lahjapuodista. Se ei ole erityisen kaunis ja yksi tuki taisi olla jo ostotilanteessa olla hukkunut. Eli ei tunnesidoksia tai rahallista arvoa.

Muutaman sudillisen valkoista ja mustaa maalia jälkeen, tulos oli tämä.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla toistaa Houtkampin naisen,  meikkeineen ja hiuksineen. Arvostan näitä vahvoja naishahmoja, jotka Angelique on luonut.

On muuten tämä Angelique Houtkamp itsekin aika kuuma kissa. Ei olisi pöllömpi idea hänenkin tyyliään kokeilla kopioida. 

Terveisin Aittatar ja rakkauden lähetti Angelique