Tupakoijan tunnustuksia:13.14.15. Mental note. Positiivisuus rocks.

13.1.

Elengiina tuli takaisin töihin. Tupakkahetket on aina ollut meidän yhteistä aikaa, mutten viitsi kiusata itseäni käymällä mukana joka kerta. Välillä voin tietenkin, mutta jos haluan pysyä päätöksessäni, niin on vaan luovuttava suuresta osasta noita tuokioita. Elengiina on kyllä puhunut lopettamisesta, joten voihan se olla, että tää sujuu helpommin kuin voisi olettaa. Oli tyttö päättänyt palata saikulta savuttomana, mutta noi suunnitelmat ei koskaan mene niinkuin on tarkoitus. Kuinkahan monta kertaa olen itse vuosien varrella päättänyt palata kesälomalta lopettaneena?  Se, kuten kuinka paljon rahaa olen tupakointiin tuhlannut,  on asioita,  joita en vain halua miettiä. Nyt on pysyttävä positiivisena ja mieluummin ajatella sitä, miten paljon nyt säästän, kun lopetan. Miten olen savuton ensi kesälomalla.

Kuvaaja: Anssi Salmi

Ukko on puhunut myös lopettamisesta. Ei ole vielä siirtynyt sanoista tekoihin, mutta ainakin ajatustyö on alkanut. Miten mä sit saan sen viemään roskia tai hakemaan postit, jos en voi yhdistää sitä tupakointiin. "Hei, jos käyt illalla kessulla, niin vietkö ton yhden pussin samalla?" Pienet on munkin ongelmat. Koska oishan tää mulle helpompi projekti, jos yhdessä tsempattais toisiamme. Olis muutenkin tärkeää, että saisin nauttia tosta ihmisestä mahdollisimman kauan, joten sen terveydestä pitää huolehtia.

14.1.
Kaksi viikkoa nyt ilman tupakkaa. Miten voi edelleen maistua suu tältä, kun herää? Vai olenko mä luullut, että tää maku liittyy liialliseen kessutteluun, vaikka oikeasti tää on vaan aamujuttu?

Kuvaaja: Jukka Jalkanen

Eilen laitoin mun tarinan julkiseksi. Se oli vapauttava kokemus, mutta taustalla on myös stressi. Nyt kaikki tietää, mitä mä yritän, eli tipun hieman korkeammalta, jos en onnistu. Toisaalta tavoitteen julkisuus ehkä toimii yhtenä lisämotivaattorina, peer pressure tällä kertaa lopettamisen tukena, ei aloittamisen. Ihanan paljon ihmiset kannustaa ja oli mahtavaa, kun enemmän ja vähemmän läheiset ihmiset jakoivat mulle omat tarinansa lopettamisesta. Mun nimittäin tarvitsee uskoa,  että koska muutkin ovat onnistuneet, on se minullekin mahdollista. Keskitän kaikki mun ajatukset sen tiedon ympärille, että kykenen mihin vaan. Tämä on vain pintaraapaisu siitä.

15.1.

Mainitsin esimiehelleni eilen, että lopetin tupakoinnin. "Ei se tuu kuitenkaan kestämään" oli vastaus. Voin kertoa, että tuntui tosi paskalta. Ei mun esimies tunne mua lainkaan, eikä voi tietää mitään minusta ja mun tahdonvoimasta. Tähän asti oon saanut pelkästään tsemppiä ja positiivista kommenttia, tuli ihan puskista, että joku edes kehtaa puhua noin toiselle ihmiselle.

Nyt positiivisuutta kehiin ja täysillä eteenpäin. Eipä tässä paskasuossa muutakaan voi.

Unicorns and rainbows and cotton candy
-Aittatar

Ukko ja kainalokissi