Päivä alkoi Tikkurilan nepalilaisesta ravintola Sagarmathasta lounaan merkeissä. Seurana Laura, joka oli mun vuoden 2013 "The Ihminen". Lauraan henkilöityy mun elämäntaparemppa ja liikunnan löytyminen. Vielä 2012 puolella meidän tapaamiset keskittyivät roskaruoan ja televisiosarjojen ympärille. Viime vuonna kuitenkin treffasimme enenevissä määrin liikunnan ja terveellisen sapuskan äärellä. Yhdessä rehkittiin salilla ja hölkättiin kuin mummot. Juostiin vappuna cooperi, treenattiin mökillä ja osallistuttiin Midnight Runiin. Laura houkutteli mut ja ystävänsä Einin seinäkiipeilemään ja voittamaan pelkoja.
Herkkuja à la Laura
Me edelleen vietetään aikaa televisiosarjojen äärellä. Buffymaratoneja pidetään viikoittain. Erona on se, että 90% siitä mitä suuhumme nykyään laitetaan on oikeasti vartaloa ravitsevia ja helliviä. Mutta edelleen osataan myös herkutella.Ilman Lauraa ja hänen esimerkkiään, en luultavasti olisi saanut itseäni niskasta vihdoin kiinni ja siitä olen suunnattoman kiitollinen. If I ever manage to grow an amazing ass, it's all 'cause of you girl!
Kiitos Laura! Mun sankari.
Lounaan ja kahvin jälkeen alkoi laittautuminen illanviettoa varten. Harvemmin jaksan erityisemmin tsempata ulkonäön suhteen, mutta on se välillä hauskaa puuhaa. Uuden vuoden juhlan kunniaksi ja Mucha legginsseihin sopivasti valitsin meikin väreiksi mustan ja kullan. Haaveilin överiglitterhuulista, mutta illanvietto oli suunniteltu alkavan ruokailulla, joten huulien meikkaaminen lainkaan tuntui järjettömältä.
Lähdimme "fashionably late" kohti ystäväpariskunnan pitoja. Tiedossa olisi ruokaa, juomaa, naurua ja hemmetin hyvää seuraa edellisen vuoden hyvästelylle. Tässä niitä herkkuja joita saatiin nauttia:
Pihviä, uunivihanneksia, papuja, leipää. Nam! I say!
Jälkiruoiksi mun anelema bostonilainen pecan-omenapiirakka ja taivaallisen hyvä juustokakku, sekin amerikkalaisittain valmistettu.
Mitä olette mieltä? 9 parasta otosta ensimmäisistä raketeista. Jep, kaksi ovat kokonaan mustia.
Ilta jatkui korttipelin ja kuvailujen tiimellyksessä. Light Cola virtasi ja herkut maistui. Olen jostain syystä aivan järjetön stressaaja ja aiemmin en kyennyt pelaamaan Shanghaita ilman turhaa jännittämistä. Ja se asia oli myös harvinaisen selvä koko porukalle. Nyt olin kuitenkin ihan toimintakykyinen. Ikä tuo varmuutta?
Lisää pommeja, kultaa ja kimallusta.
Isäntäpariskunta oli minun ja ukon parhaita ystäviä ja tuttuja häähumua -tekstistä. Hyvää helppoa seuraa, joiden kanssa oli aivan ihana toivottaa uusi vuosi tulleeksi. Se että osaavat tehdä superhyvää sapuskaa ei haitannut tippaakaan. Antoivat meidän voittaa kortissakin, joten mitä muuta sitä voisi ystäviltä toivoa?
Morsian lupasikin lähteä seuraksi valloittamaan uutta lajia uudelle vuodelle. Ensi viikolla kokeillaankin tankoilua. Siitä kirjoitan varmasti lisää, vaikka jäisikin vain kertakäyntiin.
Uusi vuosi alkoi suhteellisen väsyneenä, mutta Lauran kanssa sovitut treffit repivät sängystä ylös, ulos ja lenkille. Käytiin vähän herättelemässä kinttuja kävely/hölkkälenkillä. Kylläpä oli kankeata ja hapenottokyky hieman ruosteessa, mutta siitä se taas lähtee. Lenkki toimi hyvänä lämmittelynä salitreenille ja sain taas valokuvausapuja, joten seuraavassa TKP-päivityksessä on kuvamateriaalia liikkeistä.
Team Mummojuoksijat jo uudella vuodella. Who would've thunk?
Jos jotain toivon vuodelle 2014, niin se saisi olla yhtä hyvä, kuin edeltäjänsä.
Terveisiä aitalta, from him&her
Ps. Vuoden pettymys oli Happy Pancake. Kuulin radiosta mainoksen ja meinasin itkeä, kun kuvittelin kohta saavani Suomesta amerikkalaisia pannareita. Voitte vain kuvitella pettymykseni, kun ajauduin deittisivustolle. MINÄ MITÄÄN DEITTEJÄ TARVII, VAAN PANNAREITA! Kukahan k*sipää tuonkin nimen on keksinyt?
Pps. Kissikuva
Catfight
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti